IBD-potilaan viikko: viikonloppu
Kuvasin viime viikolla jokapäiväistä elämääni kroonisen suolistosairauden kanssa. Linkit edellispäivien postauksiin löytyvät tekstin lopusta. Tämä on sarjan viimeinen osa.
Perjantai, 26. heinäkuuta 2019
Minulla oli työpäivä. Lapsi meni tarhaan, mikä olikin hyvä ratkaisu, koska siellä oli viileämpää kuin asunnossamme, jonka lämpötila alkoi olla 26-27 astetta.
Vietin koko päivän sisällä verhot kiinni. Minulla oli vähän vetämätön olo, vaikka olin yrittänyt olla rauhassa ja juoda tarpeeksi nestettä.
Oikeastaan meidän oli tarkoitus mennä tänään mökille, ja minä olisin mennyt sinne jo aamulla ottamaan vastaan IKEA:n lähetystä. Tulimme kuitenkin torstai-iltana siihen tulokseen, että avomiehen olisi turvallisempi matkustaa 39 asteen helteessä kuin minun – jos juna jämähtäisi jonnekin keskelle ei-mitään tai jos junasta puuttuisi ilmastointi, minulla saattaisi olla sairaalakeikka edessä nestehukan takia. Päätimme, että mies vain käväisisi mökillä ottamassa vastaan huonekalut. Jäisimme yöksi kaupunkiin.
Oli ihanaa viettää päivä rauhassa kotona tekemällä vain jonkin verran töitä, koska sain kerrankin mietittyä rauhassa myös häihin liittyviä asioita. Varailemme parhaillaan viimeisiä hääjuttuja, ja olemme alkaneet käydä läpi yksityiskohtia tarjoiluun ja seremoniaan liittyen.
Iltapäivällä sain hyviä työuutisia, kun kuulin, että koordinoimani eurooppalaisen tutkimusprojektin deliverable 2 oli hyväksytty. Sekin ilahdutti, että utrechtiläisestä kultasepänliikkeestä tilaamamme vihkisormukset olivat valmistuneet. Naimisiinmeno alkaa olla aika konkreettista.
Hain lapsen tarhasta viiden maissa ja pyysin miestä tuomaan kotiin tullessaan pakastepizzoja, jotta minun ei tarvinnut lähteä ruokakauppaan. Hän toi minulle bonuksena Sol-olutta. Uskalsin juoda vain yhden, koska vältän alkoholia kuumina päivinä.
Aloin olla kyllästynyt helteeseen ja valmistauduin nihkeään yöhön. Päätäni oli särkenyt koko päivän.
Päivän naurut sain siitä, että Tour de France -etapille ei julistettu voittajaa rankan lumisateen takia. Kukaan muu ei tosin tainnut pitää asiaa hauskana – mieskin oli tosi pettynyt siihen, että jännittävän Tourin viimeiset päivät menettivät loistonsa. Mutta lumisade ja 40 asteen helle, hei kamoon, onhan se nyt hauskaa.
Lauantai, 27. heinäkuuta 2019
Yö oli tuskaisen hikinen, mutta lapsi nukkui tosi hyvin. Lähdimme aamulla mökille, ja heti sinne päästyämme mies ja lapsi pulahtivat viereisen leirintäalueen uima-altaaseen. Itse lähdin käymään Garderenin kylän keskustassa ostoksilla. Helteen takia päätin mennä ilmastoidulla bussilla, vaikka matkaa oli vain vähän yli kaksi kilometriä. Yleensä kävelen kaikki mahdolliset 0-3 kilometrin mittaiset matkat.
Kylälle päästyäni huomasin, että siellä oli markkinat! Kojuja oli kymmenittäin, ja nurmikollekin oli levitetty vilttejä, joiden päällä paikalliset myivät vanhoja tavaroita. Hyvä, etten purskahtanut itkuun pelkästä liikutuksesta. Ostin lapselle mökkileluiksi muutaman muovieläimen ja pari palapeliä, ja jatkoin sitten matkaa leipomoon, lihakauppaan ja markettiin. Minun piti ostaa paljon ruokaa, koska saimme sunnuntaina mökkivieraita.
Hain leipomosta tuoreita sämpylöitä ja lihakauppiaalta muhkeita Black Angus -burgereita. Supermarketista löysin loput hampurilaistäytteet. Odottelin bussia painavien kassieni kanssa ja yritin löytää kadulta varjoisan kohdan, kun joku tuntematon mies pysähtyi kohdalleni ja antoi minulle kourallisen isoja tuoreita kirsikoita, ihan muuten vaan. Kiitin häntä, ja voivottelimme yhdessä kuumuutta.
Päivälliseksi teimme lettuja, joita söin hollantilaiseen tapaan juuston ja siirapin kanssa. Meillä ei ole mökillä telkkaria eikä muitakaan isompia ruutuja – periaatteesta – mutta sain silti vielä illalla tilattua meille kännykällä netistä ruokapöydän ja tuoleja.
Lapsen nukkumaanmeno oli yhtä draamaa. Sitä se on kaupungissakin, mutta mökillä hän ei todellakaan haluaisi tuhlata sekuntiakaan nukkumiseen, vaikka olisi kuinka väsynyt. Saimme hänet viimein tainnutettua ja istuskelimme sitten miehen kanssa nauttimassa vähän liian hikisestä kesäillasta. (Emme kuitenkaan uudella IKEA-sohvalla, sillä se oli vielä paketissa.)
Sunnuntai, 28. heinäkuuta 2019
Nukuimme peräti kahdeksaan ja saimme jo puoli yhdentoista maissa mökkivieraita: lapsen toisen hoitajan perheineen. Perheen aikuiset ovat miehen vanhoja ystäviä, ja heillä on kaksi tosi mukavaa poikaa. Lapsi oli niin innoissaan, ettei meinannut pysyä housuissaan. Jo tuntia ennen vieraiden saapumista hän seisoi ulko-ovella odottamassa ja höpötti uimahommia.
Päivä oli tosi kiva. Lapset ja miehet kävivät uimassa, ja minä sain istua pitkän tovin takapihalla. Söimme lounaaksi sämpylöitä ja illalliseksi hampurilaisia ja salaattia. Päivä oli kuuma mutta ei niin tuskainen kuin edelliset päivät.
Teinit leikittivät kolmevuotiasta, joka hehkui onnesta. Hän oli touhottanut niin kovasti, että nukahti vaunuihin metsäkävelyn aikana ja nukkui peräti kahden tunnin päikkärit. En muista milloin olisin viimeksi istunut yhtä kauan aloillani lapsen ollessa kotona kuin tämän päivän aikana.
Illalla hyvästelimme vieraat ja kömmimme iloisina nukkumaan (paitsi tietenkin lapsi, joka olisi halunnut jatkaa leikkejä).
Meillä oli edessä vielä kaksi mökkiyötä. Tunsin itseni virkistyneeksi ja onnelliseksi. Minulla on ollut aikoja, joina en halunnut vieraita, koska minun piti käydä vessassa niin usein. Silloin tuntui vaikealta jakaa kokonaista päivää kenenkään toisen kanssa.
Krooniseen sairauteen liittyvien vaivojen ja väsymyksen kanssa eläminen on välillä niin raskasta, että tällaiset energiset päivät tuntuvat tosi arvokkailta. Muistan olla kiitollinen niistä.
Olisipa aina näin normaali olo!
Lue myös
Maanantai, 22. heinäkuuta 2019
Tiistai, 23. heinäkuuta 2019
Keskiviikko, 24. heinäkuuta 2019
Torstai, 25. heinäkuuta 2019
