10.12. Proviisori muistelee
Viime viikolla juttelin erään tuttavani kanssa, jonka lapsi miettii parhaillaan, mitä lähtisi opiskelemaan. Tuttavani kysyi minulta, onko farmasia kiva ala. Vakuutin, että se on tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen ala. Monelle tulee farmasiasta ensimmäisenä mieleen apteekissa työskentelevä farmaseutti, mutta farmasia on paljon muutakin.
Minäkin olen ehtinyt tehdä proviisorin koulutuksellani vaikka mitä.
Opiskeluaikoina olin töissä suomalaisessa apteekissa, ensin teknisenä apulaisena, sitten farmaseuttina ja lopulta proviisorina. Tykkäsin apteekkityöstä tosi paljon. Tein mielelläni pyhäpäivien vuoroja, jolloin olin apteekissa yksin, palvelin asiakkaita luukun kautta ja kävin välillä takahuoneessa valmistamassa lääkkeitä. Minusta oli ihanaa jutella lääkehoidosta ja neuvoa apteekin asiakkaita lääkkeiden käytössä, mutta tykkäsin myös työhön liittyvästä näpertelystä; resepteistä, tarroista ja lääkepakkauksista. Jep.
Kun lähdin Alankomaihin vuonna 2001, olin ihan varma, että palaisin pian Suomeen ja apteekkityöhön. Niin ei koskaan käynyt. Nyt monella opiskelukaverillani on oma apteekki, ja muistelen kaiholla aikaa suomalaisen apteekin tiskin takana.
Valmistumisen (ja suuresta leikkauksesta toipumisen) jälkeen pääsin töihin Suomen Apteekkariliittoon asiantuntijaproviisoriksi. Tein edelleen myös ilta- ja viikonloppuvuoroja apteekissa. Apteekkariliitossa työni oli auttaa apteekkareita ja tehdä yhteistyötä muiden terveysalan toimijoiden kanssa. Meillä oli kiva asiantuntijaproviisoriporukka ja hauskaa yhdessä.
Seuraavana vuonna lähdin siis kuitenkin töihin Alankomaihin kansainväliseen farmasian alan järjestöön. Tuo aika oli omituista. Leikkauksesta oli vain vähän aikaa, ja minulla oli sairastamisen jälkeen kova elämänjano. Elin hetkessä tulevaisuutta miettimättä. Järjestimme kongresseja eri maissa ja teimme työtä kansainvälisen farmasian hyväksi, mm. Maailman terveysjärjestön kanssa. Matkustin ympäri maailmaa ja jäin joka vuosi ”vielä vähän pidemmäksi aikaa” Alankomaihin.
Muutamaa vuotta myöhemmin halusin takaisin tieteen pariin ja pääsin töihin farmakoepidemologisia tutkimuksia tekevään yritykseen. Opin koodaamaan ja analysoimaan lääkedataa ja kirjoitin ensimmäisen tieteellisen artikkelini.
Pian janosin kuitenkin takaisin lääkepurkkien luo ja vaihdoin taas työpaikkaa. Koordinoin kliinisiin lääketutkimuksiin liittyviä toimintoja sairaala-apteekissa. Sain taas hypistellä lääkepakkauksia, tarroja ja reseptejä.
Pari vuotta myöhemmin aloitin neljä vuotta kestävän sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen. Se oli haastavaa ja monipuolista. Työhön kuului harjoittelua apteekin labrassa, lääkevalmistusosastolla, lastensairaalassa, syöpäsairaalassa sekä apteekin ns. kliinisissä palveluissa, jossa hoidetaan sairaalan lääkelogistiikka ja tuetaan lääkäreiden työtä neuvonnan avulla. Jouduin kuitenkin jättämään koulutuksen kesken, koska se osoittautui fyysisesti minulle liian raskaaksi pitkine työpäivineen (ma-pe 8.00-18.00) ja yöpäivystyksineen.
Siirryin tutkijaksi ja aloin tehdä väitöskirjaa. Siitä enemmän täällä.
Ehdin jossain välissä työskennellä pari vuotta Alankomaiden valtion virkamiehenäkin: olin töissä yksikössä, joka myöntää lupia kliinisille lääketutkimuksille koko maassa. Työ oli paperityötä: paljon lukemista, lääkkeisiin liittyvän tiedon arviointia ja kirjoittamista, hollanniksi.
Nyt olen ollut jo monta vuotta töissä Utrechtin yliopiston farmasian laitoksella tutkimusprojektipäällikkönä. Tutkimme lääkkeiden haittavaikutuksia isoilla aineistoilla mm. Euroopan lääkevirastolle, ja minulla on ilo koordinoida eurooppalaisten tutkijaryhmien toimintaa. Pidän työstäni kovasti. Se ei ole liian vaativaa, mutta siinä saa tehdä paljon yhteistyötä, keksiä ratkaisuja nopealla aikataululla ja puuhailla samanaikaisesti monen asian parissa.
Yritän parhaillaan miettiä, mitä voisin tehdä nykyisen työni ohella sitten kun minulla on edellä mainitun työkokemuksen lisäksi suomen kielen maisterin tutkinto. Jos on ideoita, niin kertokaa ihmeessä!
Kuva: Monitor, joskus 15 vuotta sitten
