• arki,  elämä alankomaissa,  hollanti

    Vuoden viimeiset päivät: 12. joulukuuta

    Taaperoherätys tuli taas kello 5. Pahimmat lumiongelmat olivat väistyneet, ja pääsin junalla Haagiin. Kuuntelin junassa istuessani Calexicon Algiers-levyä. Se on minulle tärkeä: olin huhtikuussa vuonna 2015 avomiehen kanssa kuuntelemassa Calexicon keikkaa Amsterdamin Paradisossa. Taapero syntyi kahdeksan kuukautta myöhemmin, etuajassa. Hänen työnimensä oli Cal. Olin jotenkin tosi tehokas tänään ja sain raksittua tehdyksi monta tehtävää. Töiden jälkeen kävin ostamassa työkaverilleni läksiäislahjan. Iittalaa, tietenkin. Haagin keskusta oli ihana kaikkine jouluvaloineen. Kuudelta tapasin nykyään Brasiliassa asuvan ystäväni ja söimme pizzaa Haagin uudessa Da Portare Viassa. Vaihdoimme kuulumiset ja juorut. Minulle tuli kova annoskateus, mutta onneksi sain maistaa ystäväni tulista salamipizzaa. Ystäväni on muuten aika extreme esimerkki etätyöläisestä: hän asuu Brasiliassa ja on Alankomaissa…

  • arki,  elämä alankomaissa,  hollanninsuomalaisuus,  perhe

    Vuoden viimeiset päivät: 8. joulukuuta

    Nukuimme kaikki iltakymmenestä aamuseitsemään ilman yhtäkään yöllistä tutinetsintäsessiota! Voin kertoa, että näin ei tapahdu juuri koskaan. Olin töissä Haagin toimistossa ja menin kahdelta Suomen suurlähettilään järjestämään Suomi 100 -konserttiin. Ennen konsertin alkua Alankomaiden hallituksen tervehdyksen tuonut rouva Ankie Broekers-Knol vertasi Alankomaita ja Suomea toisiinsa mm. mainitsemalla, että molemmissa maissa syödään hernekeittoa. Pysyin aika pokkana koko konsertin ajan, mutta sopraano Laura Pyrrön laulaessa synttärisankari Sibeliuksen laulua Flickan kom ifrån sin älsklings möte poskelleni vierähti kyynel. Siinä laulussa on jotain ihmeellistä. Kellon lyödessä 16 muunnuin kokkarivieraasta takaisin työssäkäyväksi äidiksi – jouduin poistumaan konsertista juuri ennen viimeistä biisiä, koska minun oli lähdettävä Utrechtiin hakemaan taapero hoidosta. Tilaisuuden alussa tarjotut kuplat olivat siinä vaiheessa…