arki

Hei, helmikuu

Karkkilakko on tuottanut tulosta: olin laihtunut tammikuun aikana ilman muuta dieettiä peräti kaksi kiloa. Puoli kiloa viikossa siis. Siitä voi päätellä, kuinka paljon ylimääräisiä sokerikaloreita olen tullut tankanneeksi viime vuosina.

Tammikuun ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta leivos-/karkkilakko ei ole edes tehnyt tiukkaa. Olen niin kimpaantunut sokeririippuvuuteeni, että kävelen pelkällä sisulla kaikkien houkutusten ohi.

Salikorttia en ole päässyt käyttämään, koska selvisi, että hemoglobiinini oli taas laskenut ja D-vitamiinipitoisuuskin oli niin alhainen, ettei sitä saatu edes luotettavasti mitattua. Olin tosiaan fyysisesti aika poikki ja helpottunut, kun selvisi, mistä kropan väsymys johtuu.

Sain heti rautatiputuksen ja jymyannoksen D-vitamiinia suun kautta otettavana liuoksena. Kesään mennessä olen varmasti taas vähän vireämpi.

Pääkoppani sen sijaan on tykännyt kiireisestä tammikuusta. Olen tehnyt paljon töitä mutta ottanut muuten rauhallisesti. Tai no, niin rauhallisesti kuin kaksivuotiaan kanssa voi ottaa. Mieltä on kohottanut sekin, että olemme käyneet avomiehen kanssa muutamilla treffeillä ja löytäneet uuden hyvän ravintolan, jossa join elämäni parasta espanjalaista Chardonnayta.

Lauloin yhden pienen projektin; Bachin kantaatin BWV144 Leidenissä eräänä sunnuntai-iltana. Mutta nyt kalenterissani ei ole ensimmäistä kertaa moneen vuoteen yhtäkään kuoroprojektia. Täytyisi ryhtyä etsimään uutta kuoroa Utrechtin seudulta.

Se onkin pulmikas tehtävä.

Haluaisin laulaa kovatasoisessa kuorossa. Niihin ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä oteta uusia laulajia ilman koelaulua. Minä taas en tällä(kään) hetkellä halua elämääni koelaulun aiheuttamaa stressiä. Täytyy toivoa, että joku minulle ennestään tuttu kuoronjohtaja järjestää piakkoin projektin, johon pääsen mukaan ilman mitään testejä.

Siihen saakka laulelen kotosalla taaperon kanssa hänen lempilaulujaan Hämähämähäkkiä, Leipuri Hiivaa ja Täti Monikaa. Taaperosta on kehkeytynyt niin kova lauluveikko, että musiikkileikkikoulun opettaja kehotti meitä ”säästämään rahaa tulevaisuuden musiikkiharrastusta varten”. Epäilemme kyllä, että hän kannustaa näin jokaikisen musiikkileikkikoululaisen vanhempia.

Valmistaudumme parhaillaan vuoden ensimmäiseen lomaan. Emme suinkaan pakkaamalla – sen teemme vasta viime tipassa – vaan haaveilemalla kaikesta kivasta yhteisestä tekemisestä.

Taapero puhuu eläintarhasta ja hiekkalinnojen rakentamisesta. Hän on jo ilmoittanut, ettei aio nukkua lentokoneessa. Hän aikoo kuulemma istua äitin sylissä.

Hyvä idea. Taaperon tukan nuuskuttelu on minun mielestäni ehdottomasti paras tapa aloittaa talviloma.

arki

Tammikuun kuulumisia

Nyt on käynyt niin hyvin, että kaksivuotias taaperomme on nukkunut tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien yöt putkeen lukuunottamatta paria yskäistä yötä, jotka hän vietti sohvalla minun vieressäni.

Taapero nukahtaa iltakahdeksalta. Heräämme avomiehen kanssa yhä useammin aamulla vasta klo 7 – ihan ihmeissämme, kun meidän ei ole tarvinnut nousta sängystä koko yönä. Olen ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen nukkunut jopa yhden kahdeksan tunnin pätkän olematta kertaakaan hereillä.

Mikään ei ole muuttunut; huone, sänky, pyjama, unipussi, tyyny, tutti, vanhemmat ja iltarutiinit ovat ennallaan. Taapero vain päätti aloittaa uuden vuoden nukkumalla läpi yön.

Bloggailun sijaan olen tässä kuussa panostanut lukemiseen. Aloitin ahmimalla kaksi hyvää esikoisromaania: Minna Rytisalon Lempi ja Ben Kallandin Vien sinut kotiin. Nyt yöpöydällä odottaa Eve Hietamiehen Tarhapäivä.

Töissä on ollut sopivan vilkasta. Pääsin osallistumaan yhteen pilottiin, jossa on tiukat deadlinet, ja oman yrityksen projektissakin alkoi loppukiri tammikuun alussa.

Olen ehtinyt sairastaa yhden kunnon flunssan. Toinen kevyempi on juuri menossa.

Aloitimme avomiehen kanssa vuoden alussa makealakon, jonka idea on se, ettemme osta itsellemme (tai toisillemme) karkkia, leivoksia tai muita ylimääräisiä kaloripommeja. Syömme herkkuja ainoastaan synttäreillä ja muissa erikoistilanteissa. Tämä on minulle iso juttu: onnistuin äitiysloman ja imetyksen aikana koukuttamaan itseni päivittäisiin leivoksiin ja maitosuklaaseen.

Tammikuun parina ensimmäisenä päivänä ajattelin jatkuvasti suklaata ja leivoksia. Onnistuin kuitenkin kiertämään kaukaa jopa työpaikan karkkipurkin.

Viime torstaina kävi sitten niin, että minun oli ennen kokousta saatava jotain ruokaa. Kahvilan suolainen valikoima oli huono, joten päädyin ostamaan muffinssin. Haukkasin siitä palan ja heitin sen saman tien pois – öklömakeaa! Ehkä tämä sokerin välttäminen toimii sittenkin? Vanha koira, uudet temput.

Olemme myös lisänneet hyötykävelyä ja kävelylenkkejä. Talsin joka päivä vartin matkan juna-asemalle ja takaisin. Jos teen etätöitä, kävelen kahvilaan (jossa en tilaa leivosta) tai kauppaan tai keksin itselleni jonkun muun syyn lisätä askelia.

Ihan joka päivä en tietenkään ole jaksanut olla parempi versio itsestäni. Olen kuitenkin tallonut vähintään 6000 askelta päivässä, ja yli kymmenentuhannen askeleen päiviä on kertynyt tänä vuonna jo peräti kahdeksan.

Kuulun nyt niihin optimisteihin, jotka kirjautuvat vuoden alussa kuntosalille, koska löysin nurkan takana sijaitsevalta urheilukeskuksesta ihan oikean suomalaisen saunan! Siellä on kiulu, josta saa heittää kauhalla vettä kiukaalle.

Ehdin jopa käydä kerran saunomassa ennen kuin sairastuin siihen vuoden ensimmäiseen flunssaan. Kunhan paranen tämänhetkisestä viiruksesta, aion mennä ottamaan kunnon löylyt ja ehkä vähän polkemaan crosstraineria, (keskivartaloni) muodon vuoksi.

Taapero on ihastunut Tatu ja Patu -kirjoihin, tanssimiseen ja Penelope-piirrettyihin. Olemme viettäneet useita tunteja niiden parissa.

Lopun vapaa-aikani olen kuluttanut lukemalla sanomalehtiä, juomalla kahvia, siivoamalla vaatekaappia, analysoimalla perheemme menoja ja tuloja, vertailemalla toisiinsa kahta lähellä sijaitsevaa ala-astetta ja katsomalla uusia hollantilaisia tv-sarjoja (Papadag ja De Luizenmoeder).

Ja yritänhän minä laulaakin. Ehkä tämä päiväkodin aloittamisen jälkeinen flunssakierre loppuu jonain päivänä niin, ettei minun tarvitse perua ihan kaikkia kuoroprojekteja.

En päässyt äänestämään Saulia, koska en ollut lähellä yhtäkään Alankomaiden ennakkoäänestyspaikoista aiemmin tällä viikolla. Toivotaan nyt, ettei Saulin presidenttiys jää yhden äänen päähän.

Hyvää uutta vuotta ja märkiä poskipusuja kaikille lukijoille!

arki

Vuoden viimeinen päivä

Puoli yhdeksältä aamulla lähdimme avomiehen kanssa vuoden viimeisille treffeille. Menimme läheiseen Stael-kahvilaan lukemaan sanomalehtiä ja syömään tokaa aamiaistamme.

Kävelimme pitkän lenkin Utrechtin keskustassa ja ehdimme vielä syödä lounasta 30 ml -nimisessä kahvilassa ennen kuin menimme vapauttamaan hoitajan uuden vuoden viettoon.

Taapero nukkui neljän (!) tunnin ennätyspäiväunet, joten sain itsekin nukuttua peräti kaksi tuntia. Se oli ihanaa.

Olimme käyneet ostamassa taaperolle ja avomiehelle raskaan munkin tapaisia sesonkileivonnaisia, joiden nimi on oliebol (suora käännös: öljypallo). Minulle ne eivät maistu, mutta olin iloinen, että löysimme taaperolle maidottoman version. Taapero haukkasi perinneherkusta pienen palan, nuoli sen päälle ripotellun tomusokerin ja jätti öljypallon sikseen.

Loppupäivän satoi vettä, joten pysyimme sisätiloissa. Tein ison annoksen Jamie Oliver -lihapataa, joka viipyi uunissa neljättä tuntia.

Vietimme ihan tavallisen ja alkoholittoman uudenvuodenaaton. Pysyin hereillä kello kahteentoista saakka vain siitä syystä, että olin jonkin verran huolissani takapihan paukuttelijoista. Taaperon huone kun on sillä puolella taloa.

Meteli oli kahdentoista ja yhden välillä hirmuinen, mutta taapero nukkui läpi kaiken jytinän. Yhden maissa kaupunki hiljeni ja mekin kömmimme peiton alle nauttimaan vuoden 2018 ensimmäisistä lyhyistä yöunista.