blogi

Monipuolinen proviisorin ammatti

Mielilandia-blogin Anu kirjoitti muutama päivä sitten mielenkiintoisen jutun urasuunnittelusta. Se pisti minut miettimään omaa uraani, josta suunnittelu puuttuu kokonaan. Ansioluetteloni on varsinainen sillisalaatti.

Lukioaikoina minulla ei ollut unelma-ammattia. Kävin tutustumassa musiikkitieteen laitokseen ja haaveilin suomen kielen opinnoista. Ammatinvalintatesti ehdotti proviisoria.

Seattle

En ollut koskaan ennen kuullut proviisorin ammatista, mutta se vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta, joten ryhdyin lukemaan pääsykokeisiin. Biologiaa, matematiikkaa ja kemiaa, muistaakseni. Olin juuri sopivasti päntännyt niitä ylioppilaskirjoituksia varten.

Sain opiskelupaikan Helsingin yliopiston farmasian laitokselta ja pääsin kesätöihin pikkuriikkiseen Hirvensalmen apteekkiin, joka oli yksi viimeisistä tietokoneettomista apteekeista. Luimme lääketaksaa mikrofilmiltä ja laskimme Kela-korvauksia laskukoneen kanssa. Etiketit naputtelimme kirjoituskoneella. Tunnelma oli lämmin ja kahvitunteja vietettiin koko kolmen hengen työporukalla.

Paremmin ei apteekkimaailmaan tutustuminen olisi voinut alkaa.

Apteekkarin poika harrasti yksinlaulua, kuten minäkin. Syksyllä opiskelemaan lähtiessäni apteekkari antoi minulle stipendin edistämään musiikkiharrastustani. Ostin kannustusrahalla mankan, joka kulki mukanani kodista ja maasta toiseen seuraavat 20 vuotta.

Opiskeluaikoina olin töissä useammassa apteekissa Helsingin seudulla. Nautin apteekkityöstä ja olin ahkera tekemään töitä viikonloppuina ja juhlapyhinä. Istuin sekä paikallisen että kansainvälisen farmasianopiskelijoiden järjestön hallituksessa ja kävin opiskelijavaihdossa Uppsalassa oppimassa ruotsin kieltä ja farmakoekonomiaa.

pillerit

Valmistuin proviisoriksi ja kävin läpi ison leikkauksen, josta toipuminen vei aikaa. Työpaikka minulla kuitenkin oli jo – kiitos Apteekkariliiton silloisen toimitusjohtajan, joka ei antanut sairasteluni häiritä rekrytointia. Aloitin työt heti kun olin toipunut riittävästi. Viihdyin mukavassa asiantuntijaproviisoriporukassa, usein myös vapaa-ajalla.

Jossain välissä kävin pyrkimässä ja pääsemässä suomen kielen laitokselle.

Apteekkariliitossa en ehtinyt olla kovin kauaa, koska päätin hakea farmasian maailmanjärjestössä avoimena olevaa proviisorin tointa. Kävin työhaastattelussa Haagissa ja sain paikan. Muutin Hollantiin. Tarkoitus oli tulla vuoden kuluttua takaisin Suomeen, ottaa vastaan jatko-opiskelupaikka Helsingin yliopistossa ja opiskella siinä sivussa suomen kieltä.

Siitä on nyt 15 vuotta. Asun edelleen Alankomaissa.

Edistin kansainvälistä farmasiaa yli kolme hienoa vuotta. Järjestimme kongresseja ja hoitelimme farmasian alan yhteistyöprojekteja. Kävin työmatkalla Japanissa, Singaporessa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa. Jännitin kuollakseni esitelmöidessäni Maailman terveysjärjestössä. Tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maapalloa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_3bd1.jpg

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaivata takaisin tieteen pariin. Lähdin Utrechtiin tutkijaksi. Koodasin ja analysoin reseptidataa. Osallistuin myös uusien tutkimusprojektien hankintaan ja kävin taas kongresseissa. Ajoin työmatkaa yhteensä yli 120 kilometriä päivässä mustalla Saabillani ja lauloin täyttä kurkkua moottoritiellä.

Pian tuli ikävä lääkepurkkien pariin. Pääsin töihin sairaala-apteekkiin Rotterdamiin hoitamaan kliinisten lääketutkimusten logistiikkaa. Isossa yliopistosairaalassa lääketutkimuksia riitti. Opettelin puhumaan hollantia ja yritin totutella sairaalan hierarkiaan. Aloitin pari vuotta myöhemmin sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen, jonka jouduin lopettamaan kesken, koska työajat yöpäivystyksineen olivat kroonisesti sairaalle mahdottomat. Uuvuin täysin.

Palasin takaisin toimistohommiin, tutkijaksi saman sairaalan ihotautien osastolle. Vanhaa tuttua epidemiologiaa. Suoritin kliinisen epidemiologian maisterin tutkinnon ja minun oli tarkoitus tehdä väitöskirja. Analysoin ihosyöpädataa, perustin biopankin ja lähdin pomoni ehdotuksesta puoleksi vuodeksi Bostoniin vierailevaksi tutkijaksi.

unadjustednonraw_thumb_551d

Bostonista palattuani sairastuin taas, jouduin pitkälle sairauslomalle ja päätin loppujen lopuksi vaihtaa työpaikkaa.

Päätökseen vaikutti se, että uinuva toiveeni tulla äidiksi oli herännyt. Oli aika pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Krooninen sairaus, äitiys ja väitöskirjastressi ei tuntunut minulle hyvältä ratkaisulta, joten päätin unohtaa tohtorin tittelin ja ryhtyä yksinyrittäjäksi.

Tyttö tuli, ja minä tein (hyvin) vähän töitä konsulttina ja projektipäällikkönä.

Tyttären ollessa vuoden ikäinen huomasin kiinnostavan työpaikan kliinisiä lääketutkimuksia valvovassa kansanterveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriön alaisessa yksikössä. Kävin viime joulun alla työhaastattelussa ja sain työn.

Nyt olen (vieraan) valtion virkamies. Luen lääketutkimushakemuksia, valmistelen muistioita ja laadin hollanninkielisiä lausuntoja. Oma yritykseni on edelleen hengissä, ja minulla on sen kautta yksi pieni projekti yliopistolla projektipäällikkönä.

Työpaikkavalintoihini on koko mutkittelevan urani aikana vaikuttanut senhetkinen kiinnostus, elämäntilanne ja/tai terveys. En ole koskaan pysähtynyt miettimään pestejä ura- tai palkkakehityksen kannalta. Nyt nelikymppisenä minulla on laaja verkosto, kolme vahvaa työkieltä – ja tyhjä säästötili.

Työhaastattelussa olen joskus joutunut selittämään pomppoilevaa työhistoriaani. Olen kertonut rehellisesti, että minulta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma, edelleenkin. En osaa sanoa, minkälaista työtä haluan tehdä viiden vuoden kuluttua. Toivon, että töitä riittää ja saan pysyä suhteellisen terveenä.

Kurssilla.jpg

Proviisorin ammatti ei ole minulle mikään kutsumusammatti. Se on kuitenkin osoittautunut ilahduttavan monipuoliseksi ja minulle sopivaksi kaikkine nippelitietoineen. Musiikki ja kirjoittaminen ovat rakkaita harrastuksia.

Lakkiaisissani eräs vieras tokaisi: Ai, farmasiaa. Miksi? Olisithan sä noilla papereilla päässyt minne vaan. Missäköhän minä nyt olisin, jos olisin kuunnellut häntä, tai jos proviisorin ammatti olisi puuttunut siitä Mikkelin työvoimatoimiston 90-luvun alun ammatinvalintatestistä?

Kuvat omia, paitsi apteekissa otettu kuva, jonka otti Monitor-lehden valokuvaaja.

blogi

Vauvan eka vuosi: jakso 5/12

Tässä kuussa sanoin ensimmäisen kerran ”sille on varmaan tulossa hampaita”. Kaikki vauvan itkut, kitinät ja valvottamiset tulee helposti laitettua puhkeavien hampaiden piikkiin. On jostain syystä vaikea hyväksyä, että vauvat nyt vain ovat sellaisia.

teething

Vauvan ensimmäinen hammas ilmestyi tietenkin vasta monta kuukautta myöhemmin. Lisääntynyt kitinä johtui siitä, että vauva oli oppinut ilmaisemaan tyytymättömyyttä. Hän protestoi, jos olin liian hidas ja/tai liian kaukana ja/tai jos elämä oli tylsää.

Uusia taitoja tuli taas. Lelujen jyystäminen alkoi. Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen ja peruuttamaan muutaman sentin. Vauva myös löysi jalkansa. Hän nosteli michelinkoipiaan ja katseli niitä haltioituneena. Ei ihme; hänellähän on maailman kauneimmat jalat.

Vauvaparan päänahkaa kutitti muutaman päivän ajan kovasti. Hän raapi sitä öisin ja minun sydämeni oli haljeta, kun en voinut helpottaa vauvan oloa. Saimme omalääkäriltä vaseliini-setomagrokolivoidetta, joka auttoi vähän. Onneksi vaiva hävisi nopeasti.

Lopetimme kylvettämisen vauvan kuivan ihon takia ja siirryimme suihkuun. Vauva nautti. Hän on selvästi enemmän suihku- kuin kylpyihmisiä, aivan kuten vanhempansakin.

Neuvolassa käytiin taas, tällä kertaa ilman haavereita. Vauvan mitat olivat 6680 grammaa ja 62 senttiä. Hän sai lisää rokotuksia.

Aamuyöt ja aikaiset aamut olivat imetysmaratoneja ja päivisin nukuttaminen edelleen haastavaa. Joskus vauva kuitenkin saattoi yhtäkkiä nukkua kolmen tunnin päikkärit. Opettelimme kaikessa rauhassa omaan sänkyyn nukahtamista. Öisin vauva nukkui meidän lähellämme, joko omassa co-sleeperissään tai minun vieressäni.

IMG_7792

Sängyistä puheen ollen: olin tilannut kätevän hoitopöytä-sänkykombinaation, joka suureksi yllätyksekseni saapui noin tuhannessa osassa. Sen kokoaminen oli varsinainen parisuhdetesti univelkaisille pikkuvauvan vanhemmille. Selvisimme ilman avoeroa tuloksena hieno huonekalu, yksi sormihaava ja yksi katkennut lauta.

Jatkoimme pitkien kävelylenkkien tekoa. Neljän ja puolen kuukauden iässä kävelylenkit alkoivat kuitenkin olla yhtä suurta protestia. Ei täältä vaunukopasta näe mitään! Vaihdoimme vaunukopan istuimeen. Vauva rauhoittui, kun pääsi katselemaan ympärilleen, vaikka istuin olikin vielä vaakatasossa.

IMG_7309

Vauvan ensimmäinen äänne ei suinkaan ollut tä tä tai ma ma, vaan se kuuluisa hollantilainen kurkkuäänne. Muitakin äänteitä alkoi tulla. Vauvan pulinaa oli ihana kuunnella.

Tämä kuu oli muutenkin yhtä juhlaa.

Kuninkaanpäivänä, 27. huhtikuuta, puimme vauvan hollantilaiseen tapaan oransseihin vermeisiin. Hän sai juhlan kunniaksi maistaa ensimmäisen kerran kiinteähköä ruokaa. Porkkanaa, tietenkin. Seuraavat maistiaiset olivat peruna, bataatti, banaani ja avocado.

IMG_7415

Vappupäivänä kävimme Amsterdamin Suomi-kaupassa. Join simaa ja söin tippaleipää. Avomies mutusti nakkia ja perunasalaattia. Vauva flirttaili muiden suomalaisten kanssa.

Juhliminen jatkui pari päivää myöhemmin. Odottelin syntymäpäiväni aattona avomiestä kotiin töistä samalla kun valmistin kreikkalaista kanavuokaa. Vaan avomiespä olikin käynyt salaa nappaamassa anoppinsa lentokentältä ja tepasteli eteiseen mieluisan vieraan kanssa.

Myöhemmin samalla viikolla saapui iskä kumppaneineen yhdessä veljeni kanssa. Pääsin viettämään heidän kanssaan ensimmäistä äitienpäivääni, joka oli tosi kaunis ja lämmin päivä. Oli kiva päästä veljen kanssa terassikaljalle.

Avomies oli järjestänyt molemmat visiitit yhdessä perheeni kanssa, minulta salaa. Ihana mies.

Kävimme äitini kyläilyn aikana avomiehen kanssa ihan kahdestaan ulkona syömässä ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen. Raaskin syödä 2,5 tunnin mittaisen synttäri-illallisen kotikadullamme sijaitsevassa ravintolassa ja kiiruhdin sitten taas vauvan luo.

Vauva oli tässä kuussa yleisesti ottaen tyytyväinen tyllerö. Hän jokelsi, hymyili ja nautti elämästään.

Aiemmat jaksot:
4. jakso
3. jakso
2. jakso
1. jakso

blogi

Raikas lisukesalaatti kesäkurpitsasta

Hollannin kieli on täynnä ranskalaisia lainasanoja. Tämä on haastavaa minulle – ummikkosavolaiselle, jolle ranskan kielen ääntämissäännöt ovat täyttä hepreaa.

Onneksi monille sanoille on olemassa helppo hollanninkielinen vastine. Esimerkiksi jalkakäytävä on hollanniksi joko trottoir tai voetpad [futpat].

Kesäkurpitsa on hollanniksi courgette, munakoiso puolestaan aubergine. Unohdin alussa jatkuvasti kumpi on kumpi, joten kehitin itselleni muistisäännön: courgette lausutaan suunnilleen kurshette ja näyttää kurkulta. Kur kur.

Kesäkurpitsasta saa nopeasti raikkaan lisukesalaatin. Teen sellaisen aina risoton kaveriksi.

Ainekset:
1 kesäkurpitsa
1/4 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
suolaa myllystä
pippuria myllystä
25 g parmesaanijuustoa
rucolaa eli sinappikaalia

Valmistus:
Leikkaa sitruuna neljään osaan ja purista mehu yhdestä osasta. Sekoita sitruunamehu oliiviöljyyn isossa kulhossa. Lisää suolaa ja pippuria. Tee jotain kivaa lopuilla sitruunanpalasilla.

Pese kesäkurpitsa ja leikkaa se juustohöylällä pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Anna siivujen marinoitua öljy-sitruunamehukastikkeessa noin vartin ajan.

Raasta parmesaanijuusto ohuiksi palasiksi.
Sekoita marinoidut kesäkurpitsat, parmesaanijuusto ja rucola juuri ennen tarjoilua.

Jos kärsivällisyys ja/tai sorminäppäryys riittää, voi marinoidut kesäkurpitsasiivut levittää pöydälle ja latoa niiden päälle parmesaania ja rucolaa. Siivut voi sitten rullata yksitellen kauniiksi rulliksi, jotka voi pitää kasassa cocktailtikuilla.

Silvu plee, pon apetii.

Bestand 10-03-17 23 26 04

Kuvan petit cuisinier ei liity artikkeliin.