blogi

Vauvan eka vuosi: 6. kuukausi

Viiden kuukauden iässä vauva kääntyi selältä mahalleen.

Eräänä toukokuisena aamuna hän nukkui vielä parisängyssämme, kun olin itse aamupalalla. Kävin välillä katsomassa vauvaa, joka yhtäkkiä makasikin vatsallaan.

Se näytti niin oudolta, että ryntäsin vauvan luokse tarkistamaan tilanteen. Kaikki oli hyvin, tietenkin. Vauva oli viimein päässyt lempiasentoonsa. Sen jälkeen uni on maittanut mahallaan, peppu pystyssä.

Pian vauva olisi halunnut olla aina mahallaan, myös vaippaa vaihdettaessa.

vauvakaantyy

Samoihin aikoihin vauva otti ensi kertaa kiinni varpaistaan ja oppi laittamaan ne suuhunsa.

Vauvalla oli välillä nukkumaan mentäessä kovasti kerrottavaa. Hän taisi käydä läpi päivän tapahtumat vauvojen kielellä.

Vauveli heräsi syömään useamman kerran yössä ja nukkui kolmet tai neljät päiväunet. Imetin yhä ja olin väsynyt katkonaisten öiden takia.

Pulauttelu jatkui runsaana, ja tässä kuussa siihen löytyi ainakin yksi selitys.

Yhtenä iltana vauvan ollessa 5,5 kuukauden ikäinen kokeilimme ensi kertaa korviketta. Parin minuutin kuluttua 100 millilitran maitopullon tyhjentämisestä vauvan suun ympäristö alkoi punoittaa. Sitten punotus levisi rintaan ja mahaan. Ehdimme soittaa lääkärille, joka käski tulla näyttämään ihottumaa saman tien.

Olin juuri pukemassa vauvalle ulkovaatteita, kun hän alkoi kakoa, oksensi ja meni vähän veltoksi. Soitimme saman tien ambulanssin.

Vauva tokeni jo ambulanssia odotellessamme, mutta lähdimme silti kyytiin sairaalaan tarkistamaan tilanteen.

Ambulanssin henkilökunta ja lääkärit olivat ihania: ottivat tilanteen tosissaan mutta rauhoittelivat samalla meitä. Vauva itse oli onneksi jo ambulanssissa normaalissa naureskelumoodissaan. Tämä äitiparka sen sijaan ei ole toipunut säikähdyksestä ihan kokonaan vielä näin vuoden kuluttuakaan.

Vietin seuraavat kaksi yötä vauvan kanssa sairaalassa, koska hänen piti jäädä kiinni monitoreihin. Onneksi meillä oli oma huone ja avomies pystyi ottamaan töistä vapaata ollakseen päivisin mukana touhuissa.

IMG_8078

Selvisi, että vauvalla on lehmänmaitoallergia, josta kerron enemmän joskus tulevaisuudessa. Saimme reseptin Nutrilon Pepti -äidinmaidonkorvikkeeseen.

Jatkoin kuitenkin täysimetystä. Se oli öisestä rankkuudesta huolimatta ihanaa, koska vauva tuijotti minua syödessään usein hyvin rakastavasti.

Vauva painoi tässä kuussa peräti 7,2 kiloa. Hänellä oli ihanat pulleat reidet.

Harjoittelimme kiinteitä ruokia. Meistä tuntui, että vauva ei ihan vielä ollut valmis laajentamaan ruokarepertuaariaan, joten otimme rauhallisesti. Sormiruokailua harjoiteltiin maltillisesti, ja maissinaksut menivät söpösti ohi suun – nenään ja silmään.

Tässä kuussa vauvan kanssa oli helppo istuskella kahviloissa, koska hän tapitti vaunuissaan tyytyväisenä muita asiakkaita eikä tarvinnut sen kummempaa viihdykettä. Kävimme lounaalla jopa Haagissa asti.

nunnat

Tein töitä minimaalisesti. Kerran kävin koko päivän kestäneessä kongressissa, jossa sain maidon pumppausta varten käyttööni kokonaisen kokoushuoneen.

Yhtenä iltana kävin entisten työkavereideni kanssa Rotterdamissa pelaamassa seurapelejä. Sen enempää ei rilluttelu kiinnostanut – kaikki yksin tekemäni reissut olivat minulle enemmänkin stressaavia kuin rentouttavia. Ikävöin vauvaa niin, että mahassa tuntui.

Tässä kuussa vietettiin avomiehen ja minun 4-vuotispäivää. En muista enää, miten juhlistimme sitä. Saatoimme syödä pihvin. Olimme joka tapauksessa kotona, koska meillä ei tuolloin vielä ollut lapselle hoitajaa.

Kuun lopussa koko porukalla oli taas flunssa. Se tuntui pieneltä kiusalta maitoallergiapaniikin jälkeen.

 

Aiemmat jaksot:
5. jakso
4. jakso
3. jakso
2. jakso
1. jakso

blogi

Vai että metatyö?

Nyt seuraa kirjoitus aiheesta, joka on niin 2016.

Opin viime vuonna Marja Hintikka Liven ansiosta uuden suomenkielisen sanan: metatyö. Ymmärsin, että varsinkin naiset huokailevat metatyön määrää ja sen jakautumista perheessä.

Tutustuessani tähän minulle uuteen käsitteeseen törmäsin Ylen verkkosivuillaan tekemään kyselyyn, jonka tulosten mukaan metatyö eli näkymätön kotityö raivostuttaa naisia.

Meidänkin pienessä perheessä kotityön määrä kasvoi huomattavasti siinä vaiheessa, kun ainokaisemme syntyi. Tuli tuttien pesemistä, pyykkivuoria, vaippojen hankintaa, nukuttamista, lehmänmaitoallergiaa ja yleistä hässäkkää.

Kotitalouden organisointi alkoi samalla tuntua tärkeältä. Ennen tyhjä jääkaappi nauratti, tässä elämäntilanteessa se saa stressikäyrän kohoamaan.

Metatyökyselyn vastaukset olisivat meidän perheessä tällaiset:

Kumpi pakkaa lapsen tavarat kun lähdetään reissuun?
Minä pakkaan. Sillä aikaa avomies mm. laittaa vaunut kasaan ja asentaa turvaistuimen autoon.

Kumpi muistaa, että huomenna on pyhäpäivä eikä kauppa ole auki?
Onko tällaisia pyhäpäiviä vielä olemassa?

Kumpi siivoaa ruuanlaiton jälkeen?
Yhtä usein. Jos avomies kokkaa, kenenkään ei tarvitse siivota keittiötä ruuanlaiton jälkeen. Hän siivoaa keittiön ruokaa laittaessaan. Minun kokkailuni jälkeen keittiö on puunauksen tarpeessa.

Kumpi viikkaa puhtaat pyykit kaappiin?
Olen ominut pyykinpesun. Avomies imuroi, luojan kiitos.

Kumpi maksaa laskut?
Yhtä usein, yleensä pankki vie ne tililtä automaattisesti.

Kuka öljyää polkupyörän kettingit?
Pitääkö niitä öljytä?

Kumpi huomaa asunnon remonttitarpeen?
Muutimme edellisen asukkaan remontoimaan asuntoon kymmenen päivää ennen taaperon syntymää. Nyt olemme jo melkein puolentoista vuoden ajan yhdessä miettineet valaisimien ostoa ja taulujen ripustamista.

Kumpi pitää huolta siitä, että astioita on puhtaana?
Kumpikin ja pesukone. Onneksi. Asuimme vuonna 2015 väliaikaisesti asunnossa, jossa ei ollut tiskikonetta. Ei koskaan enää, päätimme, ei edes mökillä.

Kumpi vaihtaa palaneen lampun?
Avomies vaihtaa. Kauhea homma siinä, niitähän palaa kaupunkikolmiossa ehkä yksi vuodessa.

Kumpi tuntee lapsen kaverit?
Taaperolla ei oikeastaan vielä ole omia kavereita, mutta olen melkein sataprosenttisen varma, että avomies ne kohta tuntee. Hän muistaa nytkin jo monen leikkipuiston lapsen nimen.

Kumpi hankkii lahjan lapsen kaverisynttäreille?
Yhtä usein. Tai no, saatan ehdottaa piakkoin sellaista, että minä ostan ne lahjat ja avomies menee lapsen kanssa synttäreille. Voin tehdä vaikka koko sen ajan metatyötä oman kotimme hiljaisuudessa.

Kumpi kerää tavarat illalla pois lattioilta?
Avomies sillä aikaa kun minä taittelen pyykkejä ja sellaista.

Kumpi ostaa uudet hammasharjat?
Minä ostan, jos vanhat alkavat hapsottaa.

Kumpi laittaa enemmän ruokaa?
Minä laitan. Aloittelen sillä aikaa kun avomies nukuttaa taaperon.

Kumpi huomaa pieneksi jääneet kurahousut?
Heh, hollantilainen avomies ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kurahousuja.

Kumpi laittaa kiertoon pieneksi jääneet lastenvaatteet?
Minä laitan, yleensä sen jälkeen kun avomies ilmoittaa, että paidat eivät enää mahdu taaperon päälle.

Kumpi neuvottelee perheen yhteiset lainat pankissa?
Minun kärsivällisyyteni ei riitä raha-asioiden pohtimiseen. Sen huomaa tiliotteessa ja säästötilin saldossa (0€).

Kumpi avaa hajulukon?
Avomies. Yäk. Mistä niitä pitkiä vaaleita hiuksia aina ilmestyykin?

Kumpi tekee sähkösopimuksen?
Avomies. Hän myös seuraa sähkönkulutusta pylväskuvion avulla. Minä teeskentelen kiinnostunutta.

Kumpi vie metallijätteet kierrätykseen?
Mitkä ihmeen metallijätteet? Avomies vie pullot.

Kumpi leikkaa nurmikon?
Meidän takapihalla on laatat ja rehottava vihreä kaistale, jolle kukaan ei tee mitään.

Kumpi muistaa katsastaa auton?
Meillä ei ole autoa. Käytämme tarvittaessa sellaista kätevää vuokra-autoa. Olemme siis hyvin vihreitä ja luontoystävällisiä. Meillä on hipsteripyörät.

Kumpi varaa neuvola-ajat?
Yleensä minä varaan. Viimeksi unohdin, onneksi aika tuli sitten automaattisesti.

Kumpi hankkii joululahjat lasten isovanhemmille?
Minä hankin omalle perheelle. Postitin ne viime vuonna melkein ajoissa. Avomiehen perheessä ei anneta joululahjoja.

Kumpi huolehtii lapsen hiukset siistiksi ennen kyläilyä?
Niille ei saa taaperon mielestä tehdä yhtään mitään. Hoitaja kyllä osaa hämätä taaperoa jollain mystisellä tavalla ja onnistuu joskus laittamaan hänelle pinnin.

Kumpi nukuttaa lapset?
Jos mies on kotona, hän nukuttaa taaperon. Toissapäivänä olisin halunnut nukuttaa, mutta taapero halusi isin. Minä saan onneksi sentään ottaa hänet keskellä yötä viereeni.

Meidän kodin metatyökyselyn tulosten mukaan minun olisi aika ryhdistäytyä.

Tilasin eilen ruokakaupan kotiinkuljetuspalvelusta raaka-aineita, jotta voin tehdä meille lauantaina pakastimeen lasagnea, chili con carnea ja paria muuta uunivuokaa. Sillä aikaa avomies vie taaperon hollanninkieliseen musiikkileikkikouluun ja leikkipuistoon.

Metatyötä ja perheaskareita riittää molemmille.

Tsemppiä niille, joiden näkymätön työ ei jakaudu yhtä tasapuolisesti.

metatyo

Meidän kodin metatyöpiirakka

 

blogi

Toka äitienpäiväni

Heräsin eilisaamuna avomiehen ja taaperon välistä. Molemmat olivat kuulemma kuunnelleet kuorsaustani jo noin vartin ajan.

En saanut aamiaista sänkyyn, onneksi, koska kuuma kahvi ja yksivuotias ovat huono yhdistelmä hataralla alustalla. Eikä aamiaista voi syödä ilman kahvia.

Avomies kyllä huomautti, että aamiaisen valmistaminen olisi ollut minun tapauksessani tosi helppo homma, koska syöt aina kaksi juustovoileipää, lasillisen tuoremehua ja kahvin. Totta.

Kymmenen maissa lähdimme pyöräpiknikille Utrechtin Rhijnauwen-alueelle, jossa on vanhan linnoituksen ja letturavintolan lisäksi iso (sateen jäljiltä märkä) nurmikenttä. Pyöräilimme vihreässä keväässä ja levitimme viltin nurmelle.

Oli niin lämmintä, että riisuimme takit.

Taapero alkoi pistellä poskeensa vesimeloninpalasia. Emme olleet tienneet, että hän osaa käyttää haarukkaa, jota hän kutsuu veitseksi. Mes.

Piknik jäi vähän lyhkäiseksi, koska taaperon oli päästävä ajoissa päiväunille.

Kolmen maissa satoi rankasti. Ovikello soi, ja oven takana seisoi yllättäen taaperon hoitaja. Päättelin, että hän halusi tulla ohikulkumatkallaan meille pitämään sadetta, ja olin valmis tarjoamaan hänelle kupposen kuumaa. Vaan hänpä olikin tulossa töihin: avomies oli järjestänyt lapselle hoitajan, koska aikoi viedä minut leffaan. Ylläri pylläri!

Sateen loputtua taapero lähti hoitajan kanssa leikkipuistoon ja minä avomiehen kanssa ensin drinkille ja sitten katsomaan The Circle -elokuvan. Avomies osaa valita väkivaltaisia elokuvia inhoavalle nörtille sopivia leffoja.

Kävimme elävien kuvien jälkeen kotona ihastelemassa ja pusimassa taaperoa ennen kuin hän meni nukkumaan, ja lähdimme sitten vielä syömään kreikkalaista ruokaa. Illallisen jälkeen haimme jäätelöä ja kävelimme takaisin kotiin ihanassa ilta-auringossa.

Kaikesta auringonpaisteesta ja rakkaudesta huolimatta minulla oli yllättäen koko päivän jotenkin melankolinen olo.

Olen tänään analysoinut sen johtuneen siitä, että mietin (vielä) normipäivää(kin) enemmän omaa rooliani ja vastuutani äitinä.

Onko lapsella hyvä olla? Minkälainen äiti olen? Miten osaisin huolehtia vähän vähemmän? Miten muistaisin arjen keskellä vielä useammin olla kiitollinen siitä, että saan olla äiti? Eihän se minulle mikään itsestäänselvyys ollut.

Näitä minä pohdiskelin ja vähän kyynelehdinkin iltatreffeillä. Avomies ihmetteli, kuunteli ja neuvoi minua muistelemaan taaperon ilmettä aiemmin illalla kotona käydessämme. Taapero istui kylvyssä leikkimässä ja katsoi meitä pienet kasvot loistaen.

Koska jos vettä läpsyttää kädellä, se roiskuu.

Mieti sitä ja relaa vähän, mama.

Domkerk