blogi
Raudanpuute, ferritiini ja väsymys
Olen viime aikoina seurannut sivusilmällä Suomessa ajankohtaista ferritiinikeskustelua. Lehdissä on juttuja matalasta ferritiinistä ja keskustelupalstoilla mietitään, voisiko alhainen ferritiiniarvo olla syy yleiseen väsymykseen ja alakuloon. Ainakin pari suosittua bloggaajaakin on tarttunut aiheeseen.
Keskustelupalstoilla on myös ihmisiä, jotka kommentoivat alhaista ferritiiniä käsitteleviä kirjoituksia äkäisinä ja kutsuvat koko asiaa hypetykseksi. On kuulemma myös lääkäreitä, jotka pitävät ferritiinin määritystä muotihömpötyksenä. En löytänyt pikaisella nettihaulla yhtäkään esimerkkiä, mutta ihmisillä saattaa olla tästä omakohtaista kokemusta lääkärin vastaanottohuoneesta.
Veren ferritiiniarvon avullahan voidaan arvioida elimistön rautavarastojen määrää. Raudanpuuteanemiassa tyhjenevät ensin rautavarastot (> ferritiini laskee), ja sitten kun rautaa on tarjolla liian vähän, laskee myös veren hemoglobiinipitoisuus, koska hemoglobiini tarvitsee rautaa rakennusaineekseen. Tämä on hyvin yksinkertaistettu kuvaus, monipuolisempaa tietoa löytyy esimerkiksi tästä artikkelista.
Olen itse proviisorina tosi tarkkana sairauksiin ja terveyteen liittyvän kirjoittelun suhteen, koska tiedän, että teksti saattaa perustua vain ja ainoastaan kirjoittajan omaan mielipiteeseen tai sen taustalla saattaa olla vitamiinivalmistajan mainoskampanja.
Lääkkeitäkin käytän harkitusti. En ota flunssan iskiessä satunnaisen kipulääkkeen lisäksi minkäänlaisia ylimääräisiä troppeja, kuten sinkkitabletteja tai kasviuutteita, vaan säästän rahat ja yritän levätä. Antibioottejakaan ei meidän perheessä syödä varmuuden vuoksi, eikä niitä Hollannissa helposti saakaan.
Rautalääkitystä ilman en kuitenkaan pärjää. Olen jo noin 15 vuoden ajan saanut rautaa – ja joskus punasoluja – suoraan suoneen, koska minulla on krooninen raudanpuuteanemia. Se johtuu tulehduksellisesta suolistosairaudesta ja siitä, että olen nainen, jolla on (vielä toistaiseksi) 23 päivän kuukautiskierto. Muut syyt on suljettu pois erilaisten tutkimusten avulla.
Oma ferritiinini oli viime perjantaina vain 2 mikrogrammaa litraa kohti, ja roikkuu parhaimmillaankin siinä kymmenen pintaan, kun viitearvot minun hollantilaisessa sairaalassani ovat 20-150.
Raudanpuuteanemiasta tulee todella kurja olo. Koko elimistö on raskas, mieli maassa, lihaksia särkee, keskittymiskyky kärsii, sydän hakkaa ja uni häiriintyy – muutamia oireita mainitakseni. On hyvin hankalaa olla kiva äiti, rakastettava puoliso ja tuottava työntekijä, jos rautavarastot ovat tyhjät.
Anemiassa on vekkulia se, että siihen liittyvät oireet muistuttavat monen muun taudin tai tilan oireita. Itsekin menen välillä harhaan ja yritän sinnitellä itsekseni, vaikka tunnen anemian oireet liiankin hyvin. Kun väsyttää kovasti, ajattelen, että minulla on univelkaa tai flunssa tulossa. Olen ehkä tehnyt liikaa asioita, syönyt huonosti tai harrastanut liian vähän liikuntaa.
Vähän yli nelikymppisen naisen elämässä on tosiaan monta muutakin väsyttävää asiaa kuin raudanpuute. Vaikka hemoglobiini ja rautavarastot olisivat kunnossa, saattaisin silti olla väsynyt, koska olen pienen lapsen äiti, vaihdevuodet ovat tulossa, tarhasta tulee koko ajan viruksia ja kalenterini on välillä liian täynnä sekä velvollisuuksia että kivoja juttuja.
Ferritiiniväittelyssä on kai pohjimmiltaan kyse siitä, että joitakin ihmisiä väsymyksen mahdollinen medikalisaatio ärsyttää, kun taas toiset etsivät epätoivoisesti selitystä kurjalle ololle. Jos ferritiini on viitearvojen sisällä ja väsyttää, epäillään viitearvojen paikkansapitävyyttä, mikä taas johtaa juupas-eipäs -keskusteluun. Se on mielestäni täysin turhaa kinastelua, koska absoluuttista tietoa siitä, väsyttääkö yksittäistä ihmistä enemmän silloin kun ferritiini on 19 vai 45, ei ole kellään.
Voi olla helpompi hyväksyä uupumuksen syyksi (mahdollisesti ratkaistavissa oleva) lääketieteellinen ongelma kuin vaikkapa vain se, että elämä väsyttää. Kyllähän minä itsekin taas viime viikolla huokaisin helpotuksesta kun kuulin, että kyse oli tälläkin kertaa vaikeasta anemiasta – kiukkuisuus ja väsymys ei ollutkaan itseaiheutettua, enkä ollut yhtäkkiä muuttunut ikäväksi ihmiseksi. On toivoa, että olo paranee rautainfuusion avulla.
Turhasta ferritiinin testauksesta ei tietenkään seuraa muuta kuin yhteiskunnan (eli meidän itsemme) maksettavaksi tulevia ylimääräisiä laboratoriokustannuksia. Toisaalta olisi tärkeää löytää testien avulla ne ihmiset, jotka voisivat hyötyä rautahoidosta. Heidän elämänlaatunsa saattaa rautatankkauksen ansiosta koheta huimasti. Uskallan jopa väittää, että osasta tuntuisi siltä, kuin saisi uuden elämän.
Rättiväsymys on raastavaa, oli syy mikä tahansa, joten siihen kannattaa joka tapauksessa puuttua. Joskus apu saattaa löytyä lääketieteestä. Joskus on vain raivattava kalenteriin vähän lepoaikaa ja pyydettävä apua.
Se vasta onkin vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin rautatablettien popsiminen.
Disclaimer, varmuuden vuoksi: Blogikirjoitukseni kertovat siitä mitä itse olen oppinut kroonisesta sairaudestani sekä omista kokemuksistani potilaana. Tekstejäni ei ole tarkoitettu neuvoksi, enkä vastaa mahdollisista asiavirheistä. Kunkin potilaan tulee aina ensisijaisesti keskustella omasta tilanteestaan hoitavan lääkärinsä kanssa.
