blogi

Syksyn kivat kuoroprojektit

Taapero oppi pari viikkoa sitten sanomaan äiti laulamassa. Ei mikään ihme, sillä rakas kuorolauluharrastukseni on haukannut kunnon palan vapaa-ajastani viimeisen kuukauden aikana. Harjoitustunteja on ollut kymmeniä, ja olen opetellut nuotteja ja tekstejä vähän joka välissä, jopa aamujunassa.

IMG_7540.JPGIMG_7018.JPGIMG_7258.JPGIMG_7019.JPG

Koko pitkän kesän hollantilaiset amatöörikuorot pitävät taukoa ja minä ikävöin laulamista.

Onneksi uusi kuorosesonki alkoi rytinällä heti syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna: pääsin äänittämään hollantilaissäveltäjä Daan Manneken musiikkia. Äänityshommissa vierähti puolitoista päivää, ja tuloksia pääsemme kuuntelemaan ensi vuoden puolella.

Nauhoitus tapahtui pienessä tutussa kyläkirkossa Pohjois-Amsterdamissa. On aina yhtä hämmästyttävää talsia bussipysäkiltä lammaslaitumien ohi kirkolle ja tajuta olevansa edelleen suurkaupungissa. Turistit lähtevät Damiin riehumaan, minä menen sinne laulamaan kirkkomusiikkia.

IMG_6925.JPG

77-vuotias säveltäjä Manneke oli läsnä koko nauhoitussession ajan ja teki silloin tällöin pieniä kappaleiden tulkintaan liittyviä ehdotuksia. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin istui ja kuunteli tarkkaavaisena tai kannusti meitä lämpimin sanoin.

Useat Manneken kuoroteokset ovat muuten ranskankielisiä. Mösjöö, silvuplee – viittaan edelliseen postaukseeni.

Samoihin aikoihin äänityshommien kanssa aloitin toisenkin kuoro- ja orkesteriprojektin, joka päättyy joulukuun alkupäivinä kahteen konserttiin. Esitämme Schubertin Es-duurimessun. Olen vähän kiluissani*, koska pääsin laulamaan nämä konsertit sen kuoron kanssa, jonka koelauluun en uskaltanut osallistua viime vuonna.

Ei siinä vielä kaikki.

Viime sunnuntaina lauloin Bachin kantaattikonsertin, joka järjestettiin vanhan kunnon Martti Lutherin kunniaksi. Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta siitä, kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Muistan tämän asian hämärästi koulun uskontotunnilta. Erityisesti sana teesi oli jäänyt mieleen.

Ja sitten tuli vielä yksi projekti, josta en kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä.

Hollannin yleisradion klassisella kanavalla (NPO Radio 4) soitetaan tällä viikolla 300 yleisön äänestämää suosikkia. Kuuntelijoiden klassisen musiikin toivelistalle on annettu kaunis nimi: Hart & Ziel Lijst eli sydän ja sielu -lista.

Toivemusamaratooni alkoi maanantaiaamuna listan numerolla 300. Kehtaan tunnustaa, että tämä Reynaldo Hahnin A Chloris oli minulle ennestään aivan tuntematon biisi, joka kyllä sopisi mainiosti romanttisen pizzaillallisen taustamusiikiksi.

Teemaviikko huipentuu huomenna Utrechtissä järjestettävään festivaaliin, jonka yhteydessä kuullaan radiossa livenä osia eniten yleisön ääniä keränneistä teoksista. Me laulamme listan numerot 8, 2 ja 1. Purcellia, Mozartia ja Bachia.

Sibeliuksen Finlandia, jota itse tietenkin äänestin, päätyi sijalle 44 ja soi radiossa jo tänä iltana.

Näin intohimoinen harrastaminen ei tässä elämäntilanteessa olisi mahdollista, ellei mahtava avomieheni suhtautuisi siihen niin kannustavasti.

No okei, ehkä hänellä on omakin lehmä ojassa. Minun huidellessani kylillä ja taaperon nukkuessa hänellä on muutama tunti omaa aikaa hiljaisessa kodissa.

Harrastamista helpottaa myös se, että Hollannissa kuoroharjoitukset alkavat tyypillisesti noin klo 20. Sitä ennenhän ehtii mainiosti hotkia oman illallisensa, syöttää, kylvettää, rasvata, pukea, nukuttaa ja joskus jopa pyyhkiä perunamuussit omilta rinnuksiltaan.

Tänä iltana mennään taas.

*Kiluissaan on mikkeliä ja tarkoittaa ihan onnessaan.

Published on: Author: satu
blogi

Nämä viisi asiaa haluaisin oppia

Vastasin eilen työtyytyväisyyskyselyyn, jossa kysyttiin muun muassa sitä, tarjotaanko minulle riittävästi mahdollisuuksia kehittää itseäni ja oppia uusia asioita.

Tarjotaan kyllä. Mutta ne asiat, jotka oikeasti haluaisin oppia, eivät liity työhöni millään tavalla. Haluaisin nimittäin oppia…

… leipomaan täydellisen red velvet -kakun. Se voisi olla myös red velvet cupcake. Kunhan se onnistuisi aina.

… olemaan jännittämättä koelaulua. Silloin kun taapero oli puolen vuoden ikäinen, minulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa kovatasoisessa kuorossa, jos olisin päässyt läpi koelaulusta. En uskaltanut edes yrittää; pikkuvauva- ja imetysstressin keskellä en voinut ottaa elämääni enää yhtään ylimääräistä, hermoja koettelevaa asiaa. Onneksi sama kuoro tarvitsi tänä syksynä lisävoimia pariin projektiin, ja sain osallistua niihin ilman minkäänlaista yksinlaulukidutusta.

… poraamaan, sanan alkuperäisessä merkityksessä. Ostin noin vuosi sitten Martin Stuart Mooren kauniin Memories of Boston -piirustuksen. Se on vieläkin tallessa sängyn alla, koska en osaa porata sille reikää seinään. Saman kohtalon koki tilaamani Utrechtin skyline. Eräs kätevä ystävämme tulee lähiaikoina pelastamaan uusavuttomat nörtit pinteestä ja ripustamaan taulut seinille.

… tekemään tietokoneella fontin. Löysin muutama kuukausi sitten yhdestä Kansalliskirjaston digiarkiston sanomalehdestä ihanan kirjaintyypin. Valitettavasti kyseessä on 1900-luvun alun sanomalehti, jonka painaja on takuuvarmasti tuonen mailla. Haluaisin oppia laatimaan aakkoset samalla fontilla. Asiaa hankaloittaa se, että minulla on esimerkkinä vain kirjaimet h, a, l, k, o, j, a.

… ääntämään ranskaa. Ranskan kieli oli ennen vanhaan Alankomaiden(kin) ylimystön kieli. Hollantilaiset kuorot laulavat paljon ranskankielistä musiikkia ja hollannin kielessä on lukemattomia ranskan kielestä lainattuja sanoja. Lähes kaikki vähänkin kouluja käyneet hollantilaiset ovat oppineet ranskan kielen perusteet. Tunnen itseni jotakuinkin tumpeloksi aina, kun yritän laulaessani imitoida naapurisopraanon fiiniä ranskaa tai ääntää jotakin perussanastoon kuuluvaa lainasanaa, kuten courgette tai aubergine. Minun ei tarvitsisi tällä iällä enää oppia kokonaista uutta kieltä, haluaisin vain oppia ranskan kielen ääntämissäännöt. Jos niitä on.

Siinäpä oiva ämpärilista. Ei tarvitse edes matkustaa minnekään.

Haastan kaksi hollanninsuomalaista bloggaajaa kertomaan, mitkä viisi asiaa he haluaisivat oppia. Hollanninhippiäinen ja Mielilandia, het woord is aan u.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_65e

 

Published on: Author: satu
arki

Etätyötiistai

Nykyisessä työssäni Alankomaiden valtion virkamiehenä etätyön tekeminen on sallittua ja ruuhkien ja tilaresurssien kannalta jopa suositeltavaa. Olen siitä ikuisesti kiitollinen, koska joustava työaika ja -paikka helpottavat arkeani huomattavasti.

Teen noin 30% työajastani muualla kuin toimistossa. Etätyöpäivät vaihtelevat sen mukaan, miten tärkeää minun on kullakin viikolla olla ministeriön tiloissa.

Eilinen kuuden tunnin työpäivän sisältävä tiistai oli tällainen:

5.00 Heräsin, kun taapero huusi nee nee papa, mama komen. Isi ei tällä kertaa kelvannut, äidin oli tultava. Kävin hyssyttämässä taaperon uneen ja painuin takaisin sänkyyn. Arvelin, etten saisi enää unen päästä kiinni, mutta avomies muistutti minua illan kuoroharjoituksesta ja kehotti edes kokeilemaan. Hän huolehtisi taaperosta.

8.00 Heräsin uudestaan ja lähdin syömään aamiaista. Halailin ja silittelin taaperoa ja juttelin hänen kanssaan tulevasta päivästä.

8.45 Hoitaja saapui, vaihdoimme kuulumisia ja laitoimme taaperon ulkoilukuntoon. Pakkasin hänelle eväitä. Laitoin astianpesukoneen päälle ja ohjelmoin pyykkikoneen iltapäiväksi.

9.30 Osallistuin Skypen välityksellä toimistolla pidettyyn työkokoukseen.

Kumulatiivinen työaika: 1 t 15min

10.45 Kävin suihkussa ja söin lisää samalla kun luin meilejäni.

Kumulatiivinen työaika: 1 t 30 min

11.15 Halailin ulkoa tullutta taaperoa ja kuuntelin trampoliini- ym. juttuja.

11.30 Lähdin pyörällä ja bussilla kohti Utrechtin sairaalakampusta. Huomasin, että niveliäni särki vähän. Johtuikohan se anemiasta? Raudanpuute ei onneksi vielä ollut päässyt kovin pahaksi. Rautavarastot olivat kyllä tyhjentyneet.

12.00-14.20 Söin sairaalan ravintolassa wraplounasta ja kirjoitin läppärillä viimeviikkoisen kokouksen pöytäkirjaa. Hollanniksi kirjoittaessani joudun viilailemaan tekstiä ja etsimään sanoja jonkin aikaa. Onneksi työkaverini, medical writer, tarkistaa nämä tärkeät asiakirjat.

En ollut tajunnut tilanneeni ranskalaisia, joten ne saapuivat wrapin kupeessa iloisena yllätyksenä. Tarjoilija unohti valitettavasti tuoda minulle majoneesia.

Ryhdyin työstämään työkaverini kommentteja kirjoittamaani SOP:iin eli Standard Operating Procedureen enkä meinannut malttaa lopettaa. Minä tykkään kuvata prosesseja, jopa hollanniksi.

Kumulatiivinen työaika: 3 t 35 min

Vaihdoin pari sanaa viereisessä pöydässä istuvan äänekkään taaperon äidin kanssa. Kerroin hänelle, että minullakin on kotona vastaava tapaus ja että nyt, kun kyseessä ei ole oma lapsi, taaperon riemukas kiljuminen ravintolassa tuntuu pelkästään hassulta. 

14.28 Ilmoitin juuri ajoissa itseni sairaalan päiväosastolle rautatippaa varten ja sain oikeaan käteeni sairaalarannekkeen.

14.30-14.45 Istuin odotushuoneessa kirjoittamassa tätä tekstiä ja vilkaisin työmeilejä. Mietin, mitkä työasiat haluaisin vielä tehdä myöhemmin iltapäivällä. Päätin yrittää saada pöytäkirjan valmiiksi ja SOP:n kommentoitavaan muotoon.

Kumulatiivinen työaika: 3 t 40 min

14.45-15.20 Ilahduin, kun nykyään jo tuttu sairaanhoitaja Bart kävi hakemassa minut odotushuoneesta. Vaihdoimme kuulumisia samalla kun hän laittoi vasempaan käteeni infuusioneulan, mittasi lämpötilani ja verenpaineeni sekä kytki rautatiputuksen päälle. Saisin tällä kertaa 500 mg Monoferia. Tunnustin Bartille, että olen jostain syystä alkanut pelätä saavani allergisen reaktion rautainfuusiosta. Bart rauhoitteli minua. Infuusiopussin tyhjentyessä istuskelin ja lueskelin somea. Laitoin viestin kotiin ja kuulin, että taapero oli nukkunut hyvät pitkät päiväunet. Sain ilmaista välipalaa.

15.30-16.05 Tein vielä osastolla istuessani viimeiset korjaukset SOP:iin ja lähetin sen työkavereilleni kommentoitavaksi torstain kokousta varten. Jossain välissä pääsin eroon infuusioneulasta ja sain luvan lähteä kotiin.

Kumulatiivinen työaika: 4 t 15 min

16.05-17.10 Kävin ostamassa sairaalan kaupasta irtokarkkeja ja jääteetä ja sain sairaalan aulassa istuessani pöytäkirjan siihen malliin, että voisin seuraavana aamuna viimeistellä sen helposti.

Sairaalan aulassa oli iso musta piano ja pianon päällä kyltti, jossa kehotettiin soittamaan mitä tahansa. Satunnainen ohikulkija soitti pätkän Kissanpolkkaa, Für Eliseä ja mollivoittoista Ukko Nooaa.

Kumulatiivinen työaika: 5 t 15 min

17.10 Pistin läppärin kiinni ja lähdin lampsimaan bussipysäkin kautta kotiin. Tehokasta ja keskittynyttä työaikaa ilman taukoja tai vessareissuja tuli yhteensä 5 tuntia ja 15 minuuttia. Se on vähemmän kuin kuusi tuntia.

Vaan eipä hätää. Olin edellisenä päivänä tehnyt töitä yhden ylimääräisen tunnin, koska tiesin, että tästä päivästä tulisi sairaalakäynnin takia repaleinen.

Juuri tämän takia tykkään joustavasta työajasta ja mahdollisuudesta tehdä etätöitä. Jos näin ei olisi, olisin joutunut keskelle työpäivää ajoittuvan rautainfuusion takia ottamaan koko päivän vapaaksi tai matkustamaan yhteensä kaksi tuntia päästäkseni työpaikalle Haagiin kolmeksi tunniksi. Se ei olisi kenenkään edun mukaista.

Ja se, että saan kesken etätyöpäivää mahdollisuuden pussata taaperon pulleita poskia on tietenkin korvaamatonta.

Loppuillan vietin syömällä pikaruokahampurilaisen, kylvettämällä iloisen taaperon ja sitten klo 19.15-22.15 kuoroharjoituksessa. Gramma parasetamolia piti rautatipan sivuvaikutukset kurissa.

Puoli yhdentoista maissa vaihdoin pari sanaa haukottelevan avomiehen kanssa, kirjoitin kännykällä tätä juttua, söin pientä iltapalaa, nostin pois sängyssäni hirsiä vetelevän Muumin ja painuin pehkuihin.

Anivarhain seuraavana aamuna sain syliini unenlämpöisen taaperon. Vietin hänen kanssaan hitaan aamun ennen toimistolle lähtöä.

P.s. Onneksi tämä ei ollut ruokapäiväkirja. En olisi saanut kovin hyviä pisteitä.

P.p.s. Seuraan vähän Suomenkin uutisia ja tuli vaan mieleen, että hollanninkielinen valtion virkamiestä tarkoittava sana rijksambtenaar on sukupuolineutraali.

Published on: Author: satu