blogi

Hollannin-asuntomme parhaat puolet

Haaveilemme usein varsin epärealistisesti kesämökistä Suomen Savossa ja talviloma-asunnosta Valenciassa. Saunoisimme valoisina kesäiltoina omassa puulämmitteisessä mökkisaunassamme. Keskellä Pohjolan pimentä talvea taas istuskelisimme espanjalaisella parvekkeella palvomassa aurinkoa lasissamme cavaa ja lautasellamme patatas bravas.

Se niistä loma-asuntounelmista. Meillä on ihana koti Alankomaiden Utrechtissä.

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme tänään tasan yhden vuoden, 8 kuukautta ja 12 päivää. Tyttäremme syntyi yllättäen vain muutama päivä muuton jälkeen, jo ennen kuin ehdimme laittaa lastenhuoneen valmiiksi. Vaan eipä imeväinen omaa huonetta kaivannutkaan.

Tykkään tästä asunnosta aivan hirmuisesti, koska…

… sen sijainti on ihan paras.
Asumme Utrechtin keskustassa (binnenstad). Kulman takana on kauppoja, kahviloita, ihmisiä, vilskettä ja vilinää. Silti sisäpihallamme laulavat linnut ja kadun puolellakin on öisin hiljaista lukuunottamatta aamuyöllä rallattavia opiskelijanplanttuja. He eivät minua herätä eivätkä haittaa. Asia on nimittäin niin, että jos ei voi sietää baarista kotiin palaavien opiskelijoiden ilakointia, ei kannata asua ison opiskelijakaupungin keskustassa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_4fa

… se on juuri sopivan kokoinen pienelle perheellemme. Kaupunkikolmiossamme on 86,2 neliötä ja varastokoppi. Enempää emme tarvitse. Jopa lastenvaunut mahtuvat seisomaan käyttövalmiina meidän makuuhuoneessamme. Olen ollut tavarankarsija jo silloin kun järjestelyasiantuntija Marie Kondō vielä taapersi (kesto?)vaipassaan, joten meillä ei ole kovin paljon ylimääräistä kamaa.

… se oli remontoitu perusteellisesti.
Edelliset asukkaat olivat laittaneet asuntoon uudet puiset lattiat, maalanneet seinät ja katot sekä remontoineet keittiön, kylpyhuoneen ja vessan. Olemme tehneet asuntoon joitakin pieniä muutoksia, mutta mitään ei olisi ollut pakko tehdä. Se oli hyvin helpottava ajatus varsinkin muuttopäivänä, kun olin viimeisilläni raskaana, ja myöhemmin pienen vauvan kanssa.

… siinä on oma huone pesukoneelle.
Entiset omistajat muuttivat asunnon turhan käytävätilan apukeittiöksi ja vaatekaapiksi. Molemmista on valtavasti hyötyä. Hollantilaisten asuntojen kylpyhuoneet ovat yleisesti ottaen varsin pieniä. Kaupunkiasunnossa pesukone sijaitsee siksi usein keittiössä. Meidän pesukoneemme ja kuivaajamme saavat hurista rauhassa omassa huoneessaan.

FullSizeRender 4

FullSizeRender 6

… sen kylpyhuone on tilava.
Pääsin juuri sanomasta, että hollantilaiset kylpyhuoneet ovat pieniä. Meidän kylpyhuoneemme on kuitenkin tilava. Sinne mahtuu kylpyamme, vessanpönttö, reilunkokoinen suihkukoppi, iso pesuallas ja vaipparoskis, ja vielä senkin jälkeen siellä on tilaa pyöriä.

… se sijaitsee pohjakerroksessa.
Onneksi emme muuttaneet erääseen asuntoon, jota kävimme katsomassa ennen kuin tulin raskaaksi. Sen ulko-oven takana ei ollut eteistä, vaan toisen kerroksen asuntoon vievät jyrkät portaat alkoivat lähes suoraan etuovelta. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että vaunut olisi pitänyt joka ainoa kerta kantaa ylös asuntoon. Eikä pelkästään vaunut, vaan myös ostokset. Ja hoitolaukku. Ja sitten vielä se vauva. (Ehkä eri järjestyksessä.)

… se on historiallisten rakennusten ympäröimä.
Olen aivan rakastunut Utrechtin kanaviin, holvikellareihin, 1600-luvun taloihin, mukulakivikatuihin, lukemattomiin kirkkoihin, pikkukauppoihin ja hipsterikahviloihin. Melkein unohdan, että oma asuntomme on rakennettu 90-luvulla, kun astun ulko-ovestamme ihastuttavan Museokorttelin (Museumkwartier) kaduille.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_de4

… meillä on mukavat naapurit.
Loman aikana pyydämme iloista naapurin setää pitämään asuntoamme silmällä ja keräämään postit postilaatikosta. Toisen naapurin sedän kanssa minulla on yhteinen harrastus, kuorolaulu. Lämmin tunnelma houkuttelee minutkin, introvertin, jutustelemaan niitä näitä törmätessäni naapureihin.

Minusta tuntuu nyt, että voisin asua tässä asunnossa vaikka koko toivottavasti vielä monta vuosikymmentä kestävän loppuelämäni.

Pohjakerrokseen olisi helppo ajaa rollaattorilla. Voisi käydä istuskelemassa puistonpenkillä ja piipahtaa lähiapteekkiin valittamaan nivelvaivoja. Saisi istua ikkunan äärellä seuraamassa kaupungin vilinää ja köpötellä mukulakivikaduilla – olla ehta kaupunkilaismummo.

img_1184

blogi

Taapero aloitti hollantilaisen päiväkodin

Nyt se ensimmäinen päiväkotipäivä on sitten takana. Tai no, taaperohan oli tänään päiväkodissa vain viiden tunnin ajan, mutta kuitenkin. Ihan tarpeeksi kauan, jos minulta kysytään.

Päiväkodille on meiltä viiden minuutin kävelymatka. Olimme käyneet siellä tutustumiskäynnillä jo monta kuukautta sitten. Meistä molemmista päiväkodin tunnelma vaikutti lämpimältä ja hoitajat mukavilta, joten emme käyneet enää edes tutustumassa muihin päiväkoteihin.

Jälkikäteen kuulin naapureiltamme, että hekin ovat saman firman tyytyväisiä asiakkaita. Heidän tyttärensä on jopa samassa ryhmässä taaperon kanssa.

IMG_5069

Tarkoitus on, että taapero viettää syyskuun alusta alkaen päiväkodissa kaksi päivää viikossa; keskiviikot ja perjantait. Nämä ovat päiväkodin hiljaisimmat päivät, koska isommilla lapsilla on silloin lyhyt koulupäivä ja monet hollantilaisvanhemmat hoitavat lapsiaan kotona. Emme siksi joutuneet jonottamaan tarhapaikkaa.

Taapero on päiväkodin aloittaessaan 1 v 8 kk vanha. Hänen kanssaan samaan aikaan syntyneistä, työssäkäyvien hollantilaisvanhempien lapsista useimmat ovat aloittaneet päiväkodin jo melkein puolitoista vuotta sitten. Kirjoitin Hollannin lyhyestä äitiyslomasta aiemmin.

Päiväkodit ovat Hollannissa yksityisiä ja hintavia. Me maksamme kahdesta hoitopäivästä viikossa melkein 700 euroa kuukaudessa. Valtio korvaa onneksi osan päiväkotimaksusta vanhempien tulojen mukaan: mitä suuremmat tulot, sitä vähemmän korvausta, tietenkin.

Taapero oli jo edellisviikolla viipynyt päiväkodissa yksin puolentoista tunnin ajan. Kaikki meni silloin hyvin. Hän oli ollut innoissaan liukumäestä ja tiivisti päivän tapahtumat sanomalla minulle talo oli. Illalla hän oli tavallista väsyneempi. Se saattoi johtua päiväkodista, saman iltapäivän allergiakokeista, liian lyhyistä vaunuissa nukutuista päiväunista tai kaikesta tästä.

Tällä kertaa nukuin itse tarhapäivää edeltävän yön todella huonosti. Taapero sen sijaan nukkui erityisen hyvin. Aamulla yritin olla rento äiti, mitä häiritsi kuitenkin hieman se, että olin melko sekaisin stressistä. Maha oli täynnä perhosia, ja olin aivan valmis perumaan kaiken: päiväkodin aloituksen, oman työni, ylipäänsä kaiken erossaolon. Sain kuitenkin pidettyä itseni koossa…

… siihen asti kunnes jätin hämmästyneen taaperon päiväkotiin. Kävelin pikaisesti päiväkodinjohtajan huoneeseen enkä pystynyt enää pidättelemään kyyneliä. Johtaja on tietenkin varautunut tällaisiin tilanteisiin. Hän ojensi minulle nenäliinan ja vakuutti, että reaktioni on ihan normaali. Hän käski soittamaan, jos yhtään tuntuu siltä.

Hoipertelin päiväkodista kadulle ja sain kulman takana epämääräisiä kommentteja tietyömiehiltä. Avasin heti päiväkodin edustalla Whatsapp-yhteyden kälyni kanssa, joka ymmärtää nämä asiat. Vertaistuki oli tarpeen. Lähetin myös avomiehelle tekstiviestin, jossa oli kolme parkuvaa hymiötä.

Kävelin aivan sumussa läheiseen hipsterikahvilaan ja tilasin cappuccinoa ja porkkanakakkua. Kälyni kanssa chattaillessani aloin pikkuhiljaa rauhoittua. Toinen taaperon päiväkotiryhmän hoitajista soitti ja kertoi lapsosten mukavista pihaleikeistä. Eräs pieni poika oli ottanut taaperoa kädestä kiinni, ja he olivat kävelleet yhdessä auringonlaskuun päiväkodin pihalle.

Ajattelin mennä ostamaan mekon, mutten pystynyt keskittymään shoppailuun. Menin de Bijenkorf -tavaratalon ravintolaan syömään liian kallista tonnikalasalaattia ja kirjoittamaan ajatuksiani muistiin. Meinasin purskahtaa itkuun, kun salaattini valmistanut kokki katsoi minua ystävällisesti ja sanoi: Tästä tuli varmasti tosi herkullinen salaatti.

IMG_6676

Miten kummallisia ajatuksia äitinä voikaan saada. Surkuttelin mielessäni esimerkiksi sitä, että taapero on ihan yksin ulkomaalaisessa päiväkodissa, kunnes muistin, että Hollantihan on hänen kotimaansa. Olisi oudompaa jättää hänet yhtäkkiä vaikkapa mikkeliläiseen päiväkotiin.

Olin myös huolissani siitä, ettemme mahdollisesti olleet pakanneet mukaan kaikkea tarvittavaa. Aivan kuin kokeneet päiväkodin työntekijät eivät selviäisi mistä tahansa tilanteesta, viime kädessä esimerkiksi soittamalla minulle. He eivät varmaankaan lyö hanskojaan tiskiin heti ensimmäisessä pienessä ongelmatilanteessa.

Ja sitten on vielä se lehmänmaitoallergia, jota mietin, vaikka se on kirjattu kaikkiin mahdollisiin papereihin ja reissuvihkoihin. Taapero ei tietenkään ole päiväkodin ainoa allergikko. Siitäkin päiväkodilla on enemmän kokemusta kuin minulla.

Päiväkodille kävellessämme taapero oli hokenut muita lapsia, muita lapsia. Eteisessä hän kiljaisi. Tulkitsin sen jännityksen ja ilon sekoitukseksi. Ryhmään saavuttuamme hän piti minua kädestä kiinni ja pysyi visusti jaloissani, kunnes huomasi muovisen keinuhevosen.

Ne muut lapset istuivat vielä pöydässä klo 9.15 tarjoillun hedelmävälipalan jälkeen, ja vein vastahakoisen taaperonkin pöydän ääreen. Hän sai eteensä vesimukin, sanoi tiukasti ei, kippasi veden lattialle ja käveli pois. Sanoin hups, päiväkodin täti sanoi ei haittaa (geeft niet, holl.).

Hetkeä myöhemmin, parkuessani salaa päiväkodin toimistossa kuulin, että taapero oli sittenkin siirtynyt pöydän ääreen juomaan vettä.

Päiväkodissamme on avoimien ovien periaate. Meillä vanhemmilla on oma avain ulko-oveen, joten saamme mennä ja tulla oman mielen mukaan. Tarkoitus on kuitenkin kai tulla lähinnä viemään ja hakemaan. Lapset tuodaan klo 9.15 mennessä ja haetaan klo 16.30 jälkeen, kuitenkin ehdottomasti viimeistään klo 18.15. Näin päiväkotiin vielä totutellessamme päivät ovat lyhyempiä.

Hain taaperon päiväkodin pyynnöstä tänään ”hieman” (eli kokonaisen tunnin!) aiottua myöhemmin, klo 15, jotta lapset ehtivät rauhassa herätä päiväunilta ja kuoriutua unipusseistaan ennen kuin yksi tunteellinen äiti tuli sinne intoilemaan.

Pikkuisten huoneeseen saavuttuamme taapero tervehti minua ja mukanani ollutta tuttua hoitajaa iloisesti ja esitteli meille päiväkodin pehmoleluja. Hän vaikutti omalta itseltään. Itkuja ei tullut missään vaiheessa ja hoitajat sanoivat, että kaikki oli mennyt tosi hyvin.

Päiväkodissa lapset syövät perushollantilaiseen tapaan leipälounaan klo 11.15. Taapero oli jaksanut väsymykseltään syödä vain yhden leivän. Sitten hän oli saanut maitoa ja päässyt päiväunille kolme varttia ennen päiväuniaikaa, joka olisi puoli yhdeltä. Uni oli tullut heti (turhaan huolehdin siitäkin) ja taapero nukkui normaalit 1,5 tunnin päiväunet.

FullSizeRender 7

Hoitajat olivat kirjoittaneet reissuvihkoon lyhyen raportin ja liimanneet siihen vielä kolme kuvaa, joissa taapero leikki ulkona uuden päiväkotiystävänsä kanssa.

Taapero nukahti yöunille normaaliin aikaan puoli kahdeksalta. Aika näyttää, tuleeko tästä jännittävästä päivästä vielä jonkinlainen reaktio yöllä tai vaikka viikonloppuna.

Minä ainakin olen rauhallisin mielin. Hyvin se meni, ihan niin kuin hoitajat ennustivat.

Voisin kyynelehtiä taas, kun mietin miten ihania tarhan lastenhoitajat ovatkaan. Kaiken sen arvokkaan hoitotyön, varhaiskasvatuksen ja taaperohulinan keskellä he jaksavat pitää huolta myös meistä hermoilevista vanhemmista.

blogi

Missä olit silloin, kun…

… Hollannin naisten jalkapallojoukkue voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa?

Olin Utrechtissä. Se oli sunnuntaipäivä, 6. elokuuta 2017.

Heräsin klo 7 itkuhälyttimen vikailmoitukseen. Taapero nukkui vielä omassa huoneessaan. Avomies käski minua lopettamaan rikkinäisen itkuhälyttimen mollaamisen ja kömpimään takaisin sänkyyn. Jupisin jotain arvokkaista uniminuuteista ja kömmin takaisin peiton alle. Varttia myöhemmin taapero heräsi.

Söin aamiaiseksi juustoleipää, kahvia ja appelsiinimehua. Taapero lusikoi muroja ja katsoi iPadiltä Kaapoa. Sen jälkeen hän halusi juoda aamumaitonsa tuttipullosta säkkituolissa. Se on ylisöpöä.

Klo 8.30-9.15: Olin saanut sähköpostilla pika-apupyynnön kääntää hollannista suomeksi yhden säkeistön suomalaisen synttärisankarin onnittelulaulusta. Ehdin kääntää tekstin ennen kuin taaperon oli pakko päästä purkamaan ylimääräistä energiaansa leikkipuistoon.

Tein ennen lähtöä taaperolle leipää kanaleikkeellä. Jälkiruuaksi hän sai rusinoita.

Matkalla leikkipuistoon ostin cappuccinon läheisestä kahvilasta. Taapero hoki koko matkan äiti kahvi ja papatti kahvia odotellessamme kahvi, äiti maksaa, raha, leikkipuisto, kanoottivene… Eräs kahvilan asiakas kehui taaperon iloisuutta.

img_4492

Avomies oli jäänyt kotiin fiksaamaan isänsä läppäriä ja liittyi seuraamme ennen yhtätoista. Olin kiitollinen, koska leikkipuistokeikka nopean ja kiipeilyhaluisen taaperon kanssa on nykyään melkoista kokovartalotreeniä. Avomies härnäsi minua kysymällä, kävinkö taas hakemassa kahvin, jotta pääsisin ihailemaan kahvilassa työskenteleviä parrakkaita hipsteribaristoja. (En.)

Klo 11 lähdimme käymään lähimarkkinoilla (streekmarkt) Mariaplaatsilla. Ostin pullollisen siideriä. Hillitsin itseni nahkakassikojulla; en kehtaa suursiivouksemme jälkeen ainakaan avomiehen läsnäollessa ostaa enää yhtäkään laukkua.

Klo 11.30-12 söimme lounaaksi bagelin Bagels & Beans -ketjun kahvilassa. Päiväuniaika lähestyi, ja taaperon pinna alkoi kiristyä. Ympyrän muotoinen palikka ei mahtunut neliön muotoisesta reiästä. Se kiukutti. Huomasin viereisessä pöydässä istuvan työkaverini vasta noin varttia myöhemmin.

Kävelimme kotiin ja annoimme taaperolle maitoa ja kuivan vaipan. Hän nukahti viidessä minuutissa avomiehen kättä puristaen.

Klo 12.15-14: Sovimme seuraavan viikon aikataulut. Lepäilin peiton alla ja avomies pelasi tietokoneella. Mietin taaperon iltaruokaa ja lueskelin iPadillä blogeja ja Hesaria. Ajattelin Ulla-Lena Lundbergin vaikuttavaa kirjaa Jää, jonka olin lukenut loppuun edellisenä iltana. Ärsyynnyin taas kerran naapurin tupakoivista opiskelijatytöistä, jotka sauhuttelevat ulko-ovellaan eli meidän asuntomme vieressä. Onneksi meillä on suljettavat tuuletusaukot ja ilmanraikastin. Haukottelin noin 50 kertaa.

Klo 14 hoitaja saapui. Taapero heräsi. Keitin taaperolle bataattia, parsakaalia, kukkakaalia ja jauhelihaa, ja kävin suihkussa.

Klo 15 kaveriperheemme saapui, ja lähdimme yhdessä kohti nurkan takana sijaitsevaa pakohuonetta (Escape Room). Taapero jäi kotiin hoitajan kanssa.

Tämä oli ensimmäinen pakohuonekokemukseni. Emme selviytyneet kanavan rannalla, vanhassa kellarissa sijaitsevasta huoneesta ulos tunnissa: vihoviimeinen tehtävä jäi ratkaisematta.

Ulkona oli aurinkoista ja lämmintä, kun puoli viiden maissa kävelimme kanavan reunaa pitkin Gare du Sud -nimiseen ravintolaan, josta saa mm. herkullisia ranskalaisannoksia.

Klo 17-20 pelasimme ravintolassa hirsipuuta ja Kuka minä olen -peliä. Join chileläistä Chardonnayta ja söin pussissa kypsytettyjä ravioleja. Ihmettelin, miten mukavaa noin kymmenvuotiaiden lasten kanssa voi olla ravintolassa. Jossain vaiheessa luin netistä, että Hollannin jalkapallonaiset olivat voittaneet Tanskan.


img_6487-2.jpg
Klo 20 palasimme kotiin, jossa taapero oli juuri rauhoittunut mukavan illan jälkeen. Toivotimme hänelle hyvää yötä. Hän nukahti klo 20.15.

Odotin, kunnes avomies oli katsonut jalkapallo-ottelun tiivistelmän. Ryhdyimme katsomaan Suits-sarjaa, mutta avomies nukahti vartissa.

Vajaa tunti myöhemmin minä kävin laittamassa taaperon mahdollisen yömaitopullon valmiiksi ja sulkemassa olohuoneen kaihtimet.

Klo 22.10 koko perhe nukkui. Utrechtin kaupunki valmistautui seuraavan päivän hulinoihin. Tuhannet ihmiset kokoontuvat parhaillaan juhlimaan jalkapallonaisia juuri tänne Utrechtiin, ihan tuossa lähellä sijaitsevaan puistoon.

Eilinen jää kuulemma historiaan. Nyt olen dokumentoinut sen huolella.