arki,  blogi,  elämä alankomaissa

Kuukauden kymmenen: elokuu

Muutama kuukausi sitten Salamatkustaja-blogia pitävä Satu aloitti postaussarjan, jonka tarkoituksena oli kirjata ylös kuukauden ensimmäisen päivän ajatuksia. Hän haastoi muutkin bloggaajat mukaan, ja minähän lähdin. Sarja jatkuu tänään, elokuun ensimmäisenä päivänä, jonka vietän Utrechtin yliopistolla:

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Hei uskomatonta, kolmevuotias nukkui taas koko yön putkeen omassa sängyssään ja nukkuu edelleen! Voi kun tämä jatkuisi aina näin.

Tämän kirjan aion lukea:
En usko, että ehdin tässä kuussa lukea mitään. Minun pitäisi tehdä kaikki työt niin valmiiksi, että voin olla vapaalla seuraavat neljä kuukautta ja huolehtia samalla siitä, että kaikki hääjärjestelymme sujuvat aikataulun mukaan.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Minulla on vielä muutamia kivoja juttuja tälle kuulle, kuten kolmipäiväinen kartanoretriitti terveydenhuollon päättäjien kanssa. Osallistun tapahtumaan kokemusasiantuntijana aka potilaana.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Onko puolivalmis väitöskirja työasia?

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Kolmevuotiaan eilen lausuma ”Mama kan alles oplossen” eli (vapaasti suomennettuna) äiti osaa ratkaista kaikki ongelmat.

Ruoka, jota aion kokeilla:
De Pizzabakkersin kuukauden pitsa on pizza doppio pepperoni: tomaattikastiketta, mozzarellaa, tulista salamia, aurinkokuivattua apulialaista paprikaa ja mascarponea. Kuulostaa aivan taivaalliselta! Olen ajatellut sitä jo monta kertaa tämän päivän aikana.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Neljän kuukauden loma. Aion avata viimeisenä työpäivänä, perjantaina 30.8., pullollisen kuplivaa ja tyhjentää sen avomiehen kanssa.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Tiedän, että minulle tulee lomalla ikävä näitä omaan tahtiin tapahtuvia työpäiviä, koska tykkään hommistani niin paljon. Olen kuitenkin tehnyt vakaan päätöksen olla tekemättä töitä, koska haluan keskittyä lapseen ja avomieheen ja tehdä yhdessä (muita) kivoja asioita.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Hääpukuni sopii päälleni elokuun viimeisellä viikolla niin täydellisesti, että sille ei tarvitse enää tehdä mitään ennen syyskuun alun h-hetkeä.

Minkä asian haluaisin lasteni/lapseni muistavan tästä kuukaudesta:
Tulevien häiden iloisen odotuksen ja mahdollisimman stressittömän viimeisen työkuukauden. Lapsi sanoi eilen illalla juuri ennen nukahtamistaan, että hänestä on kiva mennä naimisiin.

Tämä on muuten blogin 200. postaus. Hurraa! Taidanpa palkita itseni sillä kuukauden pitsalla ja lasillisella proseccoa.

Edelliset kuukaudet:
Maaliskuun kymmenen
Huhtikuun kymmenen
Toukokuun kymmenen
Kesäkuun kymmenen
Heinäkuun kymmenen

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: