Vuoden viimeiset päivät: 29. joulukuuta
Jäin etätöihin ja tein kovasti hommia kolmeen saakka. Sain kaiken valmiiksi ajoissa. Läppäri ja työkännykkä aukeavat seuraavan kerran vuonna 2018.
Taaperon hoitaja oli tullut kahdelta, jotta pääsimme avomiehen kanssa viettämään avoliittosopimuksemme (samenlevingscontract) kaksivuotispäivää.
Taaperohan syntyi vuonna 2015 ennen aikojaan, emmekä olleet ehtineet virallistaa suhdettamme etukäteen. Hoidimme testamentteihin, eläkkeisiin ym. virallisiin asioihin liittyvät paperihommat notaarilla sillä aikaa kun vain muutaman päivän ikäinen vauvamme istui turvaistuimessa notaarin suurella puupöydällä ja kakkasi (vaippaansa).
Pikakelauksella takaisin eiliseen: menimme syömään aasialaistyyppiseen ravintolaan nimeltä Miyagi & Jones. Se osoittautui aivan loistavaksi paikaksi.
Kolmellakymmenellä eurolla sai kolmen ruokalajin aterian. Jokaista ruokalajia varten sai valita listalta kaksi pienehköä annosta per henkilö. Annokset oli tarkoitettu jaettavaksi. Yhteensä saimme siis maistaa (3x2x2=) kahtatoista erilaista annosta.
Ruokaa oli todellakin riittävästi, ja aterian kruunasi juomalistalta löytynyt kalifornialainen Chardonnay.
Totesin illallisen aikana ehkä kymmenen kertaa, että tästä saattaisi tulla uusi lempiravintolani.
Ruokailun jälkeen menimme viereiseen elokuvateatteriin katsomaan hollantilaista komediaa Huisvrouwen bestaan niet, joka oli tosi viihdyttävä. Nauroin ja itkin – valitettavasti ilman nenäliinapakettia, joka oli unohtunut kotiin. Elokuvan loputtua ryntäsin kengänkärkiini katsoen vessaan niistämään ja kuivaamaan märän naamani. Avomiestä huvitti.
Kävelimme öisen kaupungin halki kotiin. Taapero nukkui rauhallisesti omassa huoneessaan ja hoitaja kertasi meille mukavan illan tapahtumat.
Tämä vuosi näyttää loppuvan oikein onnellisissa merkeissä.
(Kop, kop, kop)
