arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  perhe,  työ

Vuoden viimeiset päivät: 28. joulukuuta

Minulla on tällä viikolla paljon töitä ja deadline. Päätin lähteä tekemään hommat Haagin toimistolle.

Junalla matkustaminen on ihanaa näin välipäivinä, kun melkein koko Hollanti on vapaalla. Olin ykkösluokan ainoa matkustaja. (Minulla on sellainen junakortti, jolla voi matkustaa ruuhkatuntien ulkopuolella ykkösluokassa.) Normiaamuina istumapaikoista saa kilpailla ihan tosissaan.

Meitä oli töissä vain kuusi. Työpaikan mukavasta ilmapiiristä kertoo se, että ryhmityimme kaikki saman työpistesaarekkeen äärelle, vaikka olisimme voineet levittäytyä ympäri toimistoa.

Olin nenä kiinni monitorissa aina iltakuuteen saakka. Sain välillä kuvia taaperosta, jolla oli mukava päivä hoitajan ja hänen kahden poikansa kanssa. Taapero oli jo eilen maininnut heidän nimensä moneen otteeseen.

Huomasin junassa, että olin ollut ergonomisesti holtiton ja istunut huonossa asennossa töitä tehdessäni. Ajattelin anoa avomieheltä myöhemmin illalla pientä hartiahierontaa. Sen saaminen saattaisi kyllä olla kiven takana – hän oli viettänyt vapaapäivänsä Amsterdamissa auttamassa isäänsä ja hoitanut sen jälkeen taaperon iltatoimet.

Sain sähköpostiin hyviä uutisia: matkavakuutuksemme korvaisi puolet Suomen-matkamme kustannuksista, koska matkamme lyheni 34 tunnilla! Meillä on hyvä jatkuva matkavakuutus (OHRA), joka on vuosien saatossa maksanut itsensä takaisin mennen tullen.

Kotona minua odotti ihana vastaanotto: luistelukisaa katsova avomies ja tyytyväinen taapero, joka kiipesi syliini ja pysyi siinä pitkän aikaa. Netistä tilaamani punaiset kengätkin olivat saapuneet ja kultakalat palanneet evakosta.

Taaperon nukahdettua avomies kokkasi meille sisäfilepihvit, röstiperunoita ja parsakaalia. Hän on paras tuntemani pihvinpaistaja, parempi kuin mikään ravintolakokki.

Kynttilänvalossa nauttimani rauhallisen pihviaterian jälkeen palasin todellisuuteen; napsautin valot päälle, keräsin lelut lattialta, ripustin lakanat kuivumaan ja ladoin astiat tiskikoneeseen.

Avomies oli nukahtanut sohvalle katsellessaan National Geographicilta mursuista kertovaa ohjelmaa. Se siitä hartiahieronnasta. Poistin kaukosäätimen avomiehen kädestä, pesin hampaat ja menin nukkumaan.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Discover more from hollanninsuomalainen

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading