Vuoden viimeiset päivät: 30. joulukuuta

Heräsimme vasta kahdeksalta! Olin ihan ihmeissäni ja aloin varovasti uskoa siihen, että aamu-unet ihan oikeasti pitenevät jonain päivänä.

Järjestelimme aamulla taaperon lelukokoelman, joka on kasvanut huomattavasti joulukuun aikana Sinterklaas-juhlan, synttäreiden ja joulun takia. Yritämme pitää valikoiman kurissa laittamalla osan leluista väliaikaisesti varastoon.

Samalla tulimme laittaneeksi syrjään pienten vauvojen kuvakirjat. Pehmoleluja emme uskalla karsia kovin kovalla kädellä – nehän ovat tavallaan perheenjäseniä.

Iltapäivällä taaperon päiväunien jälkeen lähdimme synttärijuhliin avomiehen veljen luokse noin puolen tunnin ajomatkan päähän.

Avomiehen käly oli tehnyt uskomattoman hyvää guacamolea. Istuin nachokulhon vieressä enkä pystynyt lopettamaan syömistä.

Taapero leikki onnellisena esiteiniserkkujensa kanssa ja minä yritin väistellä juhliin osallistuneiden neljän koiran märkiä kuonoja. Minusta koirat ovat ihan kivoja, jos voin seurailla niiden touhuja sopivan välimatkan päästä.

Illalla katsoimme vielä kesken jääneen Paris can wait -leffan lopun. Avomies kyllä nukahti taas kymmenen minuuttia ennen lopputekstejä.

Hyvä niin. Nukkuminen onkin prioriteettimme näinä päivinä.