arki,  blogi,  elämä alankomaissa

Vuonna 2021 aion…

Uuden vuoden lupaukset eivät taida olla muodissa. Teen silti muutaman, koska rakastan uusia alkuja, puhtaita kalentereita ja varsinkin listoja. Nämä ovat sellaisia lupauksia, jotka minun on helppo pitää. Olisi ihan turha yrittää tehdä mitään radikaaleja muutoksia tässä tilanteessa ja tällä itsekurilla.

Vuonna 2021 aion…

… saada väitöskirjani valmiiksi ja jättää sen tarkastettavaksi. Tämän pitäisi toteutua jo vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. En kuitenkaan uskalla sanoa, että väittelen vuonna 2021, ennen kuin kirja on hyväksytty.

… jatkaa päivittäistä joogaa. Huomaan säännöllisen joogan positiiviset vaikutukset, eikä minun ole viime kuukausina ollut ollenkaan vaikeaa motivoida itseäni matolle. Vaikka olen istunut tietokoneen ääressä enemmän kuin minään muuna vuonna, selkä ja hartiat ovat kunnossa. Päivittäiset hengitysharjoitukset auttavat pitämään päänkin kasassa.

… pitää tarkasti kiinni työtunneistani, jotta ehdin nukkua päiväunia. Minulla on yliopistolla 50% työsuhde, eli teen periaatteessa töitä vain neljä tuntia päivässä. Tarkoitus olisi kroonisen sairauden takia jättää riittävästi aikaa levolle, mutta olen usein niin innostunut töistäni, etten malta lopettaa ajoissa.

… käydä ulkona ainakin melkein joka päivä. Kävely on mielestäni ihanaa, varsinkin Utrechtin keskustassa, joka on pirun kaunis. Olen kuitenkin kotihiiri ja voin ongelmitta viettää sisällä monta päivää. Minun pitää aina patistella itseäni ulos, mutta sitten kun olen tullut lähteneeksi, palaan onnellisena takaisin.

… tehdä työt arkipäivisin päiväsaikaan. Olen kantapään kautta oppineena tarkka työn ja vapaa-ajan erottamisessa, enkä nykyäänkään tee töitä viikonloppuisin tai iltaisin. Saatan touhuta jotain muuta tietokoneen ääressä, mutta työmeileihin en vastaile.

… olla lupautumatta vapaaehtoistöihin. Sanon liian helposti “okei”, kun jossain tarvitaan vapaaehtoisia. Niihin hommiin käyttämäni aika on kuitenkin pois lepoajastani. Aion tänä vuonna pitää huolen siitä, että ajattelen ensin itseäni ja unentarvettani.

… jatkaa sambialaisen kummilapseni tukemista sekä kirjeillä että 30 eurolla kuukaudessa. Minulla on jo pari-kolme vuotta ollut Sambiassa Plan Suomen kautta kuusivuotias kummilapsi, joka ei tällä hetkellä pandemian takia saa kirjeitäni. Heti kun posti kulkee, aion kirjoittaa hänelle.

… soitella ystäville ja perheenjäsenille. Emme varmaankaan pääse ihan pian käymään Suomessa, joten soittaminen tulee tänä vuonnakin olemaan tärkeää. Mutta miten onkin aina muka niin vaikeaa ottaa luuri käteen ja soittaa?

… järjestää Zoom-treffit kuorokavereideni kanssa. (Tätä ei lasketa vapaaehtoistyöksi.) Voisinkin tehdä sen heti tammikuun alussa. Yleensä meillä on joku konsertti tai harjoitus, jossa pussaillaan hyvät uudet vuodet. Tänä vuonna ei onneksi pussailla, mutta jos edes pääsisi vähän kikattelemaan näin vuoden alkajaisiksi. Tästä päästäänkin sopivasti viimeiseen ja vaikeimpaan lupaukseen.

Tänä vuonna aion nauraa enemmän ja murehtia vähemmän.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: