Uuden vuoden suudelmat

Poskisuudelmasesonki alkaa pikkuhiljaa olla ohi.

Vuoden ensimmäinen työpäivä Hollannissa on introvertille epämukava. Silloin kuuluu toivottaa koko toimiston väelle yksitellen de beste wensen (suom. parhaat toivotukset) tai Gelukkig Nieuwjaar eli onnellista uutta vuotta.

Tämähän on kaunis ja kohtelias tapa. Ongelma on siinä, että siihen liittyy Hollannissa joskus yllättäen kolme poskisuudelmaa. Ylivoimaisesti suurin osa työkavereista onneksi pidättyy suutelemasta ja tarjoaa tilalle oikeaa kättä. Mutta olen minä viidentoista vuoden aikana pari kertaa joutunut tilanteeseen, jossa ojentamani käsi törmää suudelmaa tarjoavan kollegan vatsaan. Muistan myös yhden parrakkaan professorin karheat uuden vuoden toivotukset.

Tarkoitus on, että poskisuudellessa posket enintään koskettavat kevyesti toisiaan, pusua ei paineta vastapuolen poskelle. Kuin ihmeen kaupalla huomaan kuitenkin joskus jälkikäteen poskeni kastuneen. Influenssakaudella(kaan) ei mielellään olisi aivan näin intiimissä kanssakäymisessä muiden kuin omien perheenjäsenten kanssa.

Huonolla säkällä suutelijat aloittavat vahingossa samalta puolelta ja suukon saa suoraan suulle. Aloitteleville poskisuutelijoille vinkkinä kerrottakoon, että Hollannissa kannattaa ensin tavoitella suutelijan oikeaa poskea eli suunnistaa itsestä katsottuna vasemmalle. Näin on suurin todennäköisyys välttää huulten kohtaaminen. Sääntö ei tosin aina päde, minkä epäilen liittyvän jonkinlaiseen oikea- ja vasenkätisyyteen verrattavaan ilmiöön.

Hollannissa on ihan oikeasti ihmisiä, jotka ottavat vuoden ensimmäiset päivät vapaaksi välttääkseen toivotukset, käsipäivät ja suutelut. Tämä ei ole urbaani legenda. Minun täytyy tunnustaa, että olen itsekin joskus harkinnut vuoden ensimmäisen kuoroharjoituksen skippaamista. Kuorossa – taiteilijahommissa – kun eivät työpaikan sovinnaisuussäännöt päde, vaan siellä saa poskisuudella vähintään parikymmentä ihmistä illassa.

Vapaiden venyttäminen tammikuun toiselle viikolle toimii vain osittain. Kirjoittamattoman säännön mukaan uutta vuotta saisi toivotella loppiaiseen asti, mutta monet jatkavat tapaa koko tammikuun. Toivottelu tapahtuu loppiaisen jälkeen saatesanoin: Oikeastaanhan nyt ei enää saisi toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta teen Sinun kohdallasi poikkeuksen…. Viimeksi näin kävi aiemmin tällä viikolla joogatunnin alussa. Oli tammikuun 18. päivä, loppiaisesta oli melkein kaksi viikkoa.

Sama toivotuskäytäntö pätee sähköpostiviestintään. On vähän epäkohteliasta alkaa vuoden alussa suoraan höpöttää omaa asiaansa. Hyvä ihminen aloittaa tammikuun ensimmäisen meilin toivottamalla vastaanottajalle hyvää uutta vuotta. Suukkoja ei sentään tarvitse lisäillä.

Tammikuun loppuun mennessä toivottelu ja suutelu on hiipunut. Seuraavan kerran työkavereita saattaa päästä suukottelemaan omana syntymäpäivänään, samalla kun tarjoaa heille itse kustantamaansa kakkua.

Viidentoista vuoden aikana olen sulautunut poskisuutelukulttuuriin sen verran hyvin, että saatan hyviä ystäviä tavatessani olla se, joka tarjoaa poskeaan ensimmäisenä. Viimeksi huomasin jopa vaativani kolmatta poskisuudelmaa kahden suudelman kulttuurista kotoisin olevalta.

Maassa maan tavalla, mutta kyllä minusta kaikkein paras ystäväintervehdys on iso ja lämmin suomalainen karhunhalaus. Työkavereille minulta irtoaa ympäri vuoden hymy ja nyökkäys.