Matkapäivät 83-84/90: Oahu

Tehtiin
Lauantaina ajoimme Wahiawassa sijaitsevalle Dole Plantationille, jossa kasvatetaan paitsi ananasta myös kaikenlaisia muita kasveja. Alue on todellinen turistirysä krääsäkauppoineen ja ravintoloineen, mutta olemme onneksi Oahulla juuri ennen vilkkaan lomasesongin alkua. Osallistuimme 20 minuutin mittaiselle junakierrokselle, jonka aikana opimme yhtä ja toista ananaksista. Lapsi pääsi kierrokselle ilmaiseksi, koska on juuri ja juuri alle 4-vuotias. Junakierroksen jälkeen söimme tietenkin ananasjäätelöä ja tuoretta ananasta ja kävimme sitten kävelemässä maailman suurimmassa labyrintissä, jonka kuvaus tällä sivulla on hienompi kuin labyrintti itse. Siinä vaiheessa sää oli jo sen verran helteinen, ettemme jaksaneet etsiä leimaa kaikilta kahdeksalta rastilta. Ajelimme takaisin kotiin ja pysähdyimme Haleiwan pienen historiallisen keskustan lelukaupassa, kahvipuodissa ja thairavintolassa. Haleiwan surffikylän vanhat rakennukset ovat ihanan värikkäitä ja viikonlopun tunnelma rento – keskusaukiolla oli jopa pieni orkesteri soittamassa letkeää musiikkia. Otimme ruuat mukaan kotiin ja vietimme loppuillan kämpillä. Sunnuntaiaamuna kävimme viereisessä Shark’s Covessa, jossa on kiva suojaisa laavakiviallas eikä kuulemma sen enempää haita kuin muuallakaan Oahun vesistössä (eli niitä saattaa olla). Aallot tuovat raikasta vettä altaan merenpuoleisen reunan yli, johon muodostuu jatkuvasti pieni vesiputous. Lapsi leikki rannassa ja kävi välillä miehen kanssa vedessä katselemassa kaloja. Keskipäivään mennessä paikalla oli paljon lapsiperheitä. Se onkin ymmärrettävää; North Shorella ei näin talvella oikein ole rantoja, joissa pienten lasten kanssa voisi uida. Aallot ovat korkeita ja vedenalaiset virtaukset voimakkaita. Joka rannalla liehuu punainen varoituslippu. Iltapäivän lepäiltyämme lähdimme taas käymään Turtle Bay Resortissa, jossa söimme illallisen ranta-/allasravintolassa ja ihailimme auringonlaskua. Kun ajoimme kotiin, taivas oli vieläkin kirkkaankeltainen ennen kuin pimeys laskeutui. Se oli hieno viimeinen ilta North Shorella!

Syötiin
Lauantaina tilasin Dole Plantationilla innoissani chili cheese fries -annoksen, mutta tunnelma lässähti kun sain eteeni raakoja ranskanperunoita. Onnistuin kuitenkin syömään vähän. Illalliseksi haimme thaicurrya Rajanee Thai Haleiwa -ravintolasta. Sunnuntaina söimme leipälounaan kotosalla ja illallista Turtle Bay Resortin The Point -allasravintolassa. Tilasin kasvistacoja, ja mies ja lapsi söivät hampurilaiset. Ruuan laatu ei ollut päätähuimaava, mutta tunnelma sitäkin parempi – ei tule usein syötyä rannassa samalla kun katselee aaltoja, surffareita ja auringonlaskua.

Sää
Sää oli aika helteinen, vähintään 28 astetta. Aamuisin ulkona on oikein miellyttävää, mutta helteisimpään aikaan tekee mieli varjoon.

Takaisku
Minulla oli sunnuntaina minulle harvinainen pieni päänsärky. Muutenkin olo oli vähän flunssainen. Olin herännyt klo 2.30 ja nukkunut sen jälkeen huonosti. Viivyttelin sängyssä kahdeksaan asti – se onnistuu nykyään, kun kuudelta herännyt lapsi alkaa ymmärtää, etten ole aina saatavilla. Onneksi jaksoin kuitenkin lähteä käymään rannalla ja tokenin ennen kuin lähdimme illallisretkelle.

Kohokohta
Sunnuntain illallinen Turtle Bayssa oli kyllä kiva. Lapsi leikki nurmikolla illallispöydän vieressä ja tanssahteli auringonlaskussa livemusiikin rytmissä. Se on jotain niin suloista, ettei tosikaan.

Omat tunnelmat
Harmitti, etten ollut viikonloppuna ihan priimakunnossa. Jotenkin on vaikeaa hyväksyä väsyneitä päiviä, kun matkaa on jäljellä niin vähän. Nukahdinkin sitten lasta nukuttaessani jo seitsemän aikaan ja nukuin muutamaa keskeytystä lukuunottamatta aamukuuteen. Matkassa on jo kotiinlähdön tunnelmaa. Kotimatka alkaa torstaina, joten meillä on jäljellä enää kolme kokonaista lomapäivää. Uskomatonta, että kolmen kuukauden matka on kohta ohi. Otetaan kaikki irti viimeisistä päivistä!

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi osallistuu keskusteluun ihan eri tavalla kuin ennen. Jos hän ei ymmärrä, mitä sanon miehelle, hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja haluaa tietää, mistä puhutaan. Kouluunmeno on välillä mielessä ja varsinkin se, saako hän uusia kavereita, koska paras kaveri (naapurintyttö) on toisessa koulussa. Hänestä on kuulemma kiva mennä kouluun, eikä se jännitä. Matkan aikana uhmaikä on mennyt ohi ja tilalle on tullut hieno tunteiden sanoittaminen. Ik ben boos! Olen vihainen! Temperamettia löytyy; joskus pienet kädet puristuvat nyrkkiin ja suusta kuuluu murina, mutta kunnon itkupotkuraivareita ei ole tullut enää pitkään aikaan (ei minulle eikä lapselle). Kysyimme lapselta, mitä hän aikoo syödä ensimmäisenä, kun olemme taas Utrechtissa. Boterham met appelstroop, pikkuhollantilainen vastasi. Leipäviipaleen, jonka päällä on omenasiirappia.

Suurimmat menoerät
Dole Plantation junamatka ja labyrintti (2 aikuista) $37
Lounaat ja illalliset

Majoitus
Majoituimme Aloha Casa -nimisessä asunnossa Pūpūkeassa, Oahun saaren pohjoisrannikolla. Huoneisto sijaitsee pienessä talossa, jossa on vain yksi toinen asunto. Siellä asuu kuulemma pitkäaikainen vuokralainen. Hänestä emme saaneet neljässä yössä minkäänlaista havaintoa. Asunto on hiljainen, mutta kyllä valtatie 83:n äänet kuuluvat sinne jonkin verran. Talon ympärillä maleksii pari villiä kukkoa, jotka aloittavat kiekumisen varhain aamuyöllä ja jatkavat sitä säännöllisin väliajoin aamuun saakka. Asunto on hieno ja siisti, ja korkeat katot olivat meille kivaa vaihtelua kaikkien matalien kämppien jälkeen. Ilmastointi toimii erinomaisesti ja keittiö on hyvinvarusteltu. Asunnolta on vain noin viiden minuutin kävelymatka rannalle ja kaupoille. Asunto on myynnissä, koska Oahu on tiukentanut lyhytaikaisen vuokraamisen sääntöjä. Asunnon saa nykyään vuokrata enää kerran 30 päivän sisällä, mikä tarkoittaa sitä, että tavallinen turistivuokraus on vaikeutunut.

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Oahu (Havaiji)
– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.