Matkapäivät 37-38/90: Kauai

Tehtiin
Kaksi viimeistä kokonaista päivää Kauailla meni toipuessa. Pahoinvointi alkoi helpottaa, jännitys laantui jonkin verran ja aloin taas uskoa matkan jatkumiseen. Sairastelun rajuudesta kertoo se, että paino oli viikossa pudonnut monta kiloa. Tiistaina pääsin sängystä ylös ja uima-altaalle. Kävin ottamassa lomakeskuksen spassa havaijilaisen lomilomi -hieronnan. Se muistuttaa ainakin lomakeskuksen kauneushoitolassa suoritettuna suomalaiselle tuttua hierontaa, jota täällä kutsutaan nimellä Swedish massage, mutta pelkkien liikkeiden takana on kokonainen muinainen filosofia. Törmäsin omiin ennakkoluuloihini, kun odotin jostain syystä saavani hieronnan havaijilaiselta naiselta, mutta hierojani olikin mies, joka olisi yhtä hyvin voinut olla ruotsalainen ja istua esimerkiksi tietokoneen takana koodaamassa. Hieronta teki hyvää sairastelusta väsyneelle selälleni. Illalla resortin pihamaalle oli sytytetty kaksi (kaasu)nuotiota, joissa sai paistaa vaahtokarkkeja. Se oli lapsen eka kerta, ja hän oli odottanut tapahtumaa koko päivän. Paikalle sattui toinenkin samanikäinen lapsi. Lapset kirmasivat ruohikolla ilman yhteistä kieltä, nauroivat ja matkivat toisiaan siihen saakka kunnes metrinmittaiset vietiin nukkumaan. Keskiviikkona mies lähti pienelle rannikkovaellukselle ja minä uskalsin lähteä lapsen kanssa kahdestaan läheiseen kauppakeskukseen jäätelölle. Iltapäivällä lähdimme bussireissulle historialliseen Koloan kylään, jossa on vanhan sokerikaivoksen tilalle rakennettu turistikaupparykelmä. Emme viitsineet ostaa mitään sälää, mutta pienen matkamuiston kuitenkin: ostimme lapsen kanssa samanlaiset turkoosit rannekorut ja itselleni löysin ah-niin-eksoottisen varvaskorun. Olin esittänyt toiveen oikein hyvästä illallisesta ja sain valita ravintolan. Se löytyikin – voi jessus, että paistetut artisokat ja juustoraviolit tulisessa tomaattikastikkeessa maistuivat hyvältä mahataudin jälkeen! Söimme aika nopeasti, koska lapsi ei ollut nukkunut päiväunia, ja alkoi nuokkua ja tehdä kolmevuotiaiden jekkuja ruokapöydässä; spagettia suuhun suoraan pöydältä ilman käsiä, jääpalojen kalastelua sormilla, tuolilla venkoilua ja sellaista.

Syötiin
Olemme kokkailleet pastaa ja kaikenlaista pientä hotellihuoneessa, mutta keskiviikkona söimme ehkä jopa koko matkan parhaan aterian. Koloan kylässä sijaitsevan italialaisravintolan nimi on La Spezia.

Takaisku
Mahatauti on ohi, mutta hemoglobiinille pitäisi tehdä jotain. Olin pitänyt yhteyttä sairausvakuutuksen kanssa, koska tarvitsisin oikeastaan rautainfuusion, mutta minun käyttämääni lääkettä ei ole saatavilla Yhdysvalloissa. Hätätapauksia hoitavan SOS internationalin lääketieteellisen asiantuntijan mukaan hoitoni on välttämätön mutta ei kiireellinen, joten he eivät voi tehdä asialle mitään. Olen myös ollut yhteydessä hollantilaiseen IBD-hoitajaani, joka lupasi auttaa, jos vaan pystyy. Seuraavaksi otan yhteyttä suoraan sairausvakuutukseeni. Ajattelin kokeilla nyt ensin taas vähän miedompia rautatabletteja ja hoitaa j-pussiani antibiooteilla, joita minulla on mukana. Parin viikon päästä menen taas tarkistamaan tilanteen lääkärille. Yritän etsiä täältä jonkun j-pussiekspertin. Terveydenhuolto on onneksi vähintään yhtä hyvää kuin Hollannissa, joten siinä mielessä ei ole mitään hätää.

Kohokohta
Syöminen on kyllä ihanaa. Se tunne, kun ruoka maistuu mahataudin jälkeen, on mieletön.

Omat tunnelmat
Olen tosi kiitollinen siitä, että olo alkaa helpottaa. Totta kai oli odotettavissa, että ainakin joku meistä sairastuu kolmen kuukauden aikana, mutta en ollut valmistautunut näin moneen lääkärikäyntiin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Onneksi olemme näköjään perhe, joka osaa nauttia yhdessä jokaisesta pienestäkin ilosta; silloin kun lapsen jalka ei kestänyt kävelyä, menimme uimaan ja nyt kun minä olin heikkona, löhösimme, katsoimme tv-sarjoja ja halimme toisiamme koko vuoden edestä.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsen uimataidot ovat kehittyneet valtavasti ja on ihanaa, ettei hän pelkää vettä yhtään. En lakkaa myöskään ihmettelemästä lapsen unenlahjoja. Hän vetelee täällä jatkuvasti rauhallisia 11-12 tunnin yöunia – näyttää olevan ihan sama, missä kämpässä tai sängyssä nukumme. Hän tottuu aikaeroonkin nopeasti. Juttelin uima-altaalla yhden äidin kanssa, jonka melkein kolmivuotias aikaerorasituksesta kärsivä tyttö heräsi vielä viikon loman jälkeenkin joka yö klo 2. Siinä vaiheessa kun tytär nukahti uudelleen klo 5, perheen vauva heräsi. Teki mieli antaa äidille iso hali.

Majoitus
Vietimme viimeisen viikon Koloa Landing Resortissa, joka on suuri, useista pienistä kerrostaloista koostuva lomakeskus. Alue on lähellä merenrantaa ja todella kaunis ja hyvin hoidettu. Uima-allasalueita on kolme: yksi kaikille sopiva mieletön laguuni, yksi iso lastenallasalue ja yksi lapsilta kielletty rauhallinen keidas. Huoneemme oli siisti ja ilmastoitu ja palvelu hyvää. Lomakeskuksessa on myös pieni kauppa ja baari-ravintola. Viihdyimme oikein hyvin, ja suosittelisin majoitusta muillekin, mutta emme missään nimessä olisi valinneet näin kallista majoitusta, ellen olisi ollut kipeänä.

Suurimmat menoerät
Illallinen La Spezia $70

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 10kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.