17. joulukuuta – revinnäinen

Ida-mummoni oli taitava ja tuottelias revinnäistöiden tekijä. Revinnäisten tekeminen oli hänelle sekä työ että harrastus, ja hän istui usein kiikkutuolissa valkoinen kangas sylissään. Minulla on monta mummoni kirjomaa pöytäliinaa, joita en raaski käyttää.

Revinnäistyössä pellava- tai puuvillakankaasta nyhdetään ensin pois lankoja. Jäljelle jääneet langat yhdistellään pistoilla erimuotoisiksi kuvioiksi. Kuvioiden väliin jää reikiä, jotka voidaan edelleen täyttää langalla.

Revinnäiskirjonta on tarkkaa työtä, johon tarvitaan näppäryyttä ja kärsivällisyyttä. Ida-mummo teki revinnäistöitä vielä vanhuksena. Oheisessa, vuonna 1988 julkaistussa haastattelussa tuolloin 79-vuotias mummoni kertoo revinnäistöistään ja hänen puheenpartensakin tulee kivasti esille.

Kopioin haastattelusta vain osan, koska en ole vielä saanut selvitettyä, mistä lehdestä se on, enkä haluaisi rikkoa tekijänoikeuksia. Kiitos Mikkelin Taito Shopille avusta mummon revinnäistyöhistorian selvittelyssä!