11.12. Arkipäiväni Utrechtissa
Huomenta! Raportoin tänne tänään kokonaisen maanantain.
7.00 Herätyskello soi. Se on asetettu soimaan seitsemältä lapsen vaatimuksesta: hän haluaa tarpeeksi aikaa leikkiä ennen kouluunlähtöä. Ensin leikki, sitten uni — siinä pienen prioriteetit. Lapsi pomppasi ylös sängystä, minä jäin pimeään peiton alle totuttelemaan aamuun.
8.15 Sain aamiaisen sänkyyn ja nousin hiljalleen. Aamurutiineihimme kuuluu perusjuttujen lisäksi lapsen eväiden tekeminen sekä maanantaisin ja torstaisin roskien kantaminen kadulle, josta kaupungin työntekijät ne keräävät. Varttia yli kahdeksan puoliso lähti viemään lapsen kouluun.
9.30 Päivän ensimmäinen kokous on takana. Pidin sen pyjamassa ja villasukissa. Suunnittelemme parhaillaan uutta tutkimusprojektia, ja juttelin siihen liittyvistä tehtävistä kahden työkaverini kanssa. Ennen kokousta ehdin lukea uudet sähköpostini ja ottaa aamulääkkeet. Minulla on edelleen yskä, mutta Teams on siitä kätevä, että mikrofonin saa pois päältä yskiessä. Peruin varmuuden vuoksi tämän päivän fysioterapian, koska en saa siitä tällä hetkellä kaikkea irti.
10.30 Istuin koko tunnin tietokoneen ääressä tekemässä töitä eli lähettelemässä sähköposteja. Lapsen luokka sattui kävelemään ikkunamme ohi matkalla tanssitunnille ja lapsi vilkutti iloisesti. Printtasin huomisen graduseminaarin materiaalit, jotta voi lukea ne ajoissa. Nyt on aika syödä toinen aamiainen. Puoliso tekee töitä ruokapöydän ääressä, minä makuuhuoneessa. Näin on oikeastaan ollut jo siitä saakka kun koulut aukesivat lockdownin jälkeen, emmekä palanneet enää toimistolle. Näemme toisiamme kuitenkin yllättävän vähän työpäivän aikana, koska olemme molemmat niin syventyneitä omiin juttuihimme.
11.20 Aika ennen joululomaa on sellaista, että sähköpostiin tulee jatkuvasti viestejä, jotka on merkattu kiireiseksi. Budjetit ja maksut pitää saada hoidettua ennen vuoden loppua. Minua ne kiireelliset viestit eivät hätkäytä, koska olen tietenkin jo suunnitellut työni niin, että saan tällaiset asiat hoidettua ajoissa. Se kun sattuu olemaan projektipäällikön tärkein tehtävä. Krooniseen sairastamiseenkin liittyy kaikenlaista metatyötä. Nyt minun piti tarkistaa lääkevarastoni, laittaa viestiä lääkärille, sopia puhelinsoittoaika ja laittaa viesti eräälle ihmiselle, jolta voisin saada vertaistukea. Kaikkiin näihin asioihin menee yllättävän paljon aikaa, lääkäri- ja labra-aikojen ja muiden testien lisäksi.
13.30 No, tässä päivässä onkin aika paljon vaihtelua. Juttelin Zoomissa yhden opiskelijan kanssa, joka tarvitsi tietoa opintoihinsa kuuluvaan tehtävään. Kirjoitin viimeviikkoisen kokouksen pöytäkirjan ja lähetin sen puheenjohtajalle tarkistettavaksi. Olen niin nokkela, että otan joskus kokouksen nauhalle, jotta voin kirjoittaa pöytäkirjan kuuntelemalla nauhoituksen tuplanopeudella. Näin minun ei välttämättä tarvitse kokouksen aikana keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan, vaan voin tehdä muita juttuja (esimerkiksi lepäillä), jos panostani tarvitaan ainoastaan pöytäkirjan kirjoittamiseen. Fazerin suklaapatukkakalenterista tuli Dumle Snacks, nam! Ikkunanpesijä saapui. Alankomaissa on monin paikoin sellainen systeemi, että ikkunanpesijä pesee säännöllisin väliajoin tietyn alueen talojen ikkunat, jos talon omistaja niin toivoo. Yksi pesukerta maksaa meillä 25 euroa.
15.30 Tein työt loppuun ja kävin suihkussa. Maanantaisin on minun vuoroni hakea lapsi koulusta. Seisoin sateessa koulun portilla vähän ennen kolmea ja juttelin lapsen luokkakaverin isän kanssa. En tunne muita vanhempia kovin hyvin, koska puoliso hoitaa ekstrovertimmät kouluasiat. Minä olen enemmänkin taustavaikuttaja: se, joka suunnittelee ja varustaa. On kuitenkin joskus kiva vähän rupatella. Lapsi tuli koulun pihalle kalpeana ja kertoi olevansa väsynyt. Ehdotin iltapäivän puuhaksi chillailua isolla sängyllä, ja hänenkin mielestään se oli hyvä idea. Meille on koululta onneksi lyhyt kävelymatka. Välipalaa mukaan ja sängylle (murustelemaan) siis!
18.10 Annoin lapselle liikaa ruutuaikaa, mutta lepo auttoi ja nyt hän on taas täynnä energiaa. Lököttelimme sängyllä kunnes minun piti mennä tekemään ruokaa. Syömme yleensä viiden aikaan eli noin tuntia aikaisemmin kuin suurin osa hollantilaisista. Puoliso oli kuitenkin kotona vasta puoli kuuden aikaan, joten tarjoilin illallisen kahdessa kattauksessa. Kun olin syönyt, lusikat olivat yhtäkkiä loppu (pun intended), minun oli pakko rynnätä sohvalle pitkälleen sillä aikaa kun puoliso auttoi lapsukaisen suihkuun.
20.20 Minun pakollisen lepohetkeni aikana lapsi teki puolison kanssa iltatoimet. Sen jälkeen luin hänelle sängyssä Tatua ja Patua ja odotin vieressä siihen asti, että hän nukahti kahdeksan maissa. Puoliso kävi iltakävelyllä, lähetti matkalta ihania kuvia ja tuli takaisin lakritsisuklaapalleroiden kanssa! Nyt aion ottaa kofeiinittoman iltakahvin ja lukea Aino Frilanderin Los Angeles -esseitä. Olen aika puhki ja tunnin päästä siirryn iltapalan kautta höyhensaarille.
Hyvää yötä!
