blogi,  IBD,  työ

Miksi lääke jää ottamatta?

Tänään Suomessa vietetään Lääkehoidon päivää teemalla Tunnetko lääkehoitosi tavoitteet? Se sai minut ajattelemaan omaa rautalääkitystäni, jonka kanssa olen painiskellut viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Valmistuin 19 vuotta sitten proviisoriksi. Olen työurani aikana osallistunut hoitomyöntyvyyteen liittyviin projekteihin, työskennellyt apteekissa, tehnyt farmakoepidemiologista tutkimusta hoitoon sitoutumisesta, kuunnellut aiheesta lukemattomia luentoja ja lukenut ammatillista kirjallisuutta. Voisi kuvitella, että olisin itse mallikelpoinen lääkkeiden syöjä.

Mutta ei. En saa otettua minulle määrättyjä rautatabletteja, vaikka tiedän niistä kaiken oleellisen.

Sen jälkeen kun sairastuin haavaiseen paksusuolentulehdukseen vuonna 1996 ja ennen kuin pääsin eroon jouduin luopumaan tulehtuneesta paksusuolestani, käytin paljon lääkkeitä. Jouduin ottamaan jopa 12-15 tablettia päivässä, eikä lääkevalikoima rajoittunut suun kautta otettaviin lääkkeisiin.

Nykyään olen niin onnellisessa tilanteessa, että ainoa pitkäaikaislääkkeeni on rautavalmiste. Minulla on ongelmia hemoglobiinin kanssa, ja olen lähes jatkuvasti aneeminen.

Minulla ei oikeastaan ole mitään ns. järkevää syytä olla ottamatta lääkkeitäni. Ymmärrän, miksi ne ovat tärkeitä, tiedän miten ne toimivat elimistössäni, minulla on varaa maksaa niistä ja osaan punnita hyödyt ja haitat. Motivaatiotakin on hoidon alussa. Silti rautatabletit jäävät ottamatta, koska minua ei huvita.

Joinakin päivinä (viikkoina, kuukausina) haluan unohtaa olevani kroonisesti sairas. En jaksa ajatella koko asiaa, vaan suhtaudun siihen vähän niin kuin Scarlett O’Hara elokuvassa Tuulen viemää: I can’t think about it now. I’ll go crazy, if I do. I’ll think about it tomorrow.

Sitten hemoglobiini laskee ja elämästä tulee tosi raskasta. Minusta tulee väsyneempi ja kärttyisämpi äiti ja avopuoliso. Lopulta tulen järkiini ja tajuan, miten tärkeää minun on huolehtia rautalääkitys kuntoon.

Juttelin kerran asiasta työkuvioistani tutun pyörätuolissa istuvan naisen kanssa. Hänkin pitää silloin tällöin kalsiumtablettivapaan jakson vain, koska hänestä on niin ihanaa olla välillä täysin lääkkeetön.

Meidän kummankaan tapauksessa ei ole kyse lääkkeistä, joiden ottamatta jättäminen aiheuttaisi heti välittömän hengenvaaran. Kyllä minäkin kai sellaiset lääkkeet ottaisin.

Hoitoon sitoutumisesta tai hoitomyöntyvyydestä puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon myös ammattilaisen mielestä järjettömältä tuntuvat syyt olla noudattamatta hoito-ohjeita. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat motivoida ja tukea potilasta, mutta loppupelissä jokainen potilas on itse vastuussa omasta lääkehoidostaan.

Viimeksi kerroin lääkärilleni rehellisesti, että jätän rautatabletit syömättä, koska minua ei huvita ottaa niitä ja koska olen ihan kyllästynyt koko anemiaan.

Seuraavana päivänä sain häneltä sähköpostiini kopion The Lancet-lehdessä julkaistusta tieteellisestä artikkelista. Artikkelin mukaan tietyt rautatabletit vaikuttavat paremmin, kun päivittäisen annostelun sijaan otetaan yksi tabletti joka toinen päivä.

Se kuulosti kokeilemisen arvoiselta idealta. Otin rautatabletit esille ja päätin ryhdistäytyä. Popsin jonkin aikaa yhden tabletin joka toinen päivä.

Oli ihanaa, että lääkäri yritti miettiä kanssani vaihtoehtoisia tapoja saada lääkehoitoni onnistumaan. Loppujen lopuksi päädyimme taas suonensisäisiin rautavalmisteisiin, koska tarvitsen paljon rautaa.

Minulle on kroonisen sairauden kanssa jaksamisen kannalta tärkeää se, että saan joskus olla vähän Scarlett ja ajatella asiaa vasta huomenna. Minun tapauksessani siis noin kerran kuukaudessa, kun saan rautainfuusion ja kärsin pari päivää sen haittavaikutuksista.

Suonensisäinen rautahoito sopii minulle parhaiten, ja lääkärini ja IBD-hoitajani ymmärtävät sen. Elämänlaatuni on hyvä ja pysyn työkykyisenä. Ne ovat minun lääkehoitoni tavoitteet.

p.s. Älä tee niin kuin minä teen, vaan ota sinulle määrätyt lääkkeet ohjeiden mukaan. Jos et ota, kerro siitä lääkärillesi, sillä se on henkilökohtaisen hoitosuunnitelmasi laatimisen ja hoitosi onnistumisen kannalta oleellinen tieto.

Postauksen kuva lainattu täältä

Tähän loppuun varmuuden vuoksi vielä disclaimer: Blogikirjoitukseni kertovat omista kokemuksistani potilaana. Tekstejäni ei ole tarkoitettu neuvoksi, enkä vastaa mahdollisista asiavirheistä. Kunkin potilaan tulee aina ensisijaisesti keskustella omasta tilanteestaan hoitavan lääkärinsä kanssa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: