Matkapäivät 27-29/90: Kauai

Tehtiin
Lauantaiaamuna aikaisin keksimme lähteä Lihueen Kilohana Plantationin 40 minuutin mittaiselle junakierrokselle, jonka aikana ohitetaan hedelmäpuita, jalopuita ja eläimiä. Koko vuonna 1935 perustettu Kilohana Plantation on kauniisti ylläpidetty keidas, jonka päärakennus on edelleen kuin suoraan 30-luvulta. Tunnelmallisen avovaunujunamatkan aikana opas antoi meidän maistaa lychee-hedelmiä eli litsiluumuja suoraan puusta. Saimme myös ruokkia sikoja ja vuohia leivänpalasilla ja ruoholla. Alueelle on kuulemma istutettu yli 50 eri hedelmälajiketta. Opin oppaaltamme mm. sen, että ananas ei kasva puussa. Junamatkan jälkeen pysähdyimme lounaalle Kukui Grove -kauppakeskukseen. Siellä sattui olemaan lapsille suunnattua Halloween-ohjelmaa. Lapsi rakastui pandapukuun pukeutuneeseen ihmiseen, jonka kanssa heitteli yläfemmoja. Itse juttelin hetken 75% norjalaisgeenejä kantavan naisen kanssa (ei ohjelmanumero). Seurasimme myös 12 minuutin mittaisen Glow Puppet -esityksen, joka oli tanssivine luurankoineen vähän pelottava ihan pienimmille. Yksi lapsi halusi poistua kesken esityksen, ja meidänkin lapsukainen laittoi jossain kohtaa kädet silmilleen, mutta halusi ehdottomasti seurata shown loppuun ja jopa istua meistä erillään (hänen mielestään me olemme lähinnä häiriöksi tällaisissa tilanteissa). Kävimme vielä Macy’s-tavaratalossa ostamassa lapselle Ryhmä Hau -matkalaukun, joka oli superalennuksessa (eikös siellä kaikki aina?). Kauppakeskusreissun jälkeen lapsi nukahti autoon, joten päätimme spontaanisti ajaa kohti pohjoista. Pääsimmekin aina Hanalei Baylle saakka, koska eilen tulvan takia suljettu tie oli taas auki. Pohjoisen maisemat olivat aivan huikeat. Vuoristoa, laaksoja, vehreää maastoa ja surffarikyliä, aah! Ohitimme matkalla Kapa’a-kylän, jonka värikkäisiin pikkuliikkeisiin haluaisin vielä palata. Lapsen herättyä pysähdyimme Hanalei Bayn hiekkarannalla, mutta koska Kauailla oli edellispäivän rankkasateiden seurauksena voimassa Brown Water Advisory, emme oikein viitsineet mennä veteen. Pohjoisen villi rannikko ei muutenkaan ole kolmevuotiaalle uimataidottomalle turistille sopiva uimapaikka. Oli hauska seurata paikallisten rantaelämää; he olivat tulleet paikalle suurin joukoin ja ottaneet mukaan telttakatoksia ja paljon ruokaa. Voin kuvitella, että rannalla on ihana viettää lauantaipäivää. Ihmiset tulevat ja menevät ja pitävät huolta omista ja kavereiden lapsista. Ajoimme takaisin kotiin ennen pimeän tuloa – matkaa oli noin 1 tuntia ja 15 minuuttia. Kotona meillä oli ihanaa taustamusaa, kiitos vastapäisellä juhlapaikalla järjestettyjen olutfestareiden. Kuuntelimme rentoa salsamusiikkia ja teimme illallista. Illalla huomasin Facebookin Kauai-ryhmässä kuvan tielle pudonneesta isosta kallionlohkareesta. Kuva oli otettu vain hetki sen jälkeen kun ohitimme kyseisen tieosuuden… kukaan ei onneksi kuitenkaan ollut loukkaantunut. Tie vain oli taas poikki.

Sunnuntaipäivän vietimme asuntomme lähistöllä. Pasaatituulet olivat palanneet, ja beach clubilla oli aivan ihana istua katoksen alla. Lapsi ui varmaan pari tuntia, ja pulahdin itsekin hetkeksi altaaseen. Seurasin mielenkiinnolla nuorten perheiden touhuja viereisen katoksen alla. Heidän tummanruskeiksi paahtuneet, vaaleatukkaiset lapsensa olivat vielä pieniä, mutta selvästi tottuneet veteen. Yksikin alle kaksivuotias kiipesi pienelle kivelle ja hyppäsi veteen ilman minkäänlaisia kellukkeita. Äiti kalasti hänet välillä pinnan alta yhdellä kädellä ja istutti takaisin allasta kiertävälle kivetykselle. Äidin toisessa kainalossa oli pieni vauva. Kuuntelin ylisanoja pursuilevaa amerikkalaista keskustelua ja mietin, miten vaikea minun olisi tottua siihen, jos asuisin Yhdysvalloissa. Iltapäiväsiestan jälkeen menimme katsomaan auringonlaskua läheisen hiekkarannan nurmikolle. Lapsi heitteli pehmoleluaan, riehui ja piti vähän showta ohikulkijoille. Kaiken tohinan jälken hän nukahti jo klo 19, ja me aikuiset avasimme viinipullon, söimme suklaata ja katsoimme iPadilta kaikkien aikojen toiseksi viimeisen Suits-sarjan jakson. Missasimme matkan ensimmäisen täysikuun, koska taivas oli niin pilvinen.

Maanantaina lähdimme heti aamulla käymään läheisessä kahvitehtaassa. Kauai Coffee Companyn tiloissa saa maistella kahvia ilmaiseksi, kerätä tietoa kahvipavuista ja niiden paahtamisesta sekä kävellä kahvipapuviljelmien seassa omin päin tai opastuksen kanssa. Tarjolla olisi ollut myös kaksi tuntia kestävä opastettu kierros hintaan 60 dollaria, mutta sitä ei ole tarkoitettu alle 8-vuotiaille lapsille (ymmärrettävistä syistä). Ajelimme vielä Waimea-laakson näköalatasanteelle päin, mutta koska lapsella oli tänään autossa huono olo, päätimme kääntyä takaisin ennen kuin pääsimme mutkaisemmille teille. Mielestäni ei kannata rääkätä pikkuista yhden näköalan takia, vaikka se ilmeisesti onkin todella vaikuttava. Ajelimme sen sijaan hetken etelärannikkoa pitkin ja ihastelimme vihreitä puutarhoja ja valtameren aaltoja – paitsi lapsi, joka veti sikeitä. Chillailimme iltapäivän kämpillä ja kävimme sitten vielä ihailemassa auringonlaskua ja valtameren tyrskyjä Poipu Beachilla. Iso merikilpikonnakin oli tullut vilkkaalle rannalle lepäilemään. Kotikatossa meitä odotti iso ja pieni gekko.

Syötiin
Söimme matkan tähän mennessä ehdottomasti parhaat lounasleivät Lihuessa sijaitsevassa Deli & Bread Connection -ravintolassa: minulle perus-BLT, miehelle lobster roll ja lapselle melted cheese. Ravintolan seinät olivat täynnä kunniakirjoja ja todistuksia erilaisten kilpailujen ensimmäisestä sijasta. Sunnuntaina söimme lounaan beach clubilla ja maanantaina tylsästi Subwayssa. Iltaisin olemme kokkailleet kotona: hampurilaisia, pastaa ja pestoa ja vihannescurrya.

Sää
Pasaatituulet ovat palanneet, ja ero viime viikon hiostavaan säähän on melkoinen. Kauaille tavanomainen 30 asteen helle jatkuu, ja kun asettaa itsensä sopivan tuuliseen kohtaan, sää on täydellinen.

Takaisku
On harmi, ettemme tällä reissulla pääse katsomaan Nā Pali -rannikon upeita maisemia. Sinne pääsee ainoastaan veneellä, ja matkapahoinvointiin taipuvaisen kolmevuotiaan kanssa ei ole viisasta lähteä vähintään puolen päivän reissulle. Eikä hän sitä paitsi todennäköisesti edes pääsisi mukaan retkiä järjestävien yritysten ikärajoitusten takia. Helikopterikierros taas olisi liian dekadenttiä meille.

Kohokohta
Kyllä Kilohana Plantationin junareissu oli koko perheelle tosi kiva kokemus. Itse olin jopa niin innoissani, että sain kyyneleet silmiini matkan alussa. Olen vasta viime aikoina tajunnut, miten paljon tykkään junista silloin kun kyseessä ei ole ruuhkainen aamujuna. Lapsi oli koko matkan tarkkana ja hihkui hedelmiä bongatessaan. Vielä illalla lapsi mainitsi possut, joita oli saanut ruokkia. Henkilökohtainen kohokohtani oli maanantai-ilta, kun lapsi harjasi hiukseni. Sain nauttia aika pitkään, koska luonnonkihara on suihkun jälkeen sotkussa.

Omat tunnelmat
Meillä on viime päivinä ollut ohjelmassa kiva sekoitus nähtävyyksiä ja löhöilyä. Tällainen kolmen viikon oleskelu yhdessä paikassa on siitä hyvä, ettei ole koko ajan tuli pepun alla, kun tekisi mieli nähdä lähiseutuja. Voi ihan hyvin olla pitkiä aikoja tekemättä mitään ja silti ehtiä nähdä vaikka mitä. Huomaan minusta viime päivinä otetuissa valokuvissa tietyn rentouden, josta muutkin huomauttelevat. Kyllä tämä loma selvästi tekee hyvää, vaikka kolmevuotiaan äitinä en oloani koko ajan ihan rennoksi kutsuisikaan. Saan ainakin ihanan paljon unta. Nyt kun vielä saisin otettua nuo tiskipöydällä lojuvat rautatabletit, niin saattaisin joulukuussa kotiin palatessamme olla elämäni kunnossa.

Mitä lapselle kuuluu
Huomasin tässä yhtenä päivänä, että lapsen r-kirjain alkaa pikku hiljaa onnistua. Nyt ollaan jo jossain d:n ja r:n välimaastossa. Olisi kiva, jos lapsi saisi välillä leikkiseuraa samanikäisistä lapsista, mutta toistaiseksi kielimuuri on estänyt kanssakäymisen. Yhteinen leikkikieli tuntuu olevan aika tärkeä tällä hetkellä, eivätkä pelkät fyysiset taaperotouhut houkuta. Ehkä törmäämme vielä hollantilaisiin tai suomalaisiin tämän matkan aikana? Viime päivinä olemme keskustelleet uhmaikäisen kanssa siitä, kuinka vanhemmille puhutaan ja kuka saa määrätä milloinkin. Toisaalta olemme laittaneet yhdessä pyykkejä ja jutelleet kaikenlaisista mielenkiintoisista luonnonilmiöistä.

Suurimmat menoerät
Kilohana Plantation Railway, liput koko perheelle $59
Lounasruokailut ravintoloissa ja ruokakauppalaskut
Kauai Coffee Companyn t-paita minulle $30

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 9kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.