• arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  työ

    Vuoden viimeiset päivät: 5. joulukuuta

    Taapero oli sitä mieltä, että klo 5.15 oltiin nukuttu tarpeeksi. Hän selitti minulle heti herättyään (hollanniksi), että ei näe kuuta, koska se on vielä kattojen takana ja ehdotti, että hakisimme isin katsomaan. Ajatuksena oli ehkä, että isi voisi loihtia kuun oikealle paikalle. Isithän osaavat. Yritimme saada taaperon nukahtamaan sitten vaikka edes meidän väliin vielä ihan hetkeksi, mutta ei. Hänellä oli paljon asiaa ja levoton pieni kroppa. Päätin ottaa hyödyn irti aikaisesta herätyksestä ja lähteä ajoissa työpaikalleni Haagiin. Kävelin Utrechtin pimeän keskustan läpi asemalle ja olin väsymyksestä huolimatta melko tyytyväinen elämääni siinä jouluvalojen kajossa. Utrechtin keskusasemalla joku aamuvirkku nuorukainen soitti pianoa. Monilla hollantilaisilla juna-asemilla on piano, vapaasti soitettavissa. Se on ihanaa.…