Hollannin-asuntomme parhaat puolet

Haaveilemme usein varsin epärealistisesti kesämökistä Suomen Savossa ja talviloma-asunnosta Valenciassa. Saunoisimme valoisina kesäiltoina omassa puulämmitteisessä mökkisaunassamme. Keskellä Pohjolan pimentä talvea taas istuskelisimme espanjalaisella parvekkeella palvomassa aurinkoa lasissamme cavaa ja lautasellamme patatas bravas.

Se niistä loma-asuntounelmista. Meillä on ihana koti Alankomaiden Utrechtissä.

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme tänään tasan yhden vuoden, 8 kuukautta ja 12 päivää. Tyttäremme syntyi yllättäen vain muutama päivä muuton jälkeen, jo ennen kuin ehdimme laittaa lastenhuoneen valmiiksi. Vaan eipä imeväinen omaa huonetta kaivannutkaan.

Tykkään tästä asunnosta aivan hirmuisesti, koska…

… sen sijainti on ihan paras.
Asumme Utrechtin keskustassa (binnenstad). Kulman takana on kauppoja, kahviloita, ihmisiä, vilskettä ja vilinää. Silti sisäpihallamme laulavat linnut ja kadun puolellakin on öisin hiljaista lukuunottamatta aamuyöllä rallattavia opiskelijanplanttuja. He eivät minua herätä eivätkä haittaa. Asia on nimittäin niin, että jos ei voi sietää baarista kotiin palaavien opiskelijoiden ilakointia, ei kannata asua ison opiskelijakaupungin keskustassa.

… se on juuri sopivan kokoinen pienelle perheellemme. Kaupunkikolmiossamme on 86,2 neliötä ja varastokoppi. Enempää emme tarvitse. Jopa lastenvaunut mahtuvat seisomaan käyttövalmiina meidän makuuhuoneessamme. Olen ollut tavarankarsija jo silloin kun järjestelyasiantuntija Marie Kondō vielä taapersi (kesto?)vaipassaan, joten meillä ei ole kovin paljon ylimääräistä kamaa.

… se oli remontoitu perusteellisesti.
Edelliset asukkaat olivat laittaneet asuntoon uudet puiset lattiat, maalanneet seinät ja katot sekä remontoineet keittiön, kylpyhuoneen ja vessan. Olemme tehneet asuntoon joitakin pieniä muutoksia, mutta mitään ei olisi ollut pakko tehdä. Se oli hyvin helpottava ajatus varsinkin muuttopäivänä, kun olin viimeisilläni raskaana, ja myöhemmin pienen vauvan kanssa.

… siinä on oma huone pesukoneelle.
Entiset omistajat muuttivat asunnon turhan käytävätilan apukeittiöksi ja vaatekaapiksi. Molemmista on valtavasti hyötyä. Hollantilaisten asuntojen kylpyhuoneet ovat yleisesti ottaen varsin pieniä. Kaupunkiasunnossa pesukone sijaitsee siksi usein keittiössä. Meidän pesukoneemme ja kuivaajamme saavat hurista rauhassa omassa huoneessaan.

… sen kylpyhuone on tilava.
Pääsin juuri sanomasta, että hollantilaiset kylpyhuoneet ovat pieniä. Meidän kylpyhuoneemme on kuitenkin tilava. Sinne mahtuu kylpyamme, vessanpönttö, reilunkokoinen suihkukoppi, iso pesuallas ja vaipparoskis, ja vielä senkin jälkeen siellä on tilaa pyöriä.

… se sijaitsee pohjakerroksessa.
Onneksi emme muuttaneet erääseen asuntoon, jota kävimme katsomassa ennen kuin tulin raskaaksi. Sen ulko-oven takana ei ollut eteistä, vaan toisen kerroksen asuntoon vievät jyrkät portaat alkoivat lähes suoraan etuovelta. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että vaunut olisi pitänyt joka ainoa kerta kantaa ylös asuntoon. Eikä pelkästään vaunut, vaan myös ostokset. Ja hoitolaukku. Ja sitten vielä se vauva. (Ehkä eri järjestyksessä.)

… se on historiallisten rakennusten ympäröimä.
Olen aivan rakastunut Utrechtin kanaviin, holvikellareihin, 1600-luvun taloihin, mukulakivikatuihin, lukemattomiin kirkkoihin, pikkukauppoihin ja hipsterikahviloihin. Melkein unohdan, että oma asuntomme on rakennettu 90-luvulla, kun astun ulko-ovestamme ihastuttavan Museokorttelin (Museumkwartier) kaduille.

… meillä on mukavat naapurit.
Loman aikana pyydämme iloista naapurin setää pitämään asuntoamme silmällä ja keräämään postit postilaatikosta. Toisen naapurin sedän kanssa minulla on yhteinen harrastus, kuorolaulu. Lämmin tunnelma houkuttelee minutkin, introvertin, jutustelemaan niitä näitä törmätessäni naapureihin.

Minusta tuntuu nyt, että voisin asua tässä asunnossa vaikka koko toivottavasti vielä monta vuosikymmentä kestävän loppuelämäni.

Pohjakerrokseen olisi helppo ajaa rollaattorilla. Voisi käydä istuskelemassa puistonpenkillä ja piipahtaa lähiapteekkiin valittamaan nivelvaivoja. Saisi istua ikkunan äärellä seuraamassa kaupungin vilinää ja köpötellä mukulakivikaduilla – olla ehta kaupunkilaismummo.