elämä alankomaissa,  hollanninsuomalaisuus,  hollanti,  perhe

Missä olit silloin, kun…

… Hollannin naisten jalkapallojoukkue voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa?

Olin Utrechtissä. Se oli sunnuntaipäivä, 6. elokuuta 2017.

Heräsin klo 7 itkuhälyttimen vikailmoitukseen. Taapero nukkui vielä omassa huoneessaan. Avomies käski minua lopettamaan rikkinäisen itkuhälyttimen mollaamisen ja kömpimään takaisin sänkyyn. Jupisin jotain arvokkaista uniminuuteista ja kömmin takaisin peiton alle. Varttia myöhemmin taapero heräsi.

Söin aamiaiseksi juustoleipää, kahvia ja appelsiinimehua. Taapero lusikoi muroja ja katsoi iPadiltä Kaapoa. Sen jälkeen hän halusi juoda aamumaitonsa tuttipullosta säkkituolissa. Se on ylisöpöä.

Klo 8.30-9.15: Olin saanut sähköpostilla pika-apupyynnön kääntää hollannista suomeksi yhden säkeistön suomalaisen synttärisankarin onnittelulaulusta. Ehdin kääntää tekstin ennen kuin taaperon oli pakko päästä purkamaan ylimääräistä energiaansa leikkipuistoon.

Tein ennen lähtöä taaperolle leipää kanaleikkeellä. Jälkiruuaksi hän sai rusinoita.

Matkalla leikkipuistoon ostin cappuccinon läheisestä kahvilasta. Taapero hoki koko matkan äiti kahvi ja papatti kahvia odotellessamme kahvi, äiti maksaa, raha, leikkipuisto, kanoottivene… Eräs kahvilan asiakas kehui taaperon iloisuutta.

img_4492

Avomies oli jäänyt kotiin fiksaamaan isänsä läppäriä ja liittyi seuraamme ennen yhtätoista. Olin kiitollinen, koska leikkipuistokeikka nopean ja kiipeilyhaluisen taaperon kanssa on nykyään melkoista kokovartalotreeniä. Avomies härnäsi minua kysymällä, kävinkö taas hakemassa kahvin, jotta pääsisin ihailemaan kahvilassa työskenteleviä parrakkaita hipsteribaristoja. (En.)

Klo 11 lähdimme käymään lähimarkkinoilla (streekmarkt) Mariaplaatsilla. Ostin pullollisen siideriä. Hillitsin itseni nahkakassikojulla; en kehtaa suursiivouksemme jälkeen ainakaan avomiehen läsnäollessa ostaa enää yhtäkään laukkua.

Klo 11.30-12 söimme lounaaksi bagelin Bagels & Beans -ketjun kahvilassa. Päiväuniaika lähestyi, ja taaperon pinna alkoi kiristyä. Ympyrän muotoinen palikka ei mahtunut neliön muotoisesta reiästä. Se kiukutti. Huomasin viereisessä pöydässä istuvan työkaverini vasta noin varttia myöhemmin.

Kävelimme kotiin ja annoimme taaperolle maitoa ja kuivan vaipan. Hän nukahti viidessä minuutissa avomiehen kättä puristaen.

Klo 12.15-14: Sovimme seuraavan viikon aikataulut. Lepäilin peiton alla ja avomies pelasi tietokoneella. Mietin taaperon iltaruokaa ja lueskelin iPadillä blogeja ja Hesaria. Ajattelin Ulla-Lena Lundbergin vaikuttavaa kirjaa Jää, jonka olin lukenut loppuun edellisenä iltana. Ärsyynnyin taas kerran naapurin tupakoivista opiskelijatytöistä, jotka sauhuttelevat ulko-ovellaan eli meidän asuntomme vieressä. Onneksi meillä on suljettavat tuuletusaukot ja ilmanraikastin. Haukottelin noin 50 kertaa.

Klo 14 hoitaja saapui. Taapero heräsi. Keitin taaperolle bataattia, parsakaalia, kukkakaalia ja jauhelihaa, ja kävin suihkussa.

Klo 15 kaveriperheemme saapui, ja lähdimme yhdessä kohti nurkan takana sijaitsevaa pakohuonetta (Escape Room). Taapero jäi kotiin hoitajan kanssa.

Tämä oli ensimmäinen pakohuonekokemukseni. Emme selviytyneet kanavan rannalla, vanhassa kellarissa sijaitsevasta huoneesta ulos tunnissa: vihoviimeinen tehtävä jäi ratkaisematta.

Ulkona oli aurinkoista ja lämmintä, kun puoli viiden maissa kävelimme kanavan reunaa pitkin Gare du Sud -nimiseen ravintolaan, josta saa mm. herkullisia ranskalaisannoksia.

Klo 17-20 pelasimme ravintolassa hirsipuuta ja Kuka minä olen -peliä. Join chileläistä Chardonnayta ja söin pussissa kypsytettyjä ravioleja. Ihmettelin, miten mukavaa noin kymmenvuotiaiden lasten kanssa voi olla ravintolassa. Jossain vaiheessa luin netistä, että Hollannin jalkapallonaiset olivat voittaneet Tanskan.


img_6487-2.jpg
Klo 20 palasimme kotiin, jossa taapero oli juuri rauhoittunut mukavan illan jälkeen. Toivotimme hänelle hyvää yötä. Hän nukahti klo 20.15.

Odotin, kunnes avomies oli katsonut jalkapallo-ottelun tiivistelmän. Ryhdyimme katsomaan Suits-sarjaa, mutta avomies nukahti vartissa.

Vajaa tunti myöhemmin minä kävin laittamassa taaperon mahdollisen yömaitopullon valmiiksi ja sulkemassa olohuoneen kaihtimet.

Klo 22.10 koko perhe nukkui. Utrechtin kaupunki valmistautui seuraavan päivän hulinoihin. Tuhannet ihmiset kokoontuvat parhaillaan juhlimaan jalkapallonaisia juuri tänne Utrechtiin, ihan tuossa lähellä sijaitsevaan puistoon.

Eilinen jää kuulemma historiaan. Nyt olen dokumentoinut sen huolella.

2 Comments

  • Anu / Mielilandia

    Hauskasti dokumentoitu ja kivan kuuloinen päivä! Mä en edes tiennyt tuosta voitosta mitään… Meidän talossa kun ei ole penkkiurheilufaneja.

    Mutta vaikka futis ei kauheasti kiinnosta, niin pakohuoneen testaaminen kiinnostaisi! Mitä pidit siitä?

    • satu

      Kiitos! Tykkäsin siitä pakohuoneesta kyllä kovasti, kuuden hengen porukka oli aika hyvä. Olen menossa piakkoin toiseenkin, kirjoitan vaikka enemmänkin niistä sitten, kun olen ollut sielläkin. Toi Mysterium Utrechtissa on kyllä hieno, koska se kellari antaa siihen oman tunnelmansa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Discover more from hollanninsuomalainen

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading