Vauvasta taaperoksi

Vauvasta on tullut taapero (dreumes, lausutaan dröymes, holl.). Hän ei vielä taaperra, mutta katsomme avomiehen kanssa usein hämmästyneinä toisiamme, kun hän yllättää meidät tekemällä jotakin muuta epävauvamaista:

Hän ojentaa minulle puhtaita pyykkejä yksi kerrallaan viikattavaksi ja kaappiin laitettavaksi.

Hän osoittaa iPadia ja sanoo Nijn, Nijn vaatiessaan toivoessaan, että näytämme hänelle Nijntje-videoita.

Halutessaan maitoa hän ryömii keittiöön, osoittaa tiskipöytää, jossa maitojauhepurkki sijaitsee ja sanoo ma, ma, ma, ma.

Hän suostuu käyttämään hattua ja lapasia.

Hattu ja lapaset pitää riisua heti sisälle tultua. Siis heti.

Hän ottaa käteensä lampun sähköjohdon ja osoittaa sillä pistorasiaa.

Hän haluaa puraista avomiehen omenaa.

Hän osaa kiivetä sohvalle.

Hän tanssii vaunuissa (lue: huojuttaa ylävartaloaan puolelta toiselle) kuullessaan katumuusikon rummuttavan djembeään.

Häntä ei tarvitse eikä saa syöttää lusikalla.

Hän kiipeää syliin kirjan kanssa ja pyytää vauvakielellä lukemaan: ngh!

Hän nukkui kahtena yönä peräkkäin kymmenen tuntia putkeen.

Kun sanon ota tutti pois, hän avaa suunsa ja antaa tutin tippua lattialle.

Hän suostuu juomaan vettä ainoastaan oikeasta isojen ihmisten juomalasista.

Antaessani hänelle keinuvauhtia hän osoittaa avomiestä, joka antaa kovemmat eli paremmat vauhdit.

Kun sanon kissa, hän alkaa kehrätä, hrrrrrrr.

Hän tekoyskii, koska se naurattaa minua ja hoitajaa.

Voi pieni taaperoni, ihana tyttäreni, yksivuotias mussukka!

On aika lakata kutsumasta häntä vauvaksi.