Vuoden viimeiset päivät: 27. joulukuuta

Söimme aamiaista Scandic Simonkentässä, jossa on (lehmänmaito)allergisille ihan omat tarjoilut.

Taaperolle olisi ollut vaikka mitä herkkuja, mutta hän suostui syömään ainoastaan muutaman rusinan ja yhden maidottoman keksin. Taapero elää tällä hetkellä nirsoilukautta – mikään ei oikein maistu. Onneksi tiedän kokemuksesta, että se menee ohi enkä huolestu enää ihan niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

Kävimme Kampin kauppakeskuksen Polarn o Pyretissä hakemassa pari alennusvaatetta. Taapero ja avomies menivät rullaportaita ylös ja alas. Vielä kerran, nog een keer, hihkui taapero

Meillä oli lento Hollantiin vasta kahdelta. Aikakäsityksemme oli iltapäivälennon takia liian optimistinen: meille tuli loppujen lopuksi vähän kiire. Satoi vettä ja meillä oli paljon nyssyköitä, joten päätimme hermoja ja energiaa säästääksemme ottaa taksin lentokentälle.

Ostin lentokentältä työpaikan karkkipurkkiin piparinmakuisia Dumleja, joita työkaverini voivat sitten hämmästellä tammikuun alkupäivinä.

Taapero nukahti jo ennen kuin kone oli ilmassa ja nukkui noin tunnin. Hän jaksoi liian lyhyiksi jääneistä päiväunista huolimatta istua (tai seisoa) koko lentomatkan ärsyyntymättä. Vasta junaa odottaessamme taapero kyllästyi matkustamiseen. Parin Muumi-keksin avulla hän jaksoi kuitenkin puolen tunnin junamatkan Schipholin lentokentältä Utrechtiin ja vielä lyhyen bussimatkankin juna-asemalta kotiin.

Oli ihanaa olla kotona. Siivooja oli käynyt lomamme aikana, ja minä huomasin taas kerran miten kovasti tykkään kompaktista kaupunkikämpästämme.

Söimme illalliseksi lentokentältä ostamaamme sushia ja korkkasimme proseccopullon kotiinpaluun kunniaksi. Pesin ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Taaperolle maistui tuttu simpukkapasta ja lähileipomon leipä.

Outoa kyllä, minulla oli raskaan matkapäivän jälkeen oikein rentoutunut olo.

Oli ollut kiva viettää joulua suvun kanssa.