Huhtikuun parhaat

Mielilandia-blogin Anu julkaisi tänään blogissaan huhtikuun parhaat. Mietin äsken taaperoa nukuttaessani omia viime kuun kohokohtiani.

Varasimme matkan Espanjaan

Minulla on piakkoin työmatka Madridiin, jonne saan matkaseuraksi avomiehen ja taaperon. Ennen työkokoukseni alkua meillä on kaksi kokonaista päivää toivottavasti aurinkoista perheaikaa.

Minulla on Madridista erittäin lämpimät muistot. Osallistuin siellä vuonna 1998 eurooppalaiseen opiskelijakongressiin yhdessä muutaman muun suomalaisen farmasianopiskelijan kanssa. Yhdestä matkalaisesta tuli minulle tosi hyvä ystävä, ja hän on nykyään taaperon kummitäti.

Mitäköhän kivaa tällä kertaa tapahtuu?

Taaperon ensiaskeleet

Taapero on osannut kävellä kädestä kiinni pitäen jo jonkin aikaa. Huhtikuun neljäntenä päivänä hän uskalsi ottaa ensimmäiset itsenäiset askeleensa.

En, harmi kyllä, ollut kotona h-hetkellä – olin vielä junassa matkalla töistä kotiin. Onneksi avomies ehti kotiin todistamaan ensiaskelia. Hän kun oli ensimmäiset 14 kuukautta se, joka oli töiden takia enemmän poissa ja pelkäsi missaavansa tällaiset tärkeät hetket. Olin onnellinen avomiehen puolesta.

Kävely on neljässä viikossa muuttunut vakaammaksi, mutta horjuva taapero muistuttaa varsinkin väsyneenä hetkittäin Dinner for One -lyhytelokuvan tarjoilijaa.

Se on niin suloista, että meinaan haljeta rakkaudesta.

Konsertti Amsterdamissa

Vähältä piti, etten joutunut perumaan osallistumistani eiliseen konserttiin, koska sain keskiviikon rautainfuusion sivuvaikutuksena ikävän kuumereaktion.

Jo perjantai-illan kuoroharjoituksessa kaikkia lihaksiani särki, ja vielä konserttia edeltävänä yönä kärvistelin vieraspedissä täristen ja palellen. Onneksi parasetamoli auttoi jonkin verran. Olin kuin olinkin sunnuntaina puoleen päivään mennessä sen verran hyvässä kunnossa, että uskalsin lähteä laulamaan.

Varmuuden vuoksi lauloin koko konsertin korkealla pallilla istuen, tyyliin baaritiski.

Laulaminen oli ihanaa. Tämänkertaisesta esiintymisestä teki erityisen se, että hollantilainen 78-vuotias säveltäjä Daan Manneke istui yleisössä. Lauloimme mm. hänen kauniin kappaleensa Psalm 121, tässä videossa Manneken itsensä johtamana ja bredalaisen kuoron laulamana.

Olen ollut tänään erityisen hyvällä tuulella. Kaikesta sairastelusta huolimatta huhtikuu päättyi auringonpaisteeseen, musiikkiin ja taaperon ihkaensimmäiseen yömaidotta omassa sängyssä nukuttuun yöhön.

Hoera eli hurraa!