13.12. Hajanaisia ajatuksia

Huh. Tänään en päässyt blogin pariin ennen myöhäistä iltapäivää. Saimme nimittäin aamulla hyviä uutisia: rahoituksen eräälle tutkimusprojektille. Koska maailma pitää saada valmiiksi ennen vuoden loppua, minulle tuli yhtäkkiä kamala työkiire, ja piti lähettää sähköposteja sinne tänne.

Ensin kävin kuitenkin eka kertaa psykologilla, jolta olin varannut ajan päästäkseni juttelemaan puskasta tulleiden keuhko-ongelmien aiheuttamasta säikähdyksestä. Sairaalastahan juttelutukea ei saa, ainakaan helposti, se on ihan itse järjestettävä. Tapaaminen oli hyvä, ja tuuletin sen jälkeen vielä aivoni ja silmäni kävelemällä lyhyen lenkin. Karjalais-savolainen itkijänainen ei tietenkään pärjää tuollaisessa tilanteessa kyyneliä vuodattamatta.

Hollannissa on tällä hetkellä jatkuvasti hämärää ja sateista, ja se saa minut haukottelemaan. Olisi jo ihanaa kääriytyä peittoon ja asettua sohvalle lukemaan ja syömään suklaata, mutta ensi viikko on vielä jaksettava ennen kuin kahden viikon joululoma alkaa.

Meillä on kalenterissa kaikenlaisia pieniä ekstramerkintöjä. Pitää hoidella koulun joulujuttuja, lapsen synttäreitä ynnä muita vuoden lopun tapahtumiin liittyviä asioita. Joulukuussa ulkoa päin tulevan metatyön määrä on huipussaan, vaikka itse yrittäisi välttää jouluhössötystä.

Olen naureskellut koko päivän sille, miten lapsi kysyi minulta viime yönä närkästyneenä ”wat is er?”, kun heräsin ja kääntyilin sängyssä. Hän itse ei muista edes olleensa hereillä.

Ärsyttäviä sellaiset äidit, jotka pitävät pieniä lapsia hereillä keskellä yötä. Ne pitäisi unikouluttaa.