8.12. Keuhko-ongelmia

Minulla on ollut vähän vaikea viikko. Sain viime viikolla jonkun viruksen, minkä seurauksena olen ruvennut taas yskimään. Se huolestuttaa, koska yskä ei ole minulle enää mikään pikkujuttu.

Kerron tässä nyt, mitä viime kuukausina on tapahtunut. Ajattelin, että kirjoittaminen voisi helpottaa oloani.

Toukokuussa Suomen-matkalla sain yskän. Pahin päivä oli oma syntymäpäiväni. Saimme kuitenkin lennettyä takaisin kotiin, jossa jatkoin yskimistä. Minulla ei ollut kuumetta ollenkaan, vain tosi kurja olo ja kova yskä.

Pari viikkoa myöhemmin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni hengenahdistusta. Olimme silloin mökillä, ja kävin paikallisessa lääkärissä, joka lähetti minut keuhkoröntgeniin. Minulla ei edelleenkään ollut kuumetta. Oli perjantai, enkä kuullut sairaalasta tai lääkäriltä enää mitään koko viikonloppuna.

Maanantaina omalääkärini soitti ja käski minut ensiapuun, koska siinä perjantaisessa keuhkokuvassa näkyi “jotain”. Voitte kuvitella, miltä tuollainen soitto tuntuu. Ensiavussa selvisi, että minulla oli keuhkokuume. Minulla ei edelleenkään ollut kuumetta, eivätkä tulehdusarvotkaan olleet koholla. Keuhkokuumeen aiheuttajaksi epäiltiin keuhkoklamydiaa (C. pneumoniae), joka löytyi nenänielunäytteestä.

Sain antibioottikuurin ja pääsin kotiin. Muutaman päivän päästä sain taas puhelinsoiton: verestäni oli löytynyt toinen bakteeri. Tämä bakteeri oli ehkä päässyt vereen rikkoutuneelta limakalvolta mutta ei aiheuttanut sen kummempia (lisä)oireita. Se löytyi sattumalta, kun ensiavussa otettiin veriviljely. Taas piti mennä ensiapuun tutkittavaksi ja aloittaa toinen antibioottikuuri.

Bakteeri onneksi hävisi verestä. Yskä ja pohjaton väsymys jatkuivat. Kävin vielä kerran ensiavussa. Kesäloma meni vähän ohi, koska en jaksanut tehdä mitään. Yskä oli tosi kova ja limainen varsinkin aamuisin, pitkälle iltapäivään.

Heinäkuun lopussa yskin edelleen. Omalääkärini sijainen lähetti minut taas ensiapuun — tämä oli siis neljäs kerta kahden kuukauden aikana. Tällä kertaa huristeltiin oikein ambulanssilla, onneksi kuitenkin ilman kiirettä.

Sain taas antibioottikuurin, ja yskää alettiin vihdoin tutkia oikein kunnolla.

Ohutleiketietokonetomografian avulla keuhkoistani löytyi lieviä bronkiektasioita eli keuhkoputken laajentumia. Ne ovat eräänlaisia vaurioita, jotka eivät todennäköisesti enää mene pois. On mahdollista, että ne ovat olleet keuhkoissani jo kauan mutta löydettiin vasta nyt. Tai sitten tämä on uusi juttu.

Ideana on nyt tutkia, miten bronkiektasiat ovat syntyneet. Bronkiektasiatauti on melko harvinainen mutta saattaa liittyä siihen, että minulla on tulehduksellinen suolistosairaus (lähde: Hengitysliitto). Syy ei välttämättä kuitenkaan koskaan selviä. Tärkeintä on pyrkiä estämään vaurioiden paheneminen.

Minulta löytyi myös krooninen poskiontelotulehdus ja sain kortisoninenäsuihkeen. Yskä alkoi helpottaa neljän kuukauden yskimisen jälkeen, ja viimeiset pari kuukautta se oli ollut poissa. Kunnes siis alkoi taas viime viikolla.

Olen edelleen todella väsynyt. Tällä hetkellä myös immuunipuolustustani tutkitaan, mutta ensimmäiset tulokset näyttävät hyviltä, luojan kiitos. Keuhkojeni toimintakaan ei ole huonontunut, ne toimivat jopa keskitasoa paremmin.

Näin minusta tuli yhtäkkiä keuhkopotilas. Sanoin lääkärille keskiviikkona, että minulla on tällä hetkellä vähän vaikeaa, koska identiteettini oli olla suolistopotilas, ei suolisto- JA keuhkopotilas.

Tämä on alakuloinen kirjoitus joulukalenteriksi, mutta kun tämä kerran on päiväkirja…

Liityin juuri Hengitysliiton jäseneksi. Tuntuu, että olisi kiva saada vähän vertaistukea, enkä tunne ketään muuta, jolla olisi tämä diagnoosi.

Nyt ensin murehdin, lepään ja syön taas antibioottia. Sitten teen toimintasuunnitelman. Eniten harmittaa se, että joudun sanomaan lapselle liian usein, että olen liian väsynyt, sekä se, että puoliso joutuu tekemään kaikki ne asiat, joita minä en jaksa tehdä. Mutta tästäkin selvitään. Niin kuin hollantilainen sanoo: on soudettava niillä airoilla, jotka omistaa.