• arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  hollanninsuomalaisuus

    Vuoden viimeiset päivät: 8. joulukuuta

    Nukuimme kaikki iltakymmenestä aamuseitsemään ilman yhtäkään yöllistä tutinetsintäsessiota! Voin kertoa, että näin ei tapahdu juuri koskaan. Olin töissä Haagin toimistossa ja menin kahdelta Suomen suurlähettilään järjestämään Suomi 100 -konserttiin. Ennen konsertin alkua Alankomaiden hallituksen tervehdyksen tuonut rouva Ankie Broekers-Knol vertasi Alankomaita ja Suomea toisiinsa mm. mainitsemalla, että molemmissa maissa syödään hernekeittoa. Pysyin aika pokkana koko konsertin ajan, mutta sopraano Laura Pyrrön laulaessa synttärisankari Sibeliuksen laulua Flickan kom ifrån sin älsklings möte poskelleni vierähti kyynel. Siinä laulussa on jotain ihmeellistä. Kellon lyödessä 16 muunnuin kokkarivieraasta takaisin työssäkäyväksi äidiksi – jouduin poistumaan konsertista juuri ennen viimeistä biisiä, koska minun oli lähdettävä Utrechtiin hakemaan taapero hoidosta. Tilaisuuden alussa tarjotut kuplat olivat siinä vaiheessa…

  • arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  perhe

    Vuoden viimeiset päivät: 6. joulukuuta

    Olin vapaalla perjantain sijaan, koska halusin fiilistellä itsenäisyyspäivää ihan rauhassa. Saan vaihdella työpäiviä, kunhan teen 28 työtuntia viikossa. Tai oikeammin: kunhan teen työni. Taapero meni tarhaan, ja minä lähdin istuskelemaan lempikahvilani, Lewis Book Cafén, alakertaan, koska meille tuli siivooja. Kahvilassa istuessani kävin yhden toisen hollanninsuomalaisen kanssa tällaisen Whatsapp-keskustelun: Kyllä kuulkaa oli parku lähellä koko päivän. Olo oli kuin ulkoavaruudesta tipahtaneella, kun kävelin kaupungilla ja tajusin, että tämä suomalaisen suuri juhlapäivä on hollantilaisille ihan tavallinen keskiviikko. Lounaalla kävin taas syömässä falafelwrappia ja mietin vähän tulevana lauantaina Amsterdamissa järjestettävän Suomi 100 -juhlan asua. Päätin olla stressaamatta ja pukeutua samalla tavalla kuin kuorokonserttiin: pitkä musta. Tein vielä oman firman töitä ja muita hommia…