• arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  työ

    Vuoden viimeiset päivät: 12. joulukuuta

    Taaperoherätys tuli taas kello 5. Pahimmat lumiongelmat olivat väistyneet, ja pääsin junalla Haagiin. Kuuntelin junassa istuessani Calexicon Algiers-levyä. Se on minulle tärkeä: olin huhtikuussa vuonna 2015 avomiehen kanssa kuuntelemassa Calexicon keikkaa Amsterdamin Paradisossa. Taapero syntyi kahdeksan kuukautta myöhemmin, etuajassa. Hänen työnimensä oli Cal. Olin jotenkin tosi tehokas tänään ja sain raksittua tehdyksi monta tehtävää. Töiden jälkeen kävin ostamassa työkaverilleni läksiäislahjan. Iittalaa, tietenkin. Haagin keskusta oli ihana kaikkine jouluvaloineen. Kuudelta tapasin nykyään Brasiliassa asuvan ystäväni ja söimme pizzaa Haagin uudessa Da Portare Viassa. Vaihdoimme kuulumiset ja juorut. Minulle tuli kova annoskateus, mutta onneksi sain maistaa ystäväni tulista salamipizzaa. Ystäväni on muuten aika extreme esimerkki etätyöläisestä: hän asuu Brasiliassa ja on Alankomaissa…

  • arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  perhe

    Vuoden viimeiset päivät: 11. joulukuuta

    Meillä oli ihana aamu, koska olimme kaikki nukkuneet hyvin ja ehdimme vielä köllötellä kolmestaan parisängyssä ennen kuin kenenkään tarvitsi lähteä mihinkään. Iltapäiväksi oli taas luvattu kovaa lumisadetta. Jäin Utrechtiin ja menin aamupäiväksi tekemään etätöitä lempikahvilaani (Lewis Book Café). Lounasaikaan siirryin de Bijenkorf-tavarataloon syömään tonnikalasalaattia ja jatkamaan hommia. Molemmissa kahviloissa soitettiin letkeitä englanninkielisiä joululauluja. Olisipa aina joulukuu. Neljän maissa avomies pääsi onneksi junalla Amsterdamista takaisin Utrechtiin. Utrechtin ja Haagin välillä pikajunat eivät kulkeneet ollenkaan – etätyöpäivä oli siis ollut viisas päätös Tein avomiehen kanssa spontaanit illallistreffit asemalle. Kävimme testaamassa Hoog Catharijne -ostoskeskuksen food courtin uuden meksikolaisen. Se oli ihan hyvää pikaruokaa. Kävelimme lumipyryssä keskustan halki kotiin. Hypähtelin onnesta. Kuvitelkaa 1600-luvun talot,…

  • arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  perhe

    Vuoden viimeiset päivät: 10. joulukuuta

    Herätys tuli kolmen tunnin yöunien jälkeen kello viisi. Tämän(kään) takia baarielämä ei nykyään houkuta. Aikaista herätystä seurasi oikein leppoisa sunnuntaiaamu. Tänään oli avomiehen vuoro nukkua pidempään. Taapero leikki olohuoneessa ja höpötti ihania juttujaan kahdella kielellä: Äiti kattoo, panda nukkuu. Ik ook slapen. Missä tutti? Unipussi päälle. Äiti auttaa. Kopje koffie voor mama. Alsjeblieft, mama. Äiti, mitä tää on? Hei, avataan luukku! Makasin säkkituolissa ja olin niin läsnä kuin kykenin. Avomiehen herättyä leivoin yhdeksän banaani-omenamuffinssia ja olin taaperon mielestä siksi maailman ihanin ihminen. Dankjewel, mama. Nukuimme puolentoista tunnin päiväunet. Torkkujen jälkeen meidän oli tarkoitus lähteä yksivuotissynttäreille kymmenen kilometrin päähän. Suunnitelmat menivät kuitenkin mönkään, koska satoi monta senttiä lunta, eivätkä taksit ja…

  • arki,  blogi,  elämä alankomaissa,  hollanninsuomalaisuus

    Vuoden viimeiset päivät: 9. joulukuuta

    Sain nukkua yli kahdeksaan. Se olikin tarpeen, sillä tämä lauantai oli (taas) juhlapäivä. Olimme menossa Suomi 100 -gaalaillalliselle. Pukukoodina oli preferably black tie. Kaikenlaisten kotitöiden jälkeen kävin kaupungilla noutamassa avomiehen valmiin smokin ja ostamassa itselleni kimallekynsilakkaa. Kolmelta taaperon hoitaja tuli ja laittoi minulle juhlavan lettikampauksen. Keli oli harmi kyllä niin kostea, että luonnonkihara tukkani alkoi jo ennen juhliin lähtöä käpertyä letin päälle pieneksi haituvaksi. Näytin loppujen lopuksi siltä kuin olisin ottanut pitkät päikkärit juhlakampaus päässä. Alistuin ja purin palmikot. Juhla järjestettiin Amsterdamin upeassa Koepelkerkissä. Pöytäseuranamme oli kaksi muuta hollantilais-suomalaista pariskuntaa. Keskustelimme muun muassa siitä, lähetetäänkö Suomesta hollantilaismiesten vaimoiksi valioyksilöt vai ne, joita suomalaismiehet eivät huoli. Ulkosuomalaishuumori sikseen. Suomen Alankomaiden suurlähettiläs…