14. joulukuuta – teatteri

Lapsi käy keskiviikkoisin näytelmäkerhossa. Kerran menin hakemaan häntä ja kurkistin ennen tunnin loppua luokkaan. Kuusivuotiaat harjoittelivat kompuroimista.

Lapsi kertoi kerhon jälkeen silmät loistaen, että he olivat harjoitelleet ’släpstikkiä’ (slapstick). Minun piti googlata, mitä se tarkoittaa. Olen teatterin suhteen ihan pihalla.

En kuitenkaan aivan kokematon! Joskus vuosina 1991-1992 toimin iltanäyttelijänä Mikkelin Teatterissa. Muistaakseni meillä oli yhteensä yli viisikymmentä Annie Mestariampujan esitystä. Ensimmäisellä puoliajalla olimme intiaaneja ja toisella tanssiaisvieraita. Muodostimme samalla musikaalin kuoron.

Parhaiten mieleeni jäi kuitenkin kortinpeluu takahuoneessa. Sellaista oli nuorten teatterilaisten ajantappo 90-luvulla, kun ei ollut kännyköitä: kortinpeluuta ja teiniflirttiä IRL.

slapstick – elokuvissa (ja näytelmissä): kova meno, koheltaminen huumorin lähteenä; pääasiassa tällaista keinonaan käyttävä komedia. Lähde: Kielitoimiston sanakirja