Tässä on ollut vähän kaikenlaista

Isäni kuoli viime joulukuussa lyhyen sairastamisen jälkeen. Tai en oikeastaan tiedä, kuinka kauan hän sairasti, mutta syöpädiagnoosin jälkeen hän eli vain muutaman viikon. Hän nukkui pois yön hiljaisuudessa kolme päivää ennen kuin ehdimme hänen luokseen Suomeen. Onneksi olimme ehtineet nähdä hänet vielä diagnoosin jälkeen marraskuussa. Olimme silloinkin Suomessa.

Koko loppuvuosi ja alkuvuosi oli yhtä apeaa hässäkkää. Järjestimme veljeni kanssa hautajaiset Mikkelissä, tyhjensimme iskän asunnon ystävien avulla (kiitos vielä kerran!) ja hoitelimme kuolinpesän asioita useiden kuukausien ajan.

Kesän alussa, juuri kun elämä alkoi tuntua valoisammalta, mieheni menetti hyvän ystävänsä täysin yllättäen. Viimeiseen vuoteen on siis mahtunut paljon surua. En ole jaksanut kirjoittaa. Mutta nyt kun mieheni sairastaa vuoden toista koronatartuntaa lastenhuoneessa ja lapsi on kaverin luona leikkimässä, minun teki yhtäkkiä mieli kertoa kuulumisia.

Tämän vuoden aikana on nimittäin tapahtunut myös paljon hyvää.

Tammikuussa palasimme Suomesta hautajaismatkalta ja aloitin kevätlukukauden opiskelut. Opiskelin karjalaista kulttuuria Itä-Suomen yliopistossa sekä suomen kursseja Helsingin yliopistossa. Kävin yökylässä Rotterdamissa ystäväni luona. Lapsi pääsi uimakouluun. Itse pääsin ohjaamaan ensimmäistä väitöskirjaopiskelijaani. (Okei, hän ei ole minun mutta on kuitenkin vähän.)

Helmikuussa joukkueemme voitti työpaikalla järjestetyn etäpubivisan. Ilahduin, koska en yleensä voita mitään. Minulla ei ole tuuria eikä kilpailuviettiä. Sairastimme kaikki kolme lievän koronan ja huokaisimme helpotuksesta. Meillä aikuisilla oli alla kolme rokotusta, mutta lasta ei ollut vielä ehditty rokottaa. Hoidatin kipeää olkapäätä fysioterapiassa. Se auttoi. Tajusin, etten pärjää enää ilman lukulaseja.

Maaliskuussa kävin Haagissa hakemassa virkatodistuksen ja tapasin vanhaa hyvää ystävääni. Töissä oli kiire. Lapsi aloitti partion ja ihastui siihen heti. Tein karjalaisen kulttuurin kurssille lopputyön revinnäistöistä, joita mummoni osasi tehdä. Kävin pitkästä aikaa työkavereiden kanssa rimpsalla. Omaan tyyliini olin tietenkin kotona jo ennen iltaruokaa mutta kuitenkin.

Huhtikuussa aloitin karjalan kielen jatkokurssin ja saimme töihin vieraita Valenciasta. Vietin vähän opiskelulomaa töistä ja pääsin läpi ruotsin kielen kurssista hyvillä tiedoilla. Se tuntui pieneltä ihmeeltä, koska hollannin kieli on majoittunut aivoissani ruotsin kielen paikalle. Totesimme, että lapsi rakastaa näyttelemistä. Vietimme pääsiäistä mökillä ja yhden viikonlopun Haagissa. Kuun lopussa kävimme vielä Kölnissä lomalla. Siellä mies sai pahan asentohuimauskohtauksen. Vaiva jatkui muutaman viikon mutta meni lopulta onneksi ohi! Näin (taas) Kölnin tuomiokirkon.

Toukokuussa minulla oli lomaa ja täytin 47 vuotta. Tapasimme ystäviä. Lapsi kävi luokkaretkellä eläintarhassa. Pääsimme helatorstaina taas mökille. Miehen vanha täti kaatui ja loukkasi itsensä pahasti mutta parani sittemmin kuin ihmeen kaupalla ja pääsi takaisin kotiin. Siivosimme varastoa ja kotia ahkerasti. Kävimme läpi ihan jokaisen tavaran viime joulukuisen kuolinpesän siivouksen inspiroimana.

Kesäkuu oli synkkä kuukausi. Iskäni olisi täyttänyt 79 vuotta. Vietimme miehen ystävän hautajaisia, jotka olivat sydäntäsärkevät. Sairastin lapsen kanssa rajun mahataudin. Minulla ja miehellä oli 10-vuotispäivä (tapasimme 9.6.2012 Bostonissa), ja kävimme sen kunniaksi treffeillä kaiken surun keskellä. Muitakin kivoja asioita tapahtui onneksi: kummityttöni kävi Hollannissa, vietimme isänpäivää, saimme kivoja mökkivieraita ja lapsi sai koulusta hienon todistuksen.

Heinäkuussa lapsi oli ensimmäistä kertaa kokonaista 24 tuntia partioleirillä. Kaikki meni hyvin (minulla). Sain uusittua PRINCE2 Practitioner -sertifikaattini. Hemoglobiini oli hyvällä tolalla rautainfuusioiden ansiosta. Lapsen loma alkoi. Saimme taas kivoja mökkivieraita. Kuun lopussa lähdimme Suomen-lomalle, jolta olemme juuri palanneet. Kävimme loman aikana Helsingissä, Kangasalla, Kiljavalla häissä sekä Tukholman-risteilyllä. Veljen perhe vei meidät mustikkametsään, ja siitäkös lapsi innostui!

Nyt on elokuu ja minä mietin, mille kursseille voisin ilmoittautua ensi lukukaudeksi. Aion jatkaa suomen kielen opintoja työn ohella sen verran kuin saan niitä etänä tehtyä. Koska vaikka olisin ollut ihan valmis jäämään Suomeen kesäloman jälkeen, on elämä kuitenkin edelleen Utrechtissa ja hyvä niin.