Arkipäivä nelivuotiaan vinkkelistä
Otin vapauden kirjoittaa minä-muodossa nelivuotiaamme puolesta.
Syyskuinen tiistai. Olen aika tarkalleen 4 vuotta ja 9 kuukautta vanha. Meillä on koulussa Ritarit ja linnat -teema ja opettelemme K-kirjainta.
6.20 Heräsin ja kömmin äitin kainaloon. Olin nukkunut hyvin. Joskus olen hereillä jo klo 5.15. Seitsemään saakka nukun vain harvoin.
Löhöilin hetken hiljaa äitin kainalossa, mutta sitten minulle tuli mieleen monta asiaa. Ja nälkä. Oli noustava heti ylös. En uskalla mennä yksin pimeään olohuoneeseen, äitin tai isin pitää tulla mukaan. Haluan kuitenkin itse sytyttää valot!
6.50 Aamupalalle. En ole koskaan syönyt aamupalaksi puuroa. Onneksi äiti ja isi antavat minulle lempiaamiaistani, Rice Krispies -muroja ja maitoa. Joskus syön isin kanssa rapeaa mysliä eli papamuroja. Saan katsoa samalla lastenohjelmia. Yleensä katson Netflixiltä jotain suomenkielistä lastenohjelmaa. Minulla ei ole ruutuaikarajoja, mutta olen järkevä iPadin käyttäjä. Leikkiminen ja askartelu on mielestäni paljon kivempaa, varsinkin silloin kun minulla on leikkikaveri.
Aamiaisen jälkeen leikin vähän Lego Friendseillä ja keksin kaikenlaista muutakin tekemistä. Äitiä ja isiä on vaikea saada arkiaamuina mukaan leikkeihin, koska heidän pitää käydä suihkussa, tehdä minulle koulueväät, tyhjentää ja täyttää tiskikone yms. Äiti on muutenkin aamuisin aika hidas heräämään. Ihme juttu. Minä olen heti ihan virkeä.
Puoli kahdeksan maissa minua alettiin komentamaan aamupuuhiin. Minusta olisi kivempi päättää aamun aikataulusta itse, mutta äiti ja isi tekivät minulle semmoisen kellon, josta näkyy, mitä pitää tehdä. Valitsen ja puen itse vaatteet, mutta joskus äiti ja isi puuttuvat valintoihini.
Tänään halusin päähäni uuden pannan, jonka sain Suomessa asuvalta sukulaiselta. Kävin katsomassa itseäni peilistä. Olin tyytyväinen tulokseen.
Ennen kouluun lähtöä söin vielä pari voileipäkeksiä. En olisi millään malttanut lopettaa leikkimistä, koska minulla oli monta Lego-eläintä hoidettavana, mutta klo 8.10 oli lähdettävä isin kanssa kävelemään koululle. Äiti suostuu onneksi vielä laittamaan minulle kengät jalkaan ja auttaa takin pukemisessakin. En jaksa aina olla iso, vaikka osaankin pukea itse. Isi pesi hampaani ja antoi minulle D-vitamiinitabletin.
Isi vei minut kouluun. Sinne on noin viiden tai kymmenen minuutin kävelymatka. Minulla oli selässäni reppu, jossa oli vesipullo, isin tekemät eväsleivät, aamupäivän hedelmä-/vihanneseväs, hihaton paita urheilutuntia varten sekä pieni pehmolelu.
Koulu alkoi klo 8.30 ja loppui klo 14.50. Äiti tuli hakemaan minut koulusta ja ehdotti ihan oma-aloitteisesti, että söisin kotona triojäätelöä. Mahtavaa! Otin matkalta mukaan sylillisen keltaisia lehtiä ja ripottelin ne takapihalle. Isi varmaan yllättyy.
Oli ollut aika lämmin päivä, joten ilmoitin, että haluaisin ottaa kaikki vaatteet pois ja mennä isolle sängylle chillailemaan. Äitin mielestä se oli okei, kunhan jäätelö on syöty pöydän ääressä ja kädet ja naama putsattu.
En ollut tänään mitenkään erityisen väsynyt, mutta koulupäivän jälkeen on yleensä kiva lepäillä. Äiti luki jotain lehteä ja minä katselin vähän iPadia, mutta keksin sitten tehdä äitin ja isin peitosta ja tyynyistä majan, jonka kanssa mylläsin pitkän aikaa. Äiti leikki vähän aikaa sutta, jolta minä piilouduin lumimajaani. Juttelimme niitä näitä.
Minut oli koulussa lyöty ritariksi ja yritin kertoa äitille, mikä naispuolinen linnan asukas on hollanniksi, mutta en muistanut sitä sanaa. Äitikään ei tiennyt. [Isi kertoi seuraavana päivänä, että se on jonkvrouw.] Koulupäivän tapahtumia on helpompi kertoa hollanniksi, vaikka muuten puhunkin äitin kanssa suomea, meidän omaa salakieltä.
Neljän jälkeen äiti teki meille ruokaa ja minä yritin pyöriä hänen jaloissaan (huonolla menestyksellä). Piti kuulemma varoa kuumaa pastankeittovettä ynnä muita keittiön vaaroja. Äiti sanoo aina varovasti.
Söimme viideltä. Sain ruuaksi vihannespastaa, mozzarellaa, tomaatteja ja kuivattua sipulia (nam!). Ruokajuomaksi äiti antoi maitoa. Söin hyvällä ruokahalulla, mutta tomaatit jätin syömättä. Äiti ei onneksi patistanut syömään niitä, koska olen yleensä hyvä syömään hedelmiä ja vihanneksia.
Puoli kuudelta lähdin kylpyyn ja viihdyin siellä aika pitkään muovieläinteni kanssa. Äiti tuli hoputtamaan pois ennen kuutta, koska meidän piti vielä laittaa minun sänkyyni lakanat, ja olisinkin suuttunut kovasti, jos äiti olisi laittanut ne ilman minua. Sain ensin imuroida vähän – alasti, pelkät kuulokkeet korvillani (imuri pitää ärsyttävän kovaa ääntä). Leikin vielä vähän aikaa, että imuri oli paloauto. Sammutin sen avulla muutaman tulipalon.
Kun olimme valmiit kaikkien puuhien kanssa, äiti rasvasi minut perusvoiteella ja puki minulle pyjaman (palvelu pelasi tänään). Sitten luimme ensi minun ja hoitajani tekemät pikkukirjat ja sen jälkeen Tatun ja Patun unikirjaa. Keksin yhden hyvän vitsin ja nauratin äitiä. En suuttunut kertaakaan koko iltapäivänä – äiti on nykyään paljon vähemmän ärsyttävä kuin ennen.
Pesin hampaat ja menin sänkyyn klo 18.45, niin kuin aina. Utrechtin keskustan kellot soivat. Äiti kömpi viereeni ja ehdotti, että leikkisimme Tatua ja Patua, jotka nukkuvat yhdessä maton alla. Minä halusin olla Tatu, koska Tatulla on vaalenpunaiset vaatteet. Se on minun uusi lempivärini, ennen tykkäsin eniten sinisestä.
Äiti ja isi nukuttavat minut aina, yhdessä tai erikseen. Minulla oli vähän ikävä isiä, joka joutui tänään olemaan iltatöissä. Äiti lupasi pyytää isiä antamaan minulle pusun, kun tulee kotiin.
Minulla oli äitille vielä pari asiaa kerrottavana. Halusin myös laskea sataan ja kerrata, missä järjestyksessä luokkakaverini syntymäpäivät ovat (vielä muutamat synttärit ennen omiani). Äiti rauhoitteli minua ja piti kädestäni kiinni. Nukahdin vähän yli seitsemän äitin kainaloon.
Minulta meni ihan ohi se, että äiti ihaili minua vielä monta minuuttia ennen kuin hiipi pois huoneestani.
