Hollantilaisessa iltapäiväkerhossa
Hollantilaista iltapäiväkerhoa kutsutaan nimellä buitenschoolse opvang eli BSO [lausutaan: bei es ou]. Moni lapsi aloittaa BSO:n neljävuotiaana kouluunmenon yhteydessä. Kerhoon mennään suoraan koulusta, ja osa lapsista menee sinne myös aamulla, jos vanhempien työt alkavat aikaisin.
Meidän nelivuotiaamme aloitti koulun tammikuussa. Koulua on maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 8.30-14.50 ja keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8.30-12.00. Lapsi on tähän saakka viettänyt iltapäivän tunnit kotona.
Maanantaisin ja tiistaisin jompi kumpi meistä vanhemmista hakee lapsen koulusta. Torstaisin eräs ystävämme hakee lapsen ja laittaa hänet yöunille, joten meillä vanhemmilla on kerran viikossa mahdollisuus tehdä pitkä työpäivä ja/tai mennä treffeille. Perjantaisin lapsen suomenkielinen hoitajaystävä hakee lapsen koulusta ja viettää iltapäivän meillä. Se on tosi hyvä juttu kielen kehityksen(kin) kannalta!
Työtilanteemme takia päätimme tänä syksynä ilmoittaa lapsen BSO:hon yhdeksi päiväksi viikossa. Keskiviikko tuntui sopivalta päivältä, koska tiesimme, että kerhossa on silloin aika vähän lapsia. Maanantait, tiistait ja torstait ovat niin täynnä, että hoitopaikkaa olisi luultavasti jopa joutunut jonottamaan.
Säädösten mukaan yhtä ohjaajaa kohti ryhmässä voi olla kymmenen 4-5 -vuotiasta lasta, ja ryhmän maksimikoko on 20. Ryhmä koostuu keskiviikkoisin eri-ikäisistä koululaisista, koska osa ikäryhmistä on yhdistetty. Se tuntui meistä hauskalta ajatukselta.
Yksi iltapäivä viikossa maksaa tässä BSO:ssa 263,04 euroa kuukaudessa. Alankomaiden valtio maksaa siitä osan takaisin vanhempien tulojen perusteella. Ateriat sisältyvät hintaan.
Iltapäiväkerho toimii lapsen koulun yhteydessä erillisessä piharakennuksessa, joka on vasta remontoitu. Kerho aukeaa aamulla puoli kahdeksalta ja on avoinna puoli seitsemään saakka. Koululomien aikana kerhossa on mahdollisuus viettää koko päivä.
Koulupäivän päätyttyä henkilökunta hakee lapsen luokasta. Lapset syövät hollantilaisen leipälounaan klo 12.30, hedelmiä (+voileipäkeksiä) klo 15 ja vihanneksia klo 17.
Koronarajoitusten takia emme voineet mennä vierailemaan rakennukseen ennen tyttären ensimmäistä kerhopäivää. Juttelimme kuitenkin puhelimessa BSO:n koordinaattorin kanssa ja täytimme lomakkeen, jossa kysyttiin erilaisia tietoja. Tämän alkuhaastattelun jälkeen säännöllinen kommunikaatio henkilökunnan kanssa tapahtuu lähinnä matkapuhelinsovelluksen välityksellä (tai hakiessa, jos on tapahtunut jotain erikoista).
Lapsemme tuntien päättelimme, että hän voi mennä kerhoon jo ensimmäisellä kerralla ilman meitä vanhempia – varsinkin, koska hänen luokaltaan menee sinne muitakin lapsia. Sovimme ohjaajan kanssa, että jos lapsi vaikuttaa pelokkaalta tai erityisen väsyneeltä, he soittavat meille, jotta voimme hakea lapsen kotiin. Muuten hakisimme hänet klo 17.15, jotta hän ehtii rauhoittua kotona ennen kuin menee yöunille klo 19.
Etukäteen lapsi oli kovin ylpeä siitä, että pääsee BSO:hon. Hän tuntui tietävän aika hyvin, mistä on kysymys, varmaankin luokkatovereidensa tarinoiden perusteella. Meille oli kerrottu, että vapaiden ulko- ja sisäleikkihetkien lisäksi kerhossa järjestetään välillä mm. teatteri- ja musiikkiaktiviteetteja ja pieniä retkiä.
Viime keskiviikkona mies vei lapsen kouluun klo 8.30 ja minä päivystin puhelinta koko iltapäivän. Lapsi oli haettu luokasta, ja ennen kolmea iltapäivällä sain matkapuhelinsovellukseen kuvaviestin ja tekstin, että lapsella on kaikki hyvin. Hän leikki hiekkalaatikolla.
Mies meni hakemaan lapsen sovitusti klo 17.15, mutta lapsi kimmastui, koska ei olisi halunnut lähteä kotiin. Hän oli niin vihainen, että ilmoitti, ettei halua enää asua kanssamme. Mies sai lapsen kuitenkin houkuteltua kotiin, kun kertoi, että hänelle oli tullut paketti.
Mekkalointi jatkui kotona. Emme hermostuneet, koska olimme osanneet odottaa jännityksenpurkautumiskiukkua. Olimme ymmärtäväisiä, tarjosimme syliä ja annoimme lapsukaisen riehua.
Kätevää oli se, että lapsi oli syönyt vihannekset kerhossa, joten tein hänelle vain ison lautasellisen pastaa ja vähän makkaraa. Pelkkiä herkkuruokia.
Lapsi nukahti jo klo 18.45 ja ilmoitti seuraavana päivänä, että kerhossa oli ollut kivaa. Häntä oli harmittanut, koska hän joutui lähtemään sieltä niin aikaisin. Ilmeisesti kullannuppu oli sittenkin päättänyt jäädä asumaan meille, koska muuttoaikeista ei enää keskusteltu.
Odotan innolla seuraavia keskiviikkoja.
