Jos käy meillä kylässä, huomaa heti, ettemme ole mitään sisustajia. Hallittu kokonaisuus uupuu, ja saamme usein kommentteja valkoisista seinistä ja tyhjästä tilasta. Yhdistimme miehen kanssa nelikymppisinä kaksi irtaimistoa, ja olemme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miltä meidän kodin tulisi näyttää. Veimme kierrätykseen paljon tavaraa.
Sisustustaktiikkani on aina ollut sellainen, että ympäröin itseni muutamilla tärkeillä esineillä. Viime vuosina olemme jatkuvasti karsineet tavaraa, ja kun ostimme vuosi sitten hollantilaisen loma-asunnon, veimme sinne ylimääräisiä tavaroita varastosta ja kaupunkiasunnoltamme.
Meillä ei ole enää yhtäkään epämääräistä kasaa missään, ei edes varastossa. Lapsen sälälaatikkokin on suunniteltu sekasotku – kyllä jokaisella ihmisellä pitää olla vähintään yksi pikkutavaralaatikko.
Tässä satunnaisotos mökin tavaroista, jotka muistuttavat minua tärkeistä tapahtumista, paikoista ja/tai ihmisistä.
Maailman ihanin lastenkirja. Apua Suomi-ikävään ja tärkeitä sanoja lapselle. Muistitko, että juhannus on toiselta nimeltään mittumaari?Etsyn kautta Australiasta saakka tilaamani pitsiliina, josta tulee mieleen kiireettömät päiväkahvit sukulaisten kanssa. Mikkelin seudulla mentiin kutsumatta kylään ja kysyttiin, onko kahvi jo valmista.Maailman parhaat keksit, joita maistoin ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ne ovat muuten lopussa, lähettäkää lisää.Havaijilaisesta supermarketista viime vuonna ostettu kyltti ja rakkaan Outi-ystäväni tekemä peitto ruokapöytäsohvan selkänojalla. Sohva on lempipaikkani mökillä. Taustalla pihakuusia!Osa matkamuistomagneeteistani. Vanhimmat ovat kulkeneet mukanani asunnosta toiseen yli 25 vuoden ajan.Helsingin Kauppatorilta miehen kanssa ostettu voiveitsi ja joululahjaksi saatu leikkuulauta. Upeaa suomalaista puutyötä.Selvästi pesua kaipaavat pannulaput.Amerikkalaiselta lentokentältä ostamani muropaketti. Olisinpa aamuisin noin hehkeä.Kahvikapselien säilytykseen sopivat keksipurkit. Taustalla miehen keittokirja.Häälahjapunaviini, joka seisoo keittiön hyllyllä muistuttamassa ihanasta päivästä.Suomalaisen Naisen Päivien kirpputorilta ostettu Iittalan Taika-laatikko, jossa säilytämme maustepurkkejaMiehen työpaikan järjestämässä Bob Ross -työpajassa maalaama taulu. Miestä naurattaa, mutta minusta se on ihana (mies ja taulu). Ripustin taulun keskeiselle paikalle takan yläpuolelle.Taulu, jonka sain 90-luvulla läksiäislahjaksi kesätyöpaikastani Orionilta sekä matkamuistoja Havaijilta. Ja tietenkin huulirasva, jota ilman en voi elää.Hollannissa asuvalta unkarilaiselta naiselta lahjaksi saamani taulu muistuttaa siitä, että kannattaa hymyillä. Hän oli kokenut suuren surun juuri ennen kuin lähetti taulun minulle. Aina kun katson taulua, olen kiitollinen elämästä ja melko hyvästä terveydestä.
Food + Bier, ja Bob Ross, naurattaa. Meillä on sama mustavalkoinen Taika-laatikko keksilaatikkona keittiön kaapissa. Ja useita Mauri Kunnas -kirjoja on kokoelmissa. Ihastuttava muikku-taulu. Jaaha, pitääköhän kokeilla Pätkis-keskejä Suomessa ja jäädä koukkuun…
4 Comments
Liisa
Food + Bier, ja Bob Ross, naurattaa. Meillä on sama mustavalkoinen Taika-laatikko keksilaatikkona keittiön kaapissa. Ja useita Mauri Kunnas -kirjoja on kokoelmissa. Ihastuttava muikku-taulu. Jaaha, pitääköhän kokeilla Pätkis-keskejä Suomessa ja jäädä koukkuun…
satu
😃 joo, varo niitä keksejä. Ne on niin koukuttavia, että ei tosikaan.
Mari
Hienoja muistoja! Ja hyviä vinkkejä – pitääkin mennä pikimmiten kirpparille metsästämään sopivaa maustepurkkilaatikkoa!
satu
Tohon mahtuu just hyvin kaikki maustepurkit pystyyn ja pienet lommot sen kyljessäkin vaan kaunistaa…