Villasukat

Elämässä saattaa kuulkaa käydä niin, että melkein 26 vuotta omien ylioppilasjuhliensa jälkeen pääsee tassuttelemaan entisen musiikinopettajansa neulomissa villasukissa.

Ne saapuivat eilen Mikkelistä Utrechtiin postipaketissa, johon oli ujutettu yllätyssuklaata ja pienemmät sukat meidän lapsukaiselle.

Ja sepä ei olekaan mikään pikkujuttu se, vaan semmoinen, josta tulee ihan tippa silmään. Varsinkin nyt, kun laulujutut ovat pannassa, tunteet pinnassa ja arvostus opettajia kohtaan pilvissä.

Olen entinen musiikkiluokkalainen, ja meillä oli koko yläasteen ja lukion ajan sama mahtava musiikinopettaja. Hän johti koulun kuoroa, jonka jäsenenä pääsin laulamaan monta suloista konserttia Mikkelin tuomiokirkossa. Varsinkin tunnelmalliset joulukonsertit ovat jääneet mieleeni. Dona nobis pacem.

Kerran teimme reissun Unkarin Békéscsabaan, kotikaupunkini Mikkelin ystävyyskaupunkiin. Olin ikimuistoisen reissun jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut herätä kokeeseen, ja nukahdin maantiedon tunnilla pulpettiin, kun katsoimme jäätiköistä kertovaa videota. Voin vain kuvitella, kuinka väsynyt opettajamme oli paimennettuaan vallatonta teinilaumaa pitkin Unkaria.

Hyvää viikonloppua sinne Mikkeliin! Kiitos sukista. Kiitos musiikista.

Lupaan lauleskella näille säännöllisesti.