Koko ajan kotona: perjantai
Tänä aamuna olin kuin uudestisyntynyt: eilinen masennuskiukkuahdistus oli poissa, vaikka olin älysormuksen mukaan nukkunut liian vähän syvää unta.
Päätin tehdä päivästä vielä paremman pukeutumalla Mikkeli-paitaan. Ensi kesä on melko varmasti mikkelitön.
Aamiaisen jälkeen tein töitä yökkäri päällä. Innostuin mahdollisesta uudesta, ajankohtaisesta tutkimusprojektista. Mies ja lapsi lähtivät ostamaan Vredenburgin luomumarkkinoilta juustoa. Tuntuu tärkeältä kannattaa pienyrittäjiä tässä tilanteessa. Markkinoiden reikäjuusto (gatenkaas) on sitä paitsi erityisen herkullista. Mies toi minulle tuliaiseksi hollanninkielisiä naistenlehtiä. Ihana tyyppi.
Oman työrupeamani jälkeen tein lapsen kanssa vähän tehtäviä. Innostuin lapsen kukka-aiheisesta Duplo-koulutehtävästä ja rakensin tulppaanin. Lapsi itse ei kukkien väsäämisestä perustanut, vaan rakenteli mieluummin nostureita ja muita raskaita ajoneuvoja. Minulle hän väitti, ettei tekeleeni näyttänyt kukalta. Nyt mietin, kehtaisinko lähettää kuvan lapsen opettajalle, niin kuin pyydettiin.
Iltapäivällä tein lisää töitä. Kirjoitin eurooppalaisen tutkimusprojektimme kokouspöytäkirjaa ja chattailin vähän työkavereiden kanssa. Minun oli vaikea keskittyä, koska lapsi kitisi toisessa huoneessa. Hän on samanlainen nälkäkiukkuilija kuin minä, ja vaistosin, että hän tarvitsee välipalaa. Miehen ärsytykseksi puutuin asiaan, jotta pääsin rauhoittumaan työntekoon.
Sain yllättäen Albert Heijn -ruokakaupan kotiinkuljetuspalvelusta vapaan ajan kahden viikon päähän.
Loppuiltapäivästä löhöilin vähän väsyneen nelivuotiaan touhupetterin kanssa. Mies sai vuorostaan tehdä rauhassa töitä.
Suomessa satoi lunta.
Minulle tuli kova ikävä mökille ja mietin, uskaltaisimmeko lähteä sinne viikonloppuna. Olisi ihanaa päästä metsäkävelylle ja katsomaan, minkälainen remontoidusta kylpyhuoneesta on tullut. Mökille lähtö mietityttää, koska terveydenhuoltopalvelut ovat siellä pidemmän matkan päässä, eikä meillä ole autoa.
Kuulimme muuten viimeksi, että villisiat ovat myllänneet lähellä mökkien pihoja, ja aluetta on siksi jouduttu vähän rajaamaan. Veluwen metsissä on paljon villieläimiä.
Perheen hollantilaiset söivät illalliseksi lettuja ja minä tein itselleni herkullisen quesadilla-aterian. Ruuan jälkeen kävin lapsen kanssa takapihalla ihmettelemässä pensaisiin ilmestyneitä kukkia, pelaamassa jalkapalloa ja leikkimässä lohikäärmettä.
Lapsi höpötti ennen nukahtamistaan suurennuslasista ja glitterliimasta, jotka olimme tänään tilanneet verkkokaupasta. Hän halusi myös tietää, missä kuu on kiinni, miksi kuu ei tipahda, voimmeko mennä koko porukalla avaruuteen ja onko meillä raketti. Lopuksi hän kertoi tärkeänä, että kuussa voi pomppia korkeammalle kuin maassa.
Astronautin nukahdettua tein töitä siihen asti kunnes epähuomiossa klikkasin MacBookin käyttöjärjestelmäpäivitystä ja läppäri aloitti puoli tuntia kestäneen päivityksensä.
Emme muuten voi mennä mökille tänä viikonloppuna, koska siellä ei ole vessanpönttöä. Uudessa vessanpöntössä oli halkeama, ja sen tilalle oli lähetetty väärä malli. Melkein yhdeksäntoista Hollannissa vietetyn vuoden jälkeen toimitusvaikeudet eivät mitenkään yllättäneet, mutta harmi, että remppa venyy eikä mökille voi vielä mennä. Sekä paksusuolen että vessanpöntön puuttuminen olisi liian iso haaste meikäläiselle.
No, nautitaan sunnuntaille luvatusta 21 asteen lämmöstä sitten omalla keskustatakapihalla. Ei sielläkään hullumpaa ole:
