Lihaton ja alkoholiton alkuvuosi

Olen sohvaperuna, rakastan roskaruokaa ja minulla on selkärankaa yhtä vähän kuin kastemadolla, mutta jotain terveellistä ja ympäristöystävällistä olen tänä vuonna onnistunut tekemään: ruokavaliostani on jo parin kuukauden ajan puuttunut sekä liha että alkoholi.

Äidiksi tultuani olen muutenkin nauttinut alkoholia vain satunnaisesti. Univelka ja viini on kehno yhdistelmä, joten minulla on koti-illallisilla ruokajuomana vesi. Ravintolassa olen kyllä tilannut lasin proseccoa tai kalifornialaista Chardonnayta. Jätin punaviinin pois jo monta vuotta sitten, koska olin tullut sille yliherkäksi. Poskeni lehahtavat parin hörpyn jälkeen punaisiksi, suuta kirvelee ja olo on tukala.

Viime joulukuussa Havaijilta palattuamme kärsin parin viikon ajan niin kamalasta aikaerorasituksesta, etten voinut kuvitellakaan tekeväni mitään, mikä saattaisi häiritä yöuniani ja lisätä väsymystä. Alkoholijuomiin en uskaltanut koskea ollenkaan.

Vieläkään ei tee mieli viiniä, joten olen nyt tällainen (väliaikainen) absolutisti. Se ei ole minulle mikään iso juttu – en ole omasta mielestäni koskaan ollut hauskempi hiprakassa, ja kaikki elämäni parhaat hetket olen kokenut selvin päin. (Paitsi että silloin, kun sain sektiolla syntyneen vauvani ensi kertaa rinnalleni, olin kyllä aika pöllyssä.)

Ja se liha sitten.

Olin aikoinaan monta vuotta kasvissyöjä, mutta rupesin taas syömään lihaa vuonna 2014, kun halusin tulla raskaaksi. Se ei perustunut tieteelliseen näyttöön – minusta vain tuntui siltä, että tarvitsin kaikenlaisia proteiineja, varmuuden vuoksi.

Olen aina ollut huono syömään eläimiä, vaikka hollantilainen kapsalon kuuluukin lempiruokiini. Kana on kelvannut vain siisteinä palasina, naudanliha vain joko jauhelihana, kebab-tyyppisinä lastuina tai ylikypsänä paistina. Kalaa aloin inhota muistaakseni noin 7-vuotiaana ja possua olen vältellyt monta vuotta. Hirvi, lammas tai kenguru lähinnä yököttävät, poronkäristys on sentään maistunut joskus. (Purkki)tonnikalasta, maksalaatikosta ja veriletuista olen aikoinaan jopa tykännyt, ja joitakin mereneläviäkin olen pystynyt syömään satunnaisesti. Luiden kanssa tai raakana tarjoiltua lihaa en ole halunnut lautaselleni – annos ei ole saanut muistuttaa eläintä tai maistua verelle. Kauhein ruokamuistoni on parikymmentä vuotta sitten ruotsalaisissa juhannusjuhlissa tarjottu vartaassa kypsynyt kokonainen, vielä vähän raa’an oloinen porsas.

Minun on yleensä ollut helpompi ilmoittaa olevani kasvissyöjä kuin listata kaikki, mitä en syö.

Yli viisitoista vuotta sitten Kijkduinin rantaravintolan kinkkuvoileivästä saamani kampylobakteeri-infektio vei minut viikoksi sairaalahoitoon ja luulen, että Havaijin-matkalla saamani vatsapöpö tarttui syömistäni kanatacoista. Se oli ainoa ruoka, jota terveinä säilyneet mies ja lapsi eivät syöneet.

Kärsin suolistopöpön aiheuttamista oireista viikkokaupalla, ja liha alkoi ällöttää toden teolla. Päätin siksi aloittaa tämän vuoden kasvissyöjänä.

Kasvisruokavalio tuntuu taas oikein hyvältä. En ole tässä(kään) asiassa periaatteellinen, mutta jatkan toistaiseksi näin. Katsotaan, alkaako minun tehdä jossain vaiheessa mieli lihaa. Jos alkaa, niin syön.

On ollut hauska huomata, että Hollannissa on nykyään paljon helpompi olla kasvissyöjä kuin kymmenen vuotta sitten. Ravintolaa ei enää tarvitse valita sen perusteella, löytyykö ruokalistalta edes yksi kasvisruoka-annos. Useimmissa ravintoloissa on kasvissyöjälle jopa valinnanvaraa! Lähikaupasta löytyy kahden tuotteen sijaan kokonainen kylmäkaapillinen lihankorvaajia (vleesvervanger, holl.), muun muassa suomalaista nyhtökauraa.

Lapselle olen tarjonnut lihaa, ja mieskin syö sitä edelleen, tosin paljon vähemmän kuin ennen – minä kun kokkaan meille kasvisruokaa. Munia ja maitoa käytämme kaikki. Vegaaniruokavalio ei minulle sopisikaan, koska haluan syödä ihania hollantilaisia juustoja.

Menen nykyään nukkumaan ihmisten aikoihin, olen aina selvin päin ja syön kasvisruokaa. Nyt kun saisin vielä pepun ylös sohvalta, olisin tosi fiksu keski-ikäinen.

***
Blogissa jakamiani kasvisruokareseptejä, jotka sisältävät munaa ja/tai maitoa:
Parsaa perinteiseen hollantilaiseen tapaan
Raikas lisukesalaatti kesäkurpitsasta
Illallinen sikurisalaatista
Ruusukaali-sinihomejuustopasta
Lehtikaali-shakshuka
Helppo ja nopea linssicurry