blogi,  matkustus

Hurja junamatka

Ciara-myrsky on riehunut Hollannissakin. Satoja lentoja on peruttu, puut ovat kaatuilleet ajoteille ja junaliikenne on ollut sekaisin. Sunnuntaina pysyttelin myrskyn takia sisätiloissa, mutta eilen pahimmat puuskat olivat laantuneet, joten päätin lähteä suunnitellusti kongressiin Amsterdamiin.

Minua vähän epäilytti junalla matkustaminen, koska tiesin, että junaliikenne saattaa myrskysäällä yhtäkkiä mennä aivan sekaisin. Ajattelin kuitenkin, että pahimmassa tapauksessa joudun ehkä vain palaamaan kotiin enkä pääse kongressiin. Vähänpä tiesin.

Utrechtista ennen yhdeksää lähtenyt junamme oli hyvin aikataulussa, ja istuin mukavasti uudehkon junan sohvapenkillä kahden miehen välissä. Yhtäkkiä alkoi hirveä kolina, jota jatkui monta ikuisuudelta tuntuvaa sekuntia. Näytti siltä, että jonkinlaista materiaalia sinkoili junan ulkoseiniä ja ikkunoita vasten. Sitä taisi olla junan allakin. Matkustajien silmät suurenivat ja päät kääntyilivät. Emme tienneet, mistä oli kysymys. Meteli kuulosti siltä, kuin olisimme törmänneet johonkin isoon ja painavaan.

Kolina loppui vasta, kun juna pysähtyi keskelle peltoja. En tiennyt, mitä oli tapahtunut, joten kovassa tuulessa huojuva juna aihetti ensimmäisten minuuttien aikana lisää sydämentykytyksiä. En ollut varma, seisoiko juna edelleen vakaasti raiteillaan. Vaunun ikkunassa oli pari mustaa naarmua.

Minun kanssani samassa vaunussa istuvat matkustajat vaikuttivat rauhallisilta. Istuimme paikoillamme ja odottelimme tietoa siitä, mitä oli tapahtunut. Hetken kuluttua junan henkilökuntaan kuuluva nainen käveli kiireesti ja selvästi säikähtäneenä vaunun läpi ja kysyi, ovatko kaikki kunnossa. Ja, kuului sieltä täältä.

Junankuljettajan vähän hengästynyt kuulutus seurasi pian. Kävi ilmi, että junaraiteiden yllä kulkeva sähkölinja oli tippunut junan päälle. Kukaan ei ollut loukkaantunut, mutta osa junan ikkunoista oli kuulemma rikkoutunut. Ympäriinsä sinkoilevat osat olivat metallia ja muuta sälää, ja itse sähkölinja oli ilmeisesti lyönyt ikkunoita vasten. Huoltojoukot olivat matkalla, mutta oli heti selvää, että joutuisimme istumaan junassa vielä jonkin aikaa.

Vaunussa oli rauhallinen tunnelma. Matkustajat soittelivat työpaikoilleen, ja keskusteluista kävi selväksi, etten ollut ainoa säikähtänyt. Junan lämpötila kohosi, kunnes konduktööri tuli avaamaan lukitun ikkunan. Happirikas ilma oli tervetullutta, mutta ikkunan auettua hiljaisuus oli mennyttä. Voit varmaan kuvitella, millaisen äänen aiheuttaa avaralla pellolla riehuva kova tuuli pyrkiessään sisään pienestä ikkunasta.

Meille kerrottiin tasaisin väliajoin, mikä tilanne oli. Olin tekstiviestiyhteydessä mieheni kanssa, ja rauhoituin hänen ansiostaan sen verran, että kaivoin läppärin esiin ja rupesin tekemään töitä. Puhelimen akkua piti vähän säästää, kun ei ollut tietoa siitä, kuinka monta tuntia joutuisimme vielä odottelemaan. Ohitsemme kulki monta junaa, ja kahden tunnin odottelun jälkeen evakuointijunammekin saapui.

Kaikki 1400 matkustajaa evakuoitiin raiteiden yli toiseen junaan. Hollantilaiset, jotka yleensä ryntäilevät junaan kyynärpäätaktiikalla, muodostivat hämmästyttävän siistin jonon ja kulkivat rauhallisesti peräkanaa. Saimme apua isokokoisilta huoltomiehiltä. Evakuointirappusille pyrkiessäni kommentoin omaa kenkävalintaani ja sain kuulla, etteivät korkoni suinkaan olleet päivän korkeimmat.

Kaikki matkustajat saatiin turvaan. Mukana oli ainakin yksi ihan pieni vauva. Evakuointijunassa kuulin, että joissakin vaunuissa tunnelma oli ollut vähemmän rauhallinen, kun taas toisaalla homma oli jopa mennyt vitsailuksi.

Päätin jatkaa päivän ohjelmaa suunnitellusti ja matkustin kongressipaikalle noin 3,5 tuntia myöhässä.

Illalla luin lehdestä, että yksi toisessa vaunussa istuneista matkustajista oli saanut lasinsiruja silmäänsä, muttei onneksi loukkaantunut vakavasti. Junaliikenne Utrechtin ja Amsterdamin välillä oli sekaisin koko loppupäivän, eikä osa junista kulje vielä tänäänkään.

Kävin hakemassa pizzaa, kerroin koko tarinan miehelle ja päivittelimme yhdessä sitä, miten matkustavalle Sadulle sattuu ja tapahtuu.

Onneksi taas selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

2 Comments

  • Mari

    Olipa seikkailu! Onneksi ei käynyt pahemmin!! Olin erittäin tyytyväinen, etten ollut missään reissun päällä kun kuuntelin Ciara-myrskyä toissa yönä täällä Tukholmassa. Hurja tuuli!

    • satu

      Niinpä! Mä oon aina aika varovainen, jos on luontovaroituksia päällä mutta ajattelin, että pahin olis ehkä ohi… ens kerralla jään kotiin. 😃

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: