blogi

joulukalenteri 2019: sivuni ystäväkirjaan

Meinasin jo jättää tämän vuoden joulukalenterin väliin, koska kirjoitin matkapäiväkirjaa. Mutta enpäs jättänytkään – vastasinkin tänä vuonna blogeissa kiertäneeseen Ystäväkirja-haasteeseen joulukalenterin muodossa. Minun teki jo jonkin aikaa mieli kirjoittaa sellainen postaus, ja nyt ehdin tehdä sen pikku pätkissä.


1.12.

Hollanninsuomalaisen joulukalenteri aukeaa tänä vuonna toisella puolella maailmaa. Täällä Havaijilla on nimittäin vielä joulukuun 1. päivä. Aikaeroa Suomeen on 12 tuntia. Istun parhaillaan pienessä kahvilassa 2500 jalan korkeudessa, ja vanhanaikainen levysoitin soittaa joulumusiikkia. Aloitetaanpa:

Bloginimeni tarina: Nyt melkein neljävuotiaan tyttäremme vauvavuonna minun teki mieli alkaa kirjoitella muutakin kuin päivittäistä paperipäiväkirjaa. (Olen sittemmin tiivistänyt paperipäiväkirjan merkinnät Vauvan kehitys -postaussarjaan.) En miettinyt blogin nimeä kovinkaan perinpohjaisesti. Ajattelin, että olisi kätevää, jos nimestä ilmenisi heti se, että asun Hollannissa ja tiesin, etten halunnut mitään etunimeeni liittyvää ratkaisua. Nimi hollanninsuomalainen putkahti mieleeni kerran keskellä yötä, ja taisin rekisteröidä hollanninsuomalainen.fi -osoitteen kännykälläni saman tien. Valmistelin blogia parin kuukauden ajan, ja se aukesi tällä nimellä 14. lokakuuta 2016, jolloin olin asunut Alankomaissa tasan 15 vuotta. Olen muuten edelleen pelkästään suomalainen – minulla ei ole Hollannin kansalaisuutta.

2.12.

Siviilisäätyni: Olen ollut naimisissa melkein kolme kuukautta. Sitä ennen minulla oli nykyisen mieheni kanssa notaarin vahvistama samenlevingscontract eli vapaasti suomennettuna avoliittosopimus ja yhteinen testamentti. Tämä on toinen ja toivottavasti viimeinen avioliittoni.

Asumismuotoni: Asun vuonna 1994 rakennetun kerrostalon pohjakerroksessa Utrechtin keskustan museokorttelissa yhdessä mieheni ja tyttäreni kanssa. Asunnossamme on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, apukeittiö, kylpyhuone, erillinen pikkuvessa ja ulkovarasto. Pienessä kerrostalossamme on vain yhdeksän asuntoa, ja tunnemme naapurit melko hyvin. Nykyään käymme jopa kerran kuukaudessa drinksuilla. Meillä on myös mökki Hollannin Garderenissa.

3.12.

Ammattini: On vaikea sanoa, mikä ammattini on. Olen koulutukseltani proviisori. Valmistuin Helsingin yliopistosta tammikuussa 2000. Vuonna 2011 sain valmiiksi toisen maisterintutkinnon kliinisen epidemiologian alalta (Master in Health Sciences, specialization Clinical Epidemiology). Suoritin tämän toisen tutkinnon Rotterdamin yliopistossa. Olen tehnyt vaikka mitä farmasian alan hommaa.

Työpaikka: Tällä hetkellä toimin yksinyrittäjänä. Teen projektinhallintatöitä (kansainvälisille) tieteellisille tutkimusryhmille, sellaisia kokemusasiantuntijahommia, joista maksetaan korvaus (olenhan kroonisesti sairas) ja välillä muita konsulttitöitä, joissa tarvitaan farmasian alan osaamista. Tammikuun alussa menen puolipäivätöihin Utrechtin yliopiston farmasian laitokselle tekemään niitä samoja projektinhallintatöitä ja yhden nettikurssin opettajaksi/koordinaattoriksi. Jatkan muita hommia omalla toiminimelläni. Minulla on työn alla myös väitöskirja.

4.12.

Kiinalainen horoskooppini: Jänis. Satun tietämään tämän, mutta en usko horoskooppeihin.

Harrastukset: Rakkain harrastukseni on kuorolaulu. Ja siis nimenomaan laulaminen yhdessä muiden kanssa niin, ettei huomio kiinnity minuun. Olen harrastanut kuorolaulua siitä asti kun liityin Tuppuralan ala-asteen kuoroon peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Yksinlauluakin harrastin musiikkikoulun oppimäärän verran, ja suoritin 2/2-tutkinnon Mikkelin musiikkiopistossa vuonna 1994. Nykyään minulla ei ole vakikuoroa, vaan laulan projektiluontoisesti sellaisissa lyhyissä projekteissa, joissa on vain muutama harjoitus ja 1-3 konserttia. Parin viime vuoden aikana olen laulanut mm. tässä ja tässä kuorossa. Kerran järjestin 30 hollantilaiselle laulajalle kuoromatkan Suomeen. Liikunnallisista harrastuksista tykkään oikeastaan vain joogasta ja pitkistä kävelylenkeistä. Ja sitten on tämä blogi, jota olen harrastanut kolmen vuoden ajan. Harrastukseksi voisi ehkä kutsua sitäkin, että tulen välillä lupautuneeksi mukaan johonkin vapaaehtoisryhmään. Viime vuonna esimerkiksi olin jäsenenä Suomalaisen Naisen Päivien toimikunnassa.

5.12.

Periaatteet: Olen huono pysymään periaatteissa, koska elän hetkessä ja pyörrän periaatteet, jos tarvitsee. Sellaisen päätöksen olen kuitenkin tehnyt, että yritän muistaa olla valittamatta, että minulla on liian kiire. Olen niin hyvässä asemassa, että ajankäyttöni on minusta itsestäni kiinni. Elämässä on paljon asioita, joille ei voi mitään ja sitten on niitä, joiden ratkaiseminen on omissa käsissä. Osaan aika hyvin sanoa ”ei”. En ole mikään yli-ihminen, vaan olen oppinut tämän kantapään kautta ajamalla itseni pari kertaa kunnolla piippuun. Ai niin, onhan minulla toinenkin periaate: en suostu väittelemään uskonnosta tai politiikasta.

Maailmankatsomukseni: Minun piti katsoa Wikipediasta, mitä maailmankatsomus tarkalleen ottaen tarkoittaa. Ei se nyt ihan selvinnyt, tai sitten en vain ymmärrä – olen käytännönläheinen ihminen, eikä minulla ole kovin suuria ajatuksia. Sellainen kuitenkin on, että ei ole kenenkään oikeus mennä sanomaan, ketä (tai mitä sukupuolta) toinen ihminen saa rakastaa. Arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta sekä sitä, että ei pelata omaan pussiin, vaan yritetään toimia yhdessä. Tuli muuten maailmankatsomuksesta ensimmäisenä mieleen, etten lapsena voinut ymmärtää, miksei maailman kaikkia rahoja voitaisi laittaa yhteen isoon kasaan, josta sitten jaettaisiin jokaiselle ihmiselle yhtä paljon.

6.12.

Pohdin: Sitä, miten pääsisin eroon anemiasta, ja olenkin taas jutellut hoitosuunnitelmasta IBD-hoitajan kanssa (sähköpostitse). Hän lupasi varata minulle ajan rautainfuusioon ja omalle vastaanotolleen heti kun olen palannut Utrechtiin. Omaa hyvinvointia ja terveyttä tässä siis lähinnä olen pohdiskellut.

Vihaan: En vihaa mitään tai ketään, ainakaan niin pitkäkestoisesti, että keksisin tähän mitään vastausta. Suutun kyllä ja lepyn sitten taas. Pyrin välttämään asioita ja ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan miellytä, jotta voin unohtaa ne/heidät, eikä minun tarvitse kuluttaa energiaa vihaamiseen.

7.12.

Halveksin: ihmisiä, jotka satuttavat toisia ihmisiä tahallisesti.

Pyrin: olemaan avoin ja rehellinen, jotta kanssani tekemisissä olevat ihmiset tietävät, missä mennään. Joissain tilanteissa on vaikeaa olla suora, mutta opettelen sitä. Hollannissa on helppo opetella.

8.12.

Rakastan: miestäni ja tytärtäni. Lähisukuani. Hyviä ystäviäni. Kahvia. Laulamista. Kävelylenkkejä miehen kanssa. Pizzaa. Proseccoa. Fazerin sinistä. Meidän kotia Utrechtissa. Hiljaisuutta. Nukkumista. Kiireettömyyttä. Joulutunnelmaa. Romanttisia elokuvia.

Haaveilen eniten: siitä, että saisin elää pitkän ja mahdollisimman terveen elämän ja olla kauan mukana tyttäreni toivottavasti myös pitkässä ja terveessä elämässä.

9.12.

Tarvitsen: paljon aikaa, jonka voin viettää hiljaa omissa puuhissani. Tämä tuntuu elintärkeältä asialta: jos minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa olla yksin, stressaannun ja alan voida huonosti. Onneksi voin tehdä etätöitä kotona – saan siinä samalla päivääni hiljaisia tunteja.

Pelkään: pimeää, itseni tai läheisteni vakavaa sairastumista, onnettomuuksia. Olen aika pelokas, vaikka se ei välttämättä näy päälle päin. Olisin mielelläni vähän rauhallisempi tyyppi.

10.12.

Kaipaan: jatkuvasti joitakin suomalaisia asioita, kuten omaa saunaa, Fazerin sinistä ja mustikkasoppaa. Suomalaista jouluakin on ikävä. Silloin tällöin kaipaan omaa aikaa, jota onneksi kuitenkin pystyn järjestämään. Silloin kun en osallistu kuoroprojekteihin, kaipaan laulamista. Kaipaan myös sitä, että ystävien kanssa voisi tavata spontaanisti sekä joitakin vanhoja opiskelukavereitani, joita en nykyään näe.

Murehdin: sitä, että minulla on krooninen suolistosairaus ja siihen liittyvä anemia, joka tekee elämästä välillä raskasta. Onneksi en mieti tätä kuitenkaan koko aikaa.

Kerään: magneetteja matkamuistoksi paikoista, joissa olen itse käynyt. Magneetteja onkin kertynyt jo monta kymmentä.

11.12.

Lempivärini: on aina ollut musta. Ja aina minulle on sanottu, että musta ei ole väri. Jos pitää valita joku muu väri, niin sitten keltainen.

Lempivuodenaikani: on syksy – Hollannin syksy – ei liian kuuma, ei liian kylmä. Metsässä tuoksuu hyvälle ja kävelylenkit ovat raikkaita. Tänä vuonna missasin melkein koko syksyn, koska lähdimme kohti tropiikkia syyskuun puolivälissä ja olemme vieläkin Havaijilla. Mutta en valita! Ja ei hätää: heti kun pääsen myöhemmin tässä kuussa mökille Hollannin Gardereniin, aion lähteä metsäkävelylle.

12.12.

Lempieläimeni: Olen aikoinaan harrastanut ratsastusta ja poninhoitoa, mutta mikään eläin ei herätä minussa suuria tunteita. Apinoita on kiva katsella ja värikkäät kalat ovat kauniita lasin takana. Melkein kaikki vauvaeläimet ovat mielestäni suloisia, mutta itselleni en kotieläintä nyt ottaisi. Tai voi meille ehkä taas pari kultakalaa tulla, jos joku muu siivoaa niiden maljan.

Lempikirjani: Ulla-Lena Lundbergin Jää on yksi vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Ja sitten minulla on sellainen lempparikirja, jonka olen ehtinyt lukea kolmella eri kielellä: Graham Greenen The End of The Affair.

13.12.

Terveisiä lentokoneesta Honolulun ja Los Angelesin väliltä!

Lempielokuvani: on Non ti muovere (suomeksi Älä liiku), italialainen elokuva, jonka on ohjannut Sergio Castellitto. Hän myös näyttelee elokuvassa miespääosaa. Naispääosassa on Penelope Cruz. Vuonna 2004 ensi-iltansa saanut elokuva perustuu Margaret Mazzantinin samannimiseen romaaniin, jonka olen myös lukenut. Mazzantini ja Castellito ovat muuten oikeassa elämässä aviopari.

Lempimusiikkilajini: on klassinen musiikki ja varsinkin ns. vanha musiikki eli barokki- ja sitä vanhempi musiikki, jota itsekin laulan mieluiten. Kevyemmän musiikin lajeista kuuntelen funkia.

14.12.

Terveisiä Los Angelesin lentokentältä!

Lempinumeroni: Lempinumeroitani ovat kolmella jaolliset numerot. Lapsikin sattui saamaan sellaisen syntymäpäivän ja -kuukauden. Tapasin mieheni Bostonissa 9.6.12 ja menimme naimisiin 6.9.

Lempiasiani minussa: on se, että olen onnistunut vielä aikuisiällä oppimaan kokonaan uuden kielen. Puhun hollantia sujuvasti, ja se on meidän perheen kotikieli. Olen tästä asiasta ylpeä, koska se tarkoittaa samalla sitä, että onnistuin jossain vaiheessa selättämään kielen puhumiseen liittyvän ujouden ja epävarmuuden.

15.12.

Lempiruokani: on pizza. Oodini pizzalle löytyy täältä. Muistakin epäterveellisistä lempiruuistani olen kirjoittanut aiemmin.

Lempijuomani: Lempijuomia minulla on kolme: prosecco, vähämaitoinen tuoreista pavuista jauhettu cappuccino ja kuplavesi.

16.12.

Lempilomakohteeni: Sanoisin, että Havaiji, mutta koska vietin siellä juuri 2,5 kuukautta, sanon, että Islanti. Minulla on yksi hyvä Hollannissa asuva islantilainen ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta, mutta en ole vielä koskaan päässyt käymään hänen kotimaassaan. Mies ei ole hirveän innoissaan kylmästä lomakohteesta. Ehkä saan hänet joskus vielä suostuteltua.

Lempituoksuni: on eukalyptus. Ja piparminttu. Havupuu. Vauvan pää. Oma lapsi. Raikkaat, luonnolliset tuoksut. En pidä hajuvesistä, enkä omista itse yhtäkään.

Lempikasvini: on kuusi. Meillä on mökin pihassa kaksi kuusta, joihin ihastuin heti kun näin mökin ensimmäisen kerran.

17.12.

Lempisäätilani: on aurinkoinen, suunnilleen 15-18 astetta – hyvä ilma lähteä kävelylle. Jos olen sisällä, ikkunaruutuun romanttisesti ropiseva sade on tervetullut.

Paras tapa viettää vapaailta: on olla yksin kotona ilman suunnitelmia. Pistäisin pyjamahousut jalkaan, söisin jotain helppoa ja mielellään myös Fazerin sinistä, katselisin telkkaria ja puuhailisin ihan mitä mieleen juolahtaa. Kirjoittelisin ainakin blogia, järjestelisin tavaroita ja lukisin suomenkielisiä naistenlehtiä.

18.12.

Pidätkö tytöistä vai pojista? Pojista.

Onko sinulla salaisuuksia? En usko, että on yhtään sellaista asiaa, jota kukaan muu ei tietäisi.

Onko sinulla valkolakkia? On. Se roikkuu tuolla vaatehuoneessa. Kirjoitin ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulun lukiosta kesäkuussa 1994. Lakki ei mahdu enää päähän, vaikka on kokoa 59.

19.12.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Minulla ei ole tatuointeja, ja korvalehtien reiätkin ovat menneet umpeen jo varmaan 20 vuotta sitten. Leikkausarpia sen sijaan on niin paljon, että vatsani muistuttaa pakanamaan karttaa.

Mitä tilaat baarissa? Käyn nykyään yleensä vain ruokaravintoloissa ja tilaan proseccoa tai kalifornialaista Chardonnayta.

Poltatko tupakkaa? En.

20.12.

Omistatko eläimiä? En.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Minulla on muutama läheinen ystävä, joita ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, koska he ovat kaikki omalla tavallaan parhaita.

Mitä muuttaisit itsessäsi? Haluaisin olla vähemmän huolestunut asioista, joille ei voi mitään.

21.12.

Kerro jotakin siitä, kun…

olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: 34-vuotiaana, vuonna 2009, olin Hollannin Haagissa asuva sinkkutyttö ja töissä rotterdamilaisessa sairaala-apteekissa. Olin juuri aloittanut sairaalaproviisorikoulutuksen, jonka jätin myöhemmin kesken, ja lauloin paljon. En olisi tuolloin uskonut, että minusta tulee joskus äiti.

viimeksi koit romanttisen hetken: Hmm… pitäisikö tässä paljastaa jotain vai voidaanko se laskea romanttiseksi hetkeksi, että sain eilen mieheltä etukäteisjoululahjaksi vastamelukuulokkeet, jotta pääsen omaan introverttikuplaani kaiken hälyn keskellä. Mikään ei ole romanttisempaa kuin se, että kumppani tuntee ominaispiirteeni, hyväksyy ne ja osaa ottaa ne huomioon jokapäiväisessä elämässä. Yritän itse muistaa tehdä samoin.

22.12.

Kerro jotakin siitä…

kun viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Tämä on helppo: nelivuotias on helppo saada kikattamaan. Ei tarvitse kuin kutittaa häntä niskasta tai ottaa hassu ilme tai yllättää hänet ihan millä tavalla tahansa. Räkätysnauru taattu. Ja sitten temppu pitää tehdä uudestaan. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran.

kun joku kehuu sinua taitavaksi: Olen opettelemalla opetellut ihan ensimmäisenä kiittämään kehuista. Joskus meinaa lipsahtaa, ja alan suomalaiseen tapaan kiireesti vähätellä asiaa, mutta keskeytän itseni saman tien ja sanon kiitos!

23.12.

Kerro jotakin siitä, kun…

teet itsellesi lounasta: Syön yleensä hollantilaisen leipälounaan. Se, ettei tarvitse miettiä kahta lämmintä ateriaa päivässä, on aikatauluja kovasti helpottava asia. Lapsikin syö leipälounaan, joka meidän pitää tammikuusta lähtien laittaa joka aamu valmiiksi ja mukaan koulureppuun. Siinä onkin totuttelemista.

sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Saavuimme vähän yli viikko sitten kotiin kolmen kuukauden matkustelun jälkeen, ja minulla on siitä asti ollut erityisen kotoisa olo. Olen oikein tietoisesti nauttinut asuntomme joka nurkasta. Olemme ehtineet hakea joulukuusen ja laittaa joulukoristeetkin paikoilleen sekä viettää lapsen synttäreitä – ihania tunnelmallisia tapahtumia!

24.12.

Kerro jotakin siitä, kun…

lausut kehuja: Nelivuotiasta kehun monta kertaa päivässä ja miestä ainakin viimeksi eilen, kun hän fiksasi sohvan käsinojan. Meillä kehutaan muutenkin helposti, ja yritän muistaa kehua työkavereitakin aina kun aihetta on. Ystäviä ja muuta perhettä voisin muistaa kehua useamminkin.

viimeksi luit jotakin syvällistä: Aloitin jokin aika sitten Dr Russ Harrisin kirjan The Happiness Trap. Kirjan lukeminen etenee hitaasti, koska olen vähän huono lukemaan elämäntaito-oppaita, vaikka ne ihan tarpeen olisivatkin.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Kuuntelin eilen pätkän Bachin Jouluoratoriota, ja minulle tuli kamalan haikea olo. En ole tänä vuonna poikkeuksellisesti laulanut yhtäkään joulukonserttia, koska olimme matkalla. Minulla on ikävä laulamista.

Lopuksi vielä yksi lukijalta saamani bonuskysymys:

Lapsuuden suurin haave: Lapsena haaveilin kaikenlaisista eläimiin liittyvästä, mm. omasta koirasta ja hevosesta. Ne ovatkin ainoat haaveet, jotka pystyn palauttamaan mieleeni. Sen tiedän, että ulkomaille muutosta en koskaan haaveillut, en edes täysi-ikäisenä. Se vaan tapahtui, ja täällä sitä nyt ollaan – jouluaattoa viettämässä omassa hollantilaisessa kodissa.

img_1575
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Viime vuoden muistojoulukalenteri löytyy täältä.
Vuonna 2017 raportoin ihan koko joulukuun vuoden viimeisistä päivistä.
Vuoden 2016 arkirealistinen hollantilainen sanajoulukalenteri on täällä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: