Matkapäivä 88/90: Los Angelesiin

Tehtiin
Aamu alkoi hienosti: heräsimme kaikki samasta sängystä vähän ennen kuutta, ja kun avasimme verhot, täysikuu paistoi suoraan parvekkeellemme! Ihailimme sitä yhdessä ja jätimme jäähyväiset Havaijille. Kahdeksan maissa lähdimme taksilla Honolulun kansainväliselle lentokentälle. Luulimme, että meillä olisi runsaasti aikaa, koska lento Los Angelesiin lähti vasta klo 11, mutta lähtöselvityksessä jouduimme venkslaamaan matkatavaroiden, laukkujen ja kilojen kanssa. Lentoyhtiön setäkään ei vaikuttanut kovin kokeneelta. Lopputulos oli se, että saimme ottaa mukaan kaikki tavarat, mutta osa niistä piti raahata matkustamoon. Tämä on asia, jota en lakkaa ihmettelemästä: eri lentoyhtiöillä on (varmaan suunnilleen samat säännöt mutta) aivan eri käytännöt, mitä tulee esimerkiksi Bugaboo-rattaiden säilytyslaukun sallittuun painoon. Meillä meni oikeasti puoli tuntia lähtöselvityksen tiskillä, koska missään lentokentän systeemeissä ei näkynyt, että miehellä on hopeinen frequent flyer -taso. Onneksi se näkyi sentään, kun hän itse kirjautui lentoyhtiön nettisivulle. No, hyvä että saimme kaikki tavarat mukaan ilman lisämaksua. Seuraava pullonkaula oli turvatarkastus, jonka resurssit eivät selvästikään riittäneet käsittelemään näin suurta määrää matkustajia. Jonoa riitti terminaalin ulkopuolelle saakka. En missään nimessä ohittelisi jonossa, jos en olisi matkalla kolmevuotiaan kanssa, mutta nyt otimme tilaisuudesta vaarin ja ujuttauduimme salaa keskelle jonoa. Sain edessäni olevalta naiselta vihaisen katseen. Olin sen ansainnut, tietenkin, mutta saanko nyt yhden kerran olla pahis, lapsen vuoksi, kun muuten olen niin kunnollinen? Rauhallinen oleskelu lentokentällä vaihtui näiden hässäköiden takia pikaiseksi noutolounaaksi, mutta ei se mitään. Olimme kaikki ihan hyvällä tuulella. Koneessa hätkäytti se, että perämies kertoi lennon alussa, että lentokoneen ruumassa on kaksi vainajaa. Hän kuulutti asian kauniisti ja arvokkaasti, ja totesi, että on kunnia saada saattaa vainajat kotiin omiensa luokse. Olen matkustanut paljon, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun ainakaan tietoisesti olin saattolennolla. Meitä pyydettiin Los Angelesissa jäämään hetkeksi paikoillemme, jotta armeijan saattajat pääsivät ensimmäisenä pois koneesta. Lentoaikaa Honolulusta Los Angelesiin oli tänään vain 4 tuntia ja 40 minuuttia. Se meni nopeasti iPadien ja puhelimen kanssa. Ostin kymmenellä dollarilla omaan puhelimeeni wifin koko lennon ajaksi, jotta sain surffailla ja somettaa ihan rauhassa. Lapsi jaksoi hyvin ja oli valveilla koko matkan. Saavuimme Los Angelesiin kuudelta illalla ja pääsimme lentokenttähotelliin kätevästi pikkubussilla. Söimme illallisen aulabaarissa ja minä join jopa yhden proseccon. Lapsi nukahti puoli kymmenen maissa. Aikaeroa on Havaijiin nähden +2 tuntia, joten aikataulut menivät kätevästi, eikä nukkumaanmeno viivästynyt. On nimittäin kivempi alkaa käsitellä aikaerorasitusta kotona kuin kotimatkalla. Niin olimme tämän paluumatkan aikataulut suunnitelleetkin, ja siksi jatkamme matkaa Los Angelesista Amsterdamiin vasta seuraavana päivänä. Me aikuiset istuskelimme vielä hetken omissa touhuissamme ja kömmimme sitten lapsen viereen.

Syötiin
Söimme ennen lentoa Honolulun lentokentän Burger Kingin hampurilaisia. Koneessa mussutimme kaikenlaisia (maksullisia) naksuja ja illalla söimme vähän liian rasvaista ruokaa hotellin aulabaarissa. En malta odottaa, että pääsen omaan lähikauppaamme ostamaan kasviksia.

Sää
Honolulussa 26 astetta aamulla, Los Angelesissa en ulkona käynyt, mutta sielläkin oli 18 astetta.

Takaisku
Olisin halunnut ostaa lentokentältä vielä jotain keksituliaisia tai semmoista, mutta aika oli niin vähissä, etten viitsinyt lähteä jonottamaan. Ystävämme kiittäköön meitä siitä, ettemme tuo tuliaiseksi ylimääräisiä kaloreita.

Kohokohta
Minusta lapsen matkustuskärsivällisyys on mahdottoman hellyttävää. Miten noin pieni jaksaa pysyä niin iloisena ja rauhallisena sellaisissakin tilanteissa, joissa itseltä meinaa jaksu loppua?

Omat tunnelmat
Omaan kotiin! Kunnon leipää, kaapissa ehkä vielä häävieraiden tuomia Fazerin suklaita, oma kahvikone, oma sänky, kolmen kuukauden postit ja Eeva-lehdet, oma suihku, oma pesukone, oma keittiö, lähikauppa! Sellaiset tunnelmat.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi tajusi aamulla, että olemme lähdössä kotimatkalle ja tanssi iloisena ympäri hotellihuonetta. Ensin piti kuitenkin hyvästellä hotellin kalat ja kilpikonnat. Lapsi oli taas kerran kärsivällinen matkustaja. Hän sai Honolulun lentokentällä rakennettavan legolentokoneen ja oli yhtäkkiä jotenkin niin iso kaikkien legojensa kanssa. Duploajat ovat takana päin.

Suurimmat menoerät
Illallinen Los Angelesissa
Taksi lentokentälle $35

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Oahu (Havaiji)
– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.