Matkapäivä 87/90: Waikiki (Oahu)

Tehtiin
Heräsimme kuuden maissa viimeiseen kokonaiseen lomapäivään – siis sellaiseen, johon ei liity matkustusta. Lapsi oli taas kömpinyt keskellä yötä meidän väliimme, ja mies puolestaan oli karannut lapsen patjalle. Tänään oli minun vuoroni lähteä hummailemaan. Aamutouhujen jälkeen kävelin vähän yli kilometrin mittaisen matkan jättimäiseen Ala Moana -kauppakeskukseen. Kauppakeskuksessa on kaikkien mahdollisten luksusmerkkien kaupat, muutama tavaratalo ja paljon kaikenlaisia pieniä erikoisliikkeitä. En lähtenyt ostamaan mitään erityistä, vaan vain katselemaan. Leuka loksahti auki ylimmässä kerroksessa, kun näin Muumi-kaupan (Moomin Shop Hawaii)! Siellä oli Nuuskamuikkunen palmupuun alla ja Niiskuneiti kukka tukassa. En ostanut mitään, naureskelin vain tavaroille. Hankin purkin parasetamolia, vesipullon, pari pientä matkamuistoa ja lapselle haista kertovan kirjan. Kävin lounaalla California Pizza Kitchenissä, jonne päädyn aina kun olen Yhdysvalloissa. Jatkoin lounaan jälkeen kauppojen kiertelyä ja löysin taas ison Barnes & Noble -kirjakaupan, jonne olisin voinut jäädä loppupäiväksi. En kuitenkaan raaskinut, koska minulle alkoi tulla ikävä muuta perhettä (=viimeisen päivän tunnekuohuja). Kauppakeskuksen keskusaukiolla oli joulukonsertti: kaislahameisiin pukeutuneet naiset ja puolialastomat miehet tanssivat hulaa joululaulujen tahtiin. Kävelin takaisin kotiin ja ehdin leikkiä hetken lapsen kanssa ennen kuin lähdin 80 minuutin mittaiseen havaijilaiseen lomi lomi -hierontaan. Hieronta oli ihana ja rentouttava, vaikka uudet iholle levitettävät tuotteet aina vähän jännittävät minua. Olen nimittäin allerginen ainakin salisylaateille, ja sain kerran tosi hurjan ihoreaktion jostain tuotteesta, jota minulle laitettiin Bostonissa Avedan kauneushoitolassa. Onneksi hieronta kesti niin kauan, että ehdin päästä alkujännityksestä ja keskittyä nauttimaan. Vähän outoa oli se, että ihmisillä oli odotushuoneessakin kännykkä kädessä. Eräs nuori nainen jopa kuvasi itsestään videota allastilassa oikein kännykkästatiivin kanssa. Huomasin sen valitettavasti vasta siinä vaiheessa kun olin kävellyt hänen takanaan, onneksi sentään kylpytakki päällä. Hieronnan jälkeen kävelin hotellin uima-altaalle, jossa mies ja lapsi olivat pulikoimassa. Vein meille illallista huoneeseen. Lapsi nukahti onnellisena klo 19, vaikka pihanurmella oli menossa varmaan sadan desibelin lu’au. Sillä hetkellä kun lapsen ote hellitti ja hän nukahti, alohaorkesterin laulaja lauloi I’m dreaming of a white Christmas. Dream on, ajattelin. Mies lähti lapsen nukahdettua vielä käymään siinä samassa kauppakeskuksessa, jossa olin aiemmin päivällä ollut. Olin bongannut sieltä kaupan, josta hän voisi mahdollisesti löytää vintagealohapaidan yhdelle tutulle, joka oli sellaisen meiltä tilannut. Meno pihanurmella yltyi yltymistään ja minä makoilin pimeässä huoneessa. Ennen kahdeksaa mieheltä tuli tekstiviesti: De maan! Ulkona paistoi täysikuu. Tietenkin.

Syötiin
Tilasin California Pizza Kitchenistä jotkut friteeratut rullat (lukikohan siinä wonton?), joissa oli sisällä kanaa, pekonia, avokadoa ja salaattia. Alkupaloiksi tarkoitettu annos oli hyvä mutta niin iso, rasvainen ja suolainen, että sain siitä syötyä vain puolet. Onneksi loput saa aina mukaan. Täydestä mahasta huolimatta en (taaskaan) voinut vastustaa red velvet cakea. Otin siitäkin puolet mukaan miehelle. Illalliseksi söimme kaikenlaisia jämiä, vähän vihanneksia ja allasbaarista tilaamiani juustoquesadilloja.

Sää
Pilvetön taivas, 29 astetta.

Takaisku
Laitan tähän lapsen takaiskun, koska se oli niin söpö. Lapsi tuohtui uima-altaalla, kun avulias naishenkilö palautti hänen veteen heittämänsä uimahatun. Pelin juoni kun oli se, että lapsi heittää hattunsa kauemmas, ui itse sen luokse ja tuo hatun sitten takaisin miehen luo. Että joku kehtaakin sotkea kaiken! En itse ollut paikalla, mutta tämä oli se asia, joka lapselle tuli vielä mieleen juuri ennen nukahtamista. Yritin pysyä pokkana ja selittää, että nainen tarkoitti hyvää sekä kertoa, että ymmärrän, miten paljon pelin sotkeminen harmittaa. Vakuutin, että sama nainen ei sitä varmasti toista kertaa tekisi ja että naisen puraiseminen ei olisi tarpeen.

Kohokohta
Oli ihanaa kävellä helteessä kaupoille ja tietää, että ei ole kiire minnekään moneen tuntiin.

Omat tunnelmat
Minulla oli koko päivän suloisen haikea olo. Olen ihan valmis lähtemään kotiin ja palamaan arkeen, mutta tiedän, että minulle tulee ikävä näitä lämpimiä ja rauhallisia iltoja, joina ei tarvitse miettiä seuraavan päivän ohjelmaa. Olemme eläneet monta kuukautta niin, että meidän ei ole tarvinnut miettiä ajankäyttöä juuri seuraavaa ateriaa pidemmälle. Olemme voineet keskittyä yhdessäoloon. Kohta elämässä on taas monta muutakin muuttujaa.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi oli aamulla vähän nuhaisen oloinen. Rukoilin, että se olisi vain ilmastoinnista ja kokolattiamatoista johtuvaa tukkoisuutta, koska meillä on edessä pari pitkää lentoa. Hän leikki iloisesti koko aamun, yksin tai minun tai miehen kanssa. Illallakin hän oli tyytyväinen, koska oli saanut uida monta tuntia. Ainakaan mikään flunssa ei tuntunut vaivaavan. Hän nukahti kainalooni sen jälkeen kun oli sanonut, että käpertyy ihan lähelle.

Majoitus
Kerroinkin jo aiemmin, että asumme Hilton Hawaiian Village Waikiki -nimisessä hotellissa, tarkemmin Rainbow Towerin 16. kerroksessa. Se on varsinkin lapsiperheille sopiva monipuolinen resort mutta kovin tyyris. Raaskimme yöpyä hotellissa vain siksi, että olemme häämatkalla ja annoimme nämä kolme yötä lahjaksi itsellemme. Itse asiassa olimme ensin varanneet huoneen Marriott-hotellista, mutta päädyimme loppujen lopuksi kuitenkin Hiltoniin. Jos etsii Havaijilta rauhaa, ei kannata asua tässä hotellissa, eikä koko Waikikissa, mutta meistä oli hauska kokea tällainen huvittava lomakeskuskin yhdeksän rauhaisan viikon jälkeen. Kolmessa päivässä emme ehtineet edes nähdä koko aluetta, joka on aivan valtava.

Suurimmat menoerät
Lounas $32
Hieronta $enkerro
Matkamuistoja $40

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Oahu (Havaiji)
– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.