Matkapäivät 75-77/90: Maui

Tehtiin
Perjantain ja lauantain otimme taas rauhallisesti. Perjantaina kävimme vain lähikahvilassa ja uima-altaalla. Lauantaina mies ja lapsi lähtivät leikkipuistoon ja kirjakauppaan, ja minä sain vähän omaa aikaa. Haahuilin kämpillä yöpuvussa ja järjestelin kaikki meidän (vähäiset) matkatavaramme, pesin pyykkiä, pesin meidän kaikkien sandaalit ja järjestelinpä vielä jääkaapinkin. Nämä vuokrakämpät ovat usein aika täynnä tavaraa, varsinkin pölyistä tavaraa, ja ainoa keino hallita kaaosta on pitää omat tavarat järjestyksessä. Sormeni syyhyävät käydä läpi esimerkiksi kaikki keittiön kaapit, mutta koska en kuitenkaan voi heittää mitään pois, yritän hillitä itseni. Iltaisin olemme katsoneet The Crown -sarjaa sekä The Morning Shown ja Silicon Valleyn uusimmat jaksot. Luin myös yhden kirjan, Jojo Moyesin Jos olisit tässä. Sunnuntaina lähdimme retkelle sisämaahan. Ajoimme ensin Pukalanin kylään/kaupunkiin, joka sijaitsee Haleakalā-tulivuoren rinteellä noin 500 metrin korkeudessa. Se on Kihein, Kahuluin ja Lahainan rinnalla yksi Mauin isoimmista keskuksista. Kävimme kuitenkin vain Starbucksissa ja jatkoimme matkaa vähän korkeammalle (760 m), Kulaan. Olin löytänyt kartalta puutarhan, jonka nimi on Enchanted Floral Gardens of Kula. Puutarha vaikutti siltä, että sitä ei oltu hoidettu vuosikausiin. Potentiaalia olisi kyllä ollut, ja löytyihän sieltä muutama kaunis kukka, isoja palmuja ja pari kaktustakin. Ja joku kana tai muu hirviö, joka mylläsi pensaassa ja säikäytti minut. Puutarhan sisäänkäynnin yhteydessä toimii pieni kodinomainen kahvila, Enchanted Kula Cafe, jossa päätimme juoda jotain pientä. Tai niin luulimme. Kahvilan takapihalla oli kokonainen terassi täynnä leluja. Lapsi käveli suoraan sinne ja leikki kaikessa rauhassa parin tunnin (!) ajan. Me aikuiset istuskelimme sohvalla, tilailimme ruokaa ja juomaa, kuuntelimme levysoittimen soittamia joululauluja ja juttelimme kahvilan omistajan sekä hänen 6- ja 16-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Kahvilan alkujaan tsekkiläinen omistajatar osoittautui oikein mukavaksi ja puheliaaksi naiseksi, joka kertoi meille, että oli avannut kahvilan vasta vähän aikaa sitten. Havaijilla hän oli asunut jo parikymmentä vuotta. Vanhempi tytöistä olisi ollut palkattavissa lastenvahdiksi. Puutarhakin oli kai saanut hiljattain uuden omistajan. Meille tarjoiltiin lämpimiä pan de queso -tyyppisiä juustopalleroita ja tuoretta passiohedelmää (lilikoi). Olimme ajatelleet vielä ajaa Kula Botanical Gardeniin, mutta kahvilasta lähdettyämme päivä olikin venähtänyt niin pitkälle iltapäivään, että päätimme ajella takaisin kämpille. Kävimme enää takapihalla ja leikimme muuten kotosalla.

Syötiin
Olemme syöneet Subwayn lounasleipiä ja kotilounasta. Sunnuntaina söimme Enchanted Kula Cafen lounasleivät. Olemme syöneet illallista kotona joka päivä: hampurilaispihvejä, uunissa paistettuja perunoita, parsakaalia, tonnikalapastaa ja ravioleja.

Sää
Sunnuntaina oli niin kova tuuli, että Mauille oli annettu tuulivaroitus. Pilviäkin oli enemmän kuin minään muuna päivänä, ja huomasin ensimmäistä kertaa Havaijin-reissun aikana puhelimeni sääsovelluksesta, että ilmanlaatu oli Kiheissä niin huono, että saattaisi aiheuttaa oireita riskiryhmille.

Takaisku
Olemme huomanneet, että vuokra-asunnon makuuhuoneen ilma on tosi tunkkainen, jos ikkuna on kiinni. Ilmanvaihto ei oikein toimi. Sellaisina öinä, kun meri melskaa niin villisti, että ikkuna on pakko laittaa kiinni, kaipaan raitista ilmaa.

Kohokohta
Minusta oli ihanaa viettää sunnuntai-iltapäivää pienessä kahvilassa osittain jutellen ja osittain täysin syventyneenä someen. Lapsi leikki tyytyväisenä lähistöllä, joululaulut soivat ja kahvikin oli hyvää. Tällaiset kokemukset ovat mielestäni kaikkein parhaita matkakokemuksia; tavalliset paikat, pienet kahvilat, ravintolat ja kadunvarret, jotka eivät ole täynnä turisteja. Yhtään ei jää harmittamaan, jos en pääse käymään matkaoppaiden hehkuttamissa turistirysissä.

Omat tunnelmat
Ajatukset alkavat kieltämättä olla kotiinpaluussa, hyvällä tavalla. Tekee mieli päästä takaisin arkeen ja mennä kävelylle metsään kirpeänä talvipäivänä.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsikin juttelee kotiinpaluusta ja tarvitsee selvästi ikäistänsä leikkiseuraa. Hänen mielikuvituksensa laukkaa ja kehittää leikin toisensa perään. Minä ja mies yritämme viihdyttää häntä vuorotellen ja vastata leikkikutsuun mahdollisimman usein, koska voimme kuvitella, että ei ole kivaa leikkiä kolmea kuukautta yksinään. Kielimuuri on iso silloin kun leikit ovat hyvin tarinallisia. Lapselle on herännyt valtava tiedonjano: meillä on nyt pieni lapsille tarkoitettu dinosauruskirja, valtamerikirja ja avaruuskirja, joita tutkimme vuorotellen. Olemme myös ryhtyneet kertomaan vitsejä iltaisin, ja se on kyllä meidän kaikkien mielestä parasta hupia. Varsinkin kolmevuotiaan keksimät vitsit ovat täyttä kultaa. Ja hyvin absurdeja.

Suurimmat menoerät
Ruokakauppalaskut

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.