Matkapäivät 70-73/90: Maui

Tehtiin
Sunnuntaina ja maanantaina olin rättiväsynyt ja flunssainen, joten minun oli pakko levätä. Mies ja lapsi kävivät leikkipuistossa ja ruokakaupassa Kahuluissa asti. Pihanurmella, uima-altaalla ja lähirannalla sentään jaksoin vähän istuskella miehen ja lapsen kanssa. Tai no, lapsi ei paljon istuskele, mutta hänen perässään ei yleensä enää tarvitse juosta. Riittää kun huutaa välillä stop tai pauze. Tiistaina olin paremmassa kunnossa ja menimme heti aamulla viereiselle rannalle (Kamaole Beach Park I), jossa sanfransiscolaisperheen lapset rikkoivat kylmänviileästi lapsen ja miehen rakentaman hiekkalinnan. Perheen äiti tuli pyytämään anteeksi, ja lapset ns. tekivät uuden hiekkalinnan eli ehtivät tehdä neljä hiekkakakkua ennen kuin innostus lopahti. Tämä nyt ei ollut mikään draama, mutta vähän ihmettelimme sitä, että perhe pystytti leirin juuri sen yhden tuolin viereen, joka kuului meille, kun rantaa kuitenkin oli tarjolla noin puoli kilometriä. Sain nimittäin itsekin hiekkaa hiuksiini perheen pojan lapiosta. Vai onko tämä rantanaapuruus ihan normaalia ja minä itse vähän liikaa omaa tilaa tarvitseva suomalainen? Olimme kaikesta huolimatta hyvää pataa, ja juttelin jopa hetken perheen äidin kanssa. Iltapäivällä lähdimme ajelulle. Ajoimme noin 45 minuuttia Kiheistä pohjoiseen (luoteeseen), rannikkoa pitkin. Tie osoittautui upeaksi; ensin oli asutusta, sitten mutkitteleva tie laavakallioiden välissä, rantaviivaa ja merimaisemaa ja viimein vihreää resorttimaisemaa. Tulivuoret taustalla, tietenkin. Korkeat laavakalliot oli onneksi suojattu verkoilla, jotka estävät kivenlohkareiden putoamisen ajoradalle. Ajoimme Lahainan kivannäköisen keskustan läpi Ka’anapalin resorteille ja pysäköimme auton Hyatt Regency -hotellin parkkipaikalle. Menimme katsomaan hotellin aulassa asuvia pieniä pingviinejä (!). Niissä riittikin ihmettelemistä. Hotellin kahvibaarista sattui saamaan hyvää espresso macchiatoa. Kiersimme Hyattin pihapiirin ja siirryimme sitten viereiseen Whalers Village -kauppakeskukseen. Sieltä löytyi mahtava kiipeilyteline, jossa lapsi viihtyi pitkän aikaa. Kiipeilytelineessäkin oli suojaverkko, joten pystyin katselemaan touhua melko rauhallisena. Olimme aikoneet syödä kauppakeskuksen ravintolassa, mutta päätimme kuitenkin ajaa kotiin ennen pimeän tuloa (noin klo 17.45). Maisemat olivat etelään päin ajettaessa vielä hienommat, varsinkin kun laskeva aurinko väritti horisontin. Illalla ajoimme hissillä talon kuudennen kerroksen kattoterassille aikomuksenamme katsella tähtiä. Kattoterassilla on muutama grilli, keittiö ja pöytiä. Siellä olikin iloinen eläkeläisseurue viettämässä iltaa ja ruokailemassa. Valoa oli liikaa tähtitaivaan ihasteluun, mutta pihanurmella näimme sentään vähän tähtiä. Nukahdin itsekin lasta nukuttaessani ja heräsin ihmeissäni klo 00. Mieskin oli nukahtanut sohvalle. Keskiviikkona kävimme vain uima-altaalla, lempikahvilassamme ja lähikaupassa. Leikin paljon lapsen kanssa. Mies kävi snorkkeloimassa.

Syötiin
Sunnuntaina ja maanantaina minun syömiseni oli heikkoa, mutta onneksi meillä oli tähteitä jääkaapissa. Tiistaina ruoka maistui taas ja söimme lounaaksi Pizza Hutin pizzan. Illalliseksi haimme Subwaysta leipäaterian. Keskiviikkona söimme lounaaksi kaikenlaista jääkaapista löytyvää. Illalla tein meille nuudeleita ja kasviksia, joita täydensimme lähikaupan noutobuffetin tofulla, ruusukaaleilla ja punajuurella.

Sää
Samanlaista 29-30 astetta, mukavat tuulet. Vähän pilviä.

Takaisku
Tiistai oli känkkäränkkäpäivä – perheemme yleensä kiva dynamiikka oli vähän haussa, ja väärinkäsityksiä riitti tasaisesti koko päivälle. Onneksi kaikki oli toisin jo keskiviikkona, jolloin tunnelma oli täysin päinvastainen: ymmärsimme taas toisiamme, eikä erimielisyyttä tullut juuri mistään. Näin se menee, kun eletään tiiviisti yhdessä.

Kohokohta
Kyllä se hetki, kun tekee taas mieli ruokaa ja jaksaa sitä odotellessaan leikkiä lapsen kanssa sairastelun jälkeen, on timanttia. Matkusteluun liittyen: tiistainen ajomatka rannikkoa pitkin.

Omat tunnelmat
Olin pari päivää allapäin, koska minulla oli niin kipeä olo. Päätä särki, silmien takana oli kipua ja keuhkot tuntuivat raskailta. Ruokahalukin oli poissa, enkä saanut nukuttua kunnolla. Se oli tyypillinen nyt-tulee-joku-prkleen-influenssa -olo, onneksi ilman kuumetta. Keskiviikkona olo oli parempi ja nautinkin elämästä erityisen paljon.

Mitä lapselle kuuluu
Lasta harmitti vähän se, etten jaksanut pariin päivään leikkiä, koska olin kipeä, mutta niin harmitti minuakin. Muuten hän on ollut iloinen ja onnellinen, kun on päässyt uimaan mereen, leikkimään minun kanssani karhunpentua ja dinosauruksenpoikasta, kiipeilemään, rakentamaan majaa peitoista ja tyynyistä, leikkipuistoon, katsomaan uusia sarjoja Yle Areenasta, kertomaan itsekeksimiään vitsejä, juttelemaan dinosauruksista (pterosaurus on lemppari, koska sillä on siivet ja pienet kädet) sekä syömään minikokoisia Oreo-keksejä. Utrechtin koti ja lapsen hoitajat toistuvat puheissa usein, ja suunnittelemmekin jo joulukuun aikatauluja niin, että hän pääsee mahdollisimman pian leikkimään tärkeiden hoitajiensa kanssa.

Suurimmat menoerät
Ruokakauppalaskut

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.