Matkapäivät 62-64/90: Maui

Tehtiin
Vietimme rauhallista viikonloppua. Olemme tutustuneet lähiympäristöön, käyneet rannalla rakentamassa hiekkalinnoja, juoksennelleet pihanurmikolla ja uineet uima-altaassa (paitsi minä, laiska uimari). Yhtenä päivänä lapsi juoksi pihalta takaovelle kertomaan minulle, että oli nähnyt mantan. Sanoin, että voi kun hienoa, vaikka minulla ei ollut mitään hajua siitä, mistä oli kysymys. Onneksi nykyään ei tarvitse enää tietää mitään, koska voi googlata. Asunnossamme on muurahaisongelma, niin kuin ilmeisesti useimmissa Havaijin loma-asunnoissa. Onneksi muurahaiset ovat täällä niin pieniä, että ne näkyvät ikänäköisen paljaalle silmälle vasta, kun niitä on useampi vierekkäin. Emme löytäneet muurahaismyrkkyä, mutta keittiön kaappien sisällön perusteella voisi arvata, että tästä asunnosta on joskus hätistelty jyrsijöitäkin. Maanantaiaamuna kävin pitkällä kävelylenkillä, ihan yksikseni. Lähdin tallustamaan rantaa pitkin etelään päin, ja olin puoli tuntia käveltyäni sellaisessa endorfiinihuurussa, että päätin jatkaa matkaa. Loppujen lopuksi tein noin kuuden kilometrin lenkin aina hienolle Keawakapu Beachille saakka. Tällä puolella Mauia on ranta toisensa perään, ja meidän rosoisesta lähirannastamme (Kamaole Beach Park I) etelään maisemat muuttuvat aina vaan hollywoodhavaijimaisemmiksi, koska siellä sijaitsevat suurimmat turistihotellit. Olemme mietiskelleet, miten paljon jaksaisimme lähteä kiertelemään Mauia seuraavien viikkojen aikana ja pohtineet auton vuokraamista. Lapsen kanssa olemme leikkineet kaapista löytyneillä Domino-palikoilla, rakentaneet majaa ja etsineet Tatu ja Patu -kirjasta makaroneja ja leppäkerttuja. Olen myös soittanut ystävälleni ja yrittänyt nukkua päiväunia, mikä tosin on osoittautunut mahdottomaksi silloin kun kolmevuotias on kotona. Hän sanoikin: Äiti, sinun pitää nukkua yöllä. (Odotahan vaan, vekkuli, kun et pääse teini-ikäisenä sängystä ylös. Tulen kuiskimaan nuo samat sanat korvaasi.) Iltaseitsemän ja -kymmenen välillä emme ole juuri nousseet sohvalta, paitsi hakemaan kaapista lähikaupasta löytämääni suomalaista Panda-lakua. Minä olen katsonut paljon Instagram-stooreja ja yrittänyt olla kärsimättä huonoa omaatuntoa ruutuajasta. Sunnuntai-iltana katsoin sentään miehen kanssa yhdessä Silicon Valley -sarjan uusimman jakson.

Syötiin
Kävimme lauantaina lounastamassa vastapäisessä Cafe @ La Plage -ravintolassa, jonka lounasleipiä ja kahvia uskallan suositella. Ravintolassa on jopa muutama leikkikalu, ja sosiaalinen mies on käynyt siellä lapsen kanssa hakemassa aamukahvia sen verran usein, että on ehtinyt tutustua ravintolan omistajaan. Olemme syöneet illalliseksi kotitekoisia hampurilaisia ja sahramirisottoa sekä vastapäisen Pizza Hutin pitsaa. Minulla on keittiössä lista, johon kirjaan illallisideoita, mutta projektipäällikön aivoni ovat menneet täysin lomatilaan, enkä meinaa yhtään keksiä, mitä laittaisin ruuaksi. Olisiko ehdotuksia? Makaronilaatikko ei kelpaa miehelle.

Sää
Ihme tapahtui, ja täällä oli maanantaina kaatosade ja sen verran kylmä tuuli, että teki mieli laittaa pitkähihainen päälle. Viikonloppuna nautimme aaltojen kohinasta vielä enemmän kuin edellisinä päivinä. Tuuli oli yltynyt ja aallokko sen mukana. Kun pilvet väistyvät, aurinko paistaa ja lämmintä on noin 30 astetta.

Takaisku
Olin sijoittanut puhtaan juomalasin kaappiin huonosti, ja se tipahti lattialle. Kovalle laattalattialle jäi pari pientä lasinsirua, joista yhteen astuin myöhemmin. Onneksi ei sattunut pahemmin, ja onneksi se olin minä itse eikä lapsukainen. Myöhemmin samana päivä nousin ylös lattialta ja löin lapaluuni suoraan avonaisen kaapinoven kulmaan. Taaskaan ei onneksi käynyt pahemmin, mutta kyllä se sattui.

Kohokohta
Eräänä päivänä minulle tuli vastustamaton hinku tehdä ensi vuodelle arkilukujärjestys. Otin palasen paperia, vedin siihen viivat viikonpäiville ma-pe ja jaoin taulukon osiin tunneittain klo 7-18. Suunnittelin lapsen kouluunviennit ja haut, omat urheiluajat, omat työajat ja lapsen kanssa viettämäni tunnit. Viikonloput ja illat jätin avoimiksi; ne on varattu perheelle, ystävien tapaamiselle tai mökkielämälle. Tämä on minulle kohokohta siksi, että huomasin, että loma on tehnyt hyvää, ja kaikki tavallinen ja arkinen kotona Utrechtissa innostaa vielä enemmän kuin ennen matkaa.

Omat tunnelmat
Olen päässyt sellaiseen lomamoodiin, etten meinaa ollenkaan päästä ylös, ulos ja lenkille. Tekisi mieli vain lojua. Mutta ne, jotka tuntevat kolmevuotiaan sielunmaailmaa, tietävät, että jossain vaiheessa on paras avata ulko-ovi ja päästää varsa laitumelle. Ja juosta itse perään. Pihanurmelle tasaisin väliajoin ilmestyvät joogit pitävät huolen siitä, etten pysty unohtamaan, miten fyysisesti inaktiivinen olen. Toisaalta mielessä ovat kaikenlaiset kivat asiat, jotka odottavat meitä Hollannissa, kuten lapsen koulunaloitus.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi puhuu suomea välillä näin: Se ei halua, että sen gezichti on viessi. Olen niin tyytyväinen siihen, että hän puhuu suomea kanssani, etten viitsi huomautella asiasta – toistan vain vaivihkaa saman lauseen suomeksi. Ai, se ei halua, että sen naama likaantuu? Lapsen mielestä viime päivien hauskinta hommaa on ollut hipan leikkiminen pihanurmikolla miehen kanssa. Hän katsoo miestä sinisillä silmillään naama leveässä hymyssä ja ehdottaa, että mentäisiin taas juoksemaan. Miesparka ei raaski sanoa ei. Maanantaina lapsi ehdotti, että lähdettäisiin seuraavana päivänä takaisin Hollantiin, koska hänellä on ikävä erästä tiettyä puhuvaa leikkipupua (jota mies ja minä emme voi väittää ikävöivämme). Kerroin, että aiomme jatkaa matkantekoa vielä muutaman viikon, mutta pupu odottaa häntä Utrechtissa ja lauloin pupun sanoin ik ben dol op knuffelen en… ja sitten en muistanut enempää. Enkä muista vieläkään. On näköjään mahdollista unohtaa laulu, jonka on kuullut noin 3000 kertaa.

Suurimmat menoerät
Pizzat $40
Ruokakauppalasku $50

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 11kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.