Matkapäivät 60-61/90: Maui

Tehtiin
Torstaiaamuna heräsimme Kahuluissa vasta puoli kahdeksalta. Hotelleissa nukumme kaikki samassa sängyssä, koska kolmevuotiaamme ei vielä voi nukkua yksin laidattomassa sängyssä eikä muita vaihtoehtoja oikein ole tarjolla. En valita, koska minä tykkään perhepedistä – varsinkin silloin kun koko perheen uni on rauhallista. Mies ja lapsi kävivät aamu-uinnilla hotellin uima-altaalla sillä aikaa kun minä pakkasin tavarat lähtöä varten. Söimme lounaan kauppakeskuksessa, ja lapsi pääsi vielä kerran leikkimään The Keiki Playhouseen. Päätimme ottaa taksin saaren toiselle puolelle, koska emme halunneet vielä vuokrata autoa. Kahuluista Kiheihin on ajomatkaa vähän alle puoli tuntia. Alunperin filippiiniläinen taksikuski osoittautui Trump-kannattajaksi ja aloitti vaahtoamisen siitä, miten Obama pilasi hänen mukaansa… kaiken. Kyllästyin kuuntelemaan kuskin touhotusta. En muutenkaan mielelläni istu kiihtyneen kuljettajan kyydissä, joten vaihdoin ”sujuvasti” puheenaihetta: Hei, täällä on paljon vihreämpää kuin tuolla! Miestä nauratti etupenkillä. Saavuimme Kihein kaupunkiin ja totesimme, että majoitusbuukkaus oli mennyt nappiin. Asumme nyt aivan rannassa, ja pohjakerroksessa sijaitsevan asuntomme ja meren välissä on vain kaistale nurmikkoa. Toisella puolella taloa on rantatie ja sen varrella paljon kauppoja ja ravintoloita. Merikilpikonnat uiskentelevat rantavedessä. Ilmastointikin toimii, meillä on poreallas ja tilaa on tarpeeksi. Mutta kaikkein mahtavin asia on se, että meillä on merinäköala suoraan sängystä ja aaltojen kohina kuuluu makuuhuoneeseen! Kävimme syömässä jäätelöt Maui Gelato and Waffles -kahvilassa ja teimme välttämättömimmät ruokaostokset biologis-ekologisessa (lue: kalliissa) lähikaupassa. Loppuillan ihmettelimme kämppää, purimme tavaroita ja lepäilimme. Perjantaina matkustimme bussilla Safeway-ruokakauppaan, joka sijaitsee Pi’ilani Village Shopping Centerissä. Ruokakauppakeikka imi kaikki energiat minusta ja miehestä, koska lapsi oli väsynyt mutta/ja vilkas. Onnistuimme kuitenkin tekemään tarvittavat hankinnat ja saamaan ne bussilla kämpille. Kävin illemmalla vielä uudestaan hakemassa puuttuvat tavarat siinä ekologis-biologisessa kaupassa. Se oli nautinnollista; rakastan hienoja ruokakauppoja, ja voisin tutkia kauniita retropakkauksia vaikka kuinka kauan! Pyörimme asunnon ympärillä ja pihanurmella. Iltaisin pieni akustinen kokoonpano tulee soittamaan letkeää musiikkia nurmelle, jossa ihmiset ihastelevat auringonlaskua. Lapsi otti musiikista kaiken irti ja pisti tanssiksi. Mikä idylli! Lapsen nukahdettua seitsemän maissa istahdin miehen kanssa sohvalle katsomaan The Morning Show -sarjan viimeisen netistä löytyvän jakson. Nyt en millään malttaisi odottaa ensi perjantaihin, kun seuraava jakso on saatavilla.

Syötiin
Torstaina haimme vähän liian rasvaista lounasta Jamba Juice -ravintolasta ja teimme illalla kotona nopean lämpimän pasta-vihannes-tonnikalasalaatin (Keitä simpukkapastaa ja paista paprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa mausteiden kanssa pannulla. Sekoita nämä ja lisää tonnikalaa suoraan purkista.) Perjantaina lounastimme Subwayssa ja illalla laitoimme ruuaksi hampurilaispihvejä, ruusukaaleja, uunissa paahdettuja perunoita ja tomaatti-mozzarellasalaattia.

Sää
Merenrannalla käy ihana tuuli.

Takaisku
Harmitti, kun en jaksanut pysyä rauhallisena perjantaina, kun lapsen kanssa tuli vääntöä vähän joka asiasta. Mutta tätä kirjoittaessani olen jo lukenut Tahdon Asiat -blogissa lauantaina ilmestyneen hyvän jutun ja muistanut, että ihan normaaliahan tämä on.

Kohokohta
Torstaiaamun herätys oli täydellinen. Olimme nukkuneet tarpeeksi ja heräilimme kaikessa rauhassa, ihan lähekkäin, minä lapsen ja miehen välissä.

Omat tunnelmat
On ollut hyvä mieli siitä, että Mauin majoitusvaraus meni näin nappiin. Nyt, kun matkaa on jäljellä enää kuukausi, ajatukset liikkuvat välillä jo matkan jälkeisessä ajassa. Tuntuu kivalta palata omaan kotiin ja mökille viettämään lapsen nelivuotissynttäreitä, joulua ja vuodenvaihdetta. Töiden aloittaminenkaan ei ahdista – päinvastoin! Minulla on kiva työ ja uusiakin juttuja tiedossa heti tammikuussa.

Mitä lapselle kuuluu
Minusta tuntuu, että lapsi on ottanut jonkinlaisen kehitysharppauksen viime päivinä. Hänen juttunsa alkavat olla ihan uudella tasolla; hän on välillä liikuttavan pikkuvanha ja sanoittaa tunteensa yhä selkeämmin (minä ei tule, koska oon vihanen, tuun sitten kun ei oo enää vihainen) ja esittää muitakin kysymyksiä kuin miksi. Hän jakelee hellyydenosoituksia ja esitti kolikon toivomuslähteeseen heitettyään kauniin toiveen, jota en tietenkään voi paljastaa tässä, etten riskeeraa sen toteutumista.

Suurimmat menoerät
Ruokaostokset $200

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Maui (Havaiji)
– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 10kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.