Matkapäivät 52-53/90: Havaijin Big Island

Tehtiin
Hilon-matkan jälkeen olemme ottaneet rauhallisesti. Keskiviikkona emme tehneet juuri muuta kuin kävimme läheisellä Anaeho’omalu Baylla. Mies ja lapsi kävivät uimassa vähän tavallista suuremmassa aallokossa ja lapsi leikki hiekkaleikkejään. Emme jaksaneet edes tehdä ruokaa, vaan haimme läheisestä ruokakaupasta sushia sen jälkeen kun olimme istuskelleet Marriottin terassilla drinksuilla/jätskillä. Olimme lapsen kanssa kyllä tänään sen verran luovia, että askartelimme vessapaperista, teipistä, kahdesta napista ja ompelulangasta kilpikonnaäidin (lapsen idea). Se jäikin päivän merkittävimmäksi saavutukseksi. Torstaiaamuna lapsi ja mies kävivät beach clubilla ja minä pesin pyykkiä ja soitin yhden pitkän puhelun Marriottin aulassa. Kesken puheluni viereinen pöytä täyttyi turistinaisista, jotka alkoivat yhteen ääneen laulaa (!) havaijin kielen vokaaleja. Oli siirryttävä kauemmas. Lounasaikaan sain lapsen harjaamaan hiuksiani – se on parasta. Iltapäivällä perheen tehokaksikko ajoi puolen tunnin matkan Waimean hienoon leikkipuistoon sillä aikaa kun minä jatkoin lakanoiden pesua, lueskelin ja tein meille ruokaa. Olemme kirjoittaneet yhteensä noin 80 postikorttia, koska lupasimme lähettää kaikille häävieraillemme vähän alohaa. Minä olen aina tykännyt lähettää postikortteja matkoiltani, ja on kiinnostavaa kuulla, kuinka moni kortti pääsee perille saakka. Torstai-iltana mies näki ulkona pimeässä tosi ison sammakon, jota säikähti kuulemma niin, että meinasi pudottaa minulle tarkoitetun arvokkaan Starbucks-kahvin. Onneksi ei sentään.

Syötiin
Olemme popsineet ruokaa jääkaapista, jotta saisimme sen tyhjäksi seuraavan viikon aikana. Torstaina tein chili con carnen lempireseptilläni. Siitä tuli hyvää, niin kuin aina. Löysin muuten keskiviikkona lähikaupasta The Cheesecake Factoryn perusjuustokakkua ja ilahduin.

Sää
Keskiviikkona oli painostava ilma, joka helpottui illalla, kun saimme ensimmäisen kunnon rankkasateen tällä saarella. Oli ihana kuunnella sateen ropinaa hikisen päivän jälkeen.

Takaisku
Olen herännyt aamuisin vähän liian aikaisin; jo kello viideltä. En tiedä oikein, mikä minut herättää – ehkä viereistä golfkenttää ylläpitävät miehet vekottimineen tai linnut tai sammakot – mutta nukkuisin mielelläni pari tuntia pidempään.

Kohokohta
Torstai-iltana nukutin aika väsynyttä lasta, jolle tuli yhtäkkiä mieleen kaikenlaisia suruja, joita hän oli kokenut tarhassa ja muissa touhuissa ennen tälle matkalle lähtöä. Osan suruista tiesinkin jo, kuten sen, että pieni tarhakaveri oli purrut häntä käteen. Lapsi käpertyi kainalooni kertomaan mieleen jääneitä harmillisia asioita. Olin tavattoman onnellinen siitä, että hän osasi sanoittaa omia surujaan, ja sanoinkin, että hyvä kun kerroit ja aina voit kertoa, jos joku asia surettaa. Lapsi nukahti kainalooni. Nämä ovat arvokkaita hetkiä.

Omat tunnelmat
Päähäni putkahtelee jatkuvasti kaikenlaisia ideoita ensi vuodelle; ihan sellaisia pieniä juttuja liittyen työhön, mökkiin, omaan kotiimme tai lauluharrastukseeni. Se on hauskaa. Tuntuu siltä, että rautatabletit alkavat ehkä auttaa, ja happea on vähän enemmän kuin pari viikkoa sitten. Juttelimme miehen kanssa siitä, miten ihmeellisen vähän meillä on eripuraa, vaikka olemme olleet yhdessä 24/7 jo melkein kahden kuukauden ajan. En olisi (itsestäni) uskonut.

Mitä lapselle kuuluu
Omatoimisuus kasvaa: lapsi käy nyt itse vessassa ja pesemässä kädet. Hampaatkin hän pesisi itse, mutta hammastahna on sen verran herkullista, että meidän on mentävä vahtimaan, ettei hän syö sitä puolta tuubillista. Toisaalta joudumme välillä komentamaan lasta moneen kertaan, koska hän on perinyt minun keskittymiskykyni, eikä kuule mitään, jos on syventynyt leikkeihinsä tai lastenohjelmiin. Mies meinaa välillä tulla hulluksi omassa kuplassaan olevan lapsen kanssa, ja silloin minä muistutan häntä siitä, että keskittymiskyky on erittäin hyödyllinen ominaisuus (koulunkäynninkin kannalta). Muutenhan kommunikaatio lapsen kanssa pelaa oikein hyvin ja vuorovaikutusta piisaa ihan koko päivän, joskus jopa yöllä.

Suurimmat menoerät
Ruokakauppa $30

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 10kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.