Matkapäivät 44-45/90: Havaijin Big Island

Tehtiin
Ajatella, olemme (vasta) matkan puolivälissä! Tuntuu kuin olisimme olleet matkalla jo ikuisuuden, ja olen alkanut unohtaa reissun alkupään tapahtumia. Oli hyvä idea kirjoittaa matkapäiväkirjaa – olen nimittäin aina ollut sellainen hetkessä eläjä, että deletoin matkat aivoistani saman tien. Muistiin jää yleensä vain pari pikkujuttua per kohde. Olemme käyneet viime päivinä vähän ajelemassa. Tiistaina ajoimme Waimeaan, josta löysimme sattumalta hienon (!) Ānuenue-leikkipuiston. Lapsi oli juuri nukahtanut autoon, joten ajoimme tällä kertaa ohi, mutta on ehkä pakko palata suunnilleen korttelin kokoiseen kiipeilytelineeseen jonakin toisena päivänä. Olemme myös suunnitelleet matkaa saaren toiselle puolelle Hiloon, ja sainkin Instagramin kautta viestin siellä päin asuvalta suomalaiselta. Kivaa! Waimeasta olisi päässyt mutkaista vuoristotietä pitkin saaren pohjoisimpaan osaan, mutta päätimme tällä kertaa ajaa rannikkoa pitkin takaisin Waikoloaan. Iltapäivällä kävimme omalla uima-altaallamme viihdyttämässä vanhuksia. On tosi liikuttavaa, miten ihanasti altaan äärellä lepäilevät eläkeläispariskunnat suhtautuvat iloiseen kolmevuotiaaseen. Kukaan ei katso närkästyneenä kirjanlukurauhaa rikkonutta pikkuihmistä, vaan lapsen ilonkiljahdukset saavat hymyn vanhustenkin kasvoille. Meille esitetään paljon kysymyksiä: mistä olette kotoisin? mitä kieltä tuo on? kuinka vanha lapsi on? mikä hänen nimensä on? ja kommentteja: onpa hän suloinen! onpa hän kova puhumaan! voi miten kaunis hymy! Samanlainen kokemus meillä on tähän mennessä joka kaupungista. Lapsen kanssa matkustaminen tällaisessa lapsipositiivisessa ympäristössä on kivaa. Keskiviikkoaamuna minun piti soittaa videopuhelu, joten menin läheiseen Marriott-hotelliin hyvän internetin pariin. Lapsi ja mies menivät siksi aikaa Anaeho’omalu-rannalle uimaan ja leikkimään hiekkaleikkejä. Kun he tulivat luokseni Marriottin aulaan tajusimme, ettei meillä ollut lapselle kuivia vaatteita. Niinpä annoin lapsen loikkia hienostohotellin aulan läpi autolle pelkässä vaipassa ja sandaaleissa. Se vasta olikin näky – varsinkin, kun hän pomppi vain kokolattiamaton valkoisia osia pitkin. Onneksi meillä on edelleen aina mukana yksi vaippa – eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kuivaksi oppineelle lapselle tulisi kakkahätä kesken lentokoneen laskeutumisen. (Ja tulihan se, mutta ei siitä sen enempää.) Lounaan jälkeen lähdimme Konan Walmartiin ostamaan auton turvaistuimen, koska tajusimme, että sen ostaminen tulisi halvemmaksi kuin vuokraaminen. Lapsi ei sitä paitsi nähnyt mitään liian matalalta vuokraistuimeltaan, minkä seurauksena hänelle tuli jokaisella automatkalla paha olo. Vuokraistuinta palauttaessamme kysyimme, olisiko meille sellaista autoa, jossa ikkunat olisivat vähän matalammalla kuin Jeepissä. Saimme GMC-merkkisen auton, ja autonvaihto osoittautuikin heti hyväksi ratkaisuksi – matka takaisin kämpille meni iloisissa merkeissä ilman pahoinvointia. Illallisen jälkeen rakensin lapsen kanssa majan. Kun lapsi oli nukahtanut, jatkoimme miehen kanssa tosi hyvän uuden sarjan katselua Amazon Primelta. Sarjan nimi on Modern Love, ja se pohjautuu juuri siihen samaan The New York Timesin kolumnikokoelmaan, jota luen parhaillaan. Vahva suositus molemmille; kirjalle ja sarjalle!

Syötiin
Söimme tiistaina lounaaksi tortillanjämiä, ja illalla kokkasin yhtä lempiruuistani; ruusukaali-sinihomejuustopastaa, jonka ohje löytyy täältä. Keskiviikkona söimme lounasta ostoskeskuksen food courtin Subwayssa. Illalliseksi teimme lihapullia ja paistettuja perunoita sekä kesäkurpitsasalaattia, jonka resepti löytyy täältä.

Sää & ornitologia
Hellettä piisaa. Ja tuli mieleen sellainen juttu, että meidän pihalla on lintu, joka sanoo koko ajan ”Bobby?”. Siis koko ajan. Mikäköhän lintu se mahtaa olla? Entä mikä on se lintu, joka sanoo ”Barbapapa”?

Takaisku
Koen huonoa omaatuntoa siitä, että pidimme auton moottoria käynnissä sen aikaa, kun kävimme vuorotellen Walmartissa. Lapsi nukkui päiväunia, eikä tässä helteessä voi laittaa auton ilmastointia pois päältä hetkeksikään. Minusta pakokaasuja ei saisi tupruttaa tällä tavalla, mutta olin nyt itsekäs leijonaemo, joka vartioi poikasensa unta. Anteeksi.

Kohokohta
Kun ajelimme kotia kohti, lapsi ehdotti, että kohta voitaisiin vähän rentoutua katsomalla jotakin ja syömällä porkkanoita. Hän kuulosti jotenkin niin isolta, ja mietin, että that’s my girl. Jos jotain haluaisin lapselle opettaa, niin se on se, että ota ihmeessä aikaa rentoutumiselle (ja syö terveellisesti, mutta siinä en ole itse mikään ekspertti).

Omat tunnelmat
Minulle jäi sairastelusta jonkinasteinen angsti, joka vaivaa erityisesti aamuisin. Aamiaisen jälkeen tokenen, ja loppupäivän olen hyvissä lomatunnelmissa. Meillä on kivaa yhdessä, ja olemme tottuneet tähän 24/7 perhe-elämään. Vaikka pinna kiristyykin välillä, se menee nopeasti ohi, eikä mitään isoja draamoja ole ollut. Meillä on nyt sen verran iso asunto, että välillä joku meistä voi linnoittautua hyvillä mielin hakemaan omaa rauhaa makuuhuoneesta tai terassilta.

Mitä lapselle kuuluu
Hoitajan synttäripäivänä lapsella oli ikävä Hollantiin, ja ikävää lisäsi se, että saimme videon tuttavaperheemme hotellin mahtavasta leikkihuoneesta. Lapsi ei heti tajunnut, että leikkihuone sijaitsee Aasiassa, jossa perhe matkustaa juuri nyt. Hän luuli missaavansa jotakin suurta, koska ei ollut Hollannissa. Muuten lapsi vaikuttaa rennolta ja iloiselta. Mielikuvitus laukkaa ja tulivuoret kiinnostavat. Juttelemme välillä myös koulun alkamisesta ja lapsen joulukuisesta syntymäpäivästä, jota hän odottaa kovasti. Lahjatoivomuslistalla on jo ainakin ukulele.

Suurimmat menoerät
Turvaistuin lapselle $65
Ruokakauppaostokset $100

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 10kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.