Matkapäivät 42-43/90: Havaijin Big Island

Tehtiin
Olemme käyneet ihmettelemässä Kohala-rannikon lomakeskusmeininkiä. Sunnuntaiaamuna kävimme tosin ensin uimassa meidän asuntoalueemme uima-altaassa, jonka jaamme ilmeisesti eläkeläispariskuntien kanssa. Iltapäivällä kävelimme läheiseen Hilton Waikoloa Villageen. Se on järkyttävän kokoinen resort, josta löytyy mm. aluetta kiertävä juna ja monta uima-allasta, ravintolaa ja kauppaa. Pari kilpikonnaa ja muutama flamingokin oli päässyt/joutunut turistien ihmeteltäväksi. Ihmeellisin juttu oli Dolphin Questin ylläpitämä iso merivesiallas, jossa rikkaat turistit pääsevät uimaan delfiinien kanssa: parinkymmenen minuutin mittaiset delfiinitreffit saisi 210 dollarilla per henkilö. (Juu, ei kiitos.) Hiltonin delfiinejä saa kuitenkin ihailla ilmaiseksikin allasta reunustavalta nurmelta, jossa istuimme katselemassa niiden ruokailua ja uiskentelua pitkän tovin. Osa Hilton Waikoloa Villagesta näytti parhaat päivänsä nähneeltä, mutta siellä saa varmasti rahaa kulumaan aivan älyttömästi. Palvelu oli huonoa ainakin siinä kahvilassa, jossa kävimme ostamassa espressot. Olen ymmärtänyt, että muut kuin Hilton-hotellin asiakkaat saisivat nauttia altaista ja tapahtumista noin 50-70 dollaria (per hlö) maksavalla päivälipulla. Voin kuvitella, että se on ihan mukava tapa viettää sunnuntaipäivää perheen kanssa – varsinkin, jos lapset ovat sen verran isoja, että heidät voi päästää hetkeksi silmistään. Altaat, supit, polkuveneet ja muut systeemit löytyvät. Resortin kiertämisen jälkeen perheen pienimmäinen oli niin puhki, että sain vain vaivoin pidettyä hänet hereillä illalliseen asti. Me aikuiset vietimme taas leffaillan, ja mies oli hakkeroinut (luvan kanssa) meille jonkinlaisen horjuvan nettiyhteydenkin. Maanantaina lähdimme liikkeelle epätyypillisen aikaisin: jo puoli kymmeneltä. Asuntomme omistaja on yksityisen beach clubin jäsen, ja me saamme käyttää hänen pääsykorttiaan. Mauna Lani Beach Club sijaitsee valtameren rannalla, porttien takana, ihanassa poukamassa, jossa lapsikin pystyi menemään veteen ja leikkimään turvallisesti rantahiekassa. Ajomatkaa meiltä on noin 10 minuuttia. Olimme sen verran ajoissa, että saimme viimeisen vapaana olevan cabanan. Lapsi teki hiekkakakkuja ja pääsi mereen uimaan miehen kanssa. Juttelin kalifornialaisäidin kanssa, joka oli aikoinaan asunut vuoden Belgiassa Hasseltin lähellä ja työskennellyt siellä au pairina. Mies kävi snorkkeloimassa ja kertoi nähneensä kaikenvärisiä kaloja ja ison merikilpikonnan eli honun. Ranta onkin kuulemma yksi saaren parhaista ja turvallisimmista snorkkelointipaikoista. Neljä tuntia rantaelämästä nautittuamme lähdimme kaupoille. Löysimme vahingossa ihanan ruokakaupan, josta emme kuitenkaan uskaltaneet ostaa montaa kassillista ruokaa, koska kauppa ei ole sieltä halvimmasta päästä. Illan vietimme rauhallisesti kotosalla. Auringonlaskun aikaa kävimme pienellä kävelyllä asuntomme edessä olevalla golfkentällä ja näimme sateenkaaren!

Syötiin
Sunnuntaina söimme kotona: lounaaksi paistettuja kananmunia paahtoleivän päällä ja illalliseksi jauhelihatortilloja. Maanantaina lounastimme Mauna Lani Beach Clubin Napua-ravintolassa ja illalla teimme leivän jämistä köyhiä ritareita.

Sää
Sää on ollut tosi miellyttävä; pilvipeite ja tuuli viilentävät mukavasti. Big Islandilla on ollut (onneksi) huomattavasti vähemmän kosteaa kuin Kauailla, joten 31 asteen helle tuntuu ihan hyvältä.

Takaisku
Nyt on kyllä kaikki mennyt niin putkeen, että en keksi mitään tämän otsikon alle.

Kohokohta
Minä tykkään eniten niistä rauhallisista hetkistä, kun saan jutella kolmevuotiaan kanssa asioista niin, ettei minun tarvitse kieltää, komentaa eikä käskeä. Maanantaina koimme sellaisen hetken rannalla cabanan varjossa istuessamme. Mies oli meressä. Lapsi oli minun kainalossani, ja juttelimme tulivuorista, matkakohteista ja vaikka mistä. Hän tapitti minua sinisillä silmillään, esitti kysymyksiä, kertoi omia ideoitaan ja oli ihan lähellä.

Omat tunnelmat
Meidän lapsi ei ole kotona koskaan ollut mikään mestarinukkuja – paitsi minun vieressäni – joten se, että hän vetäisi taas 12 tunnin yöunet sunnuntaista maanantaihin omassa sängyssään huutamatta kertaakaan äitiä, on kyllä jotain aivan mieletöntä. Herättyään hän kömpi viereeni ja oli maailman suloisin. Meillä ei melkein neljän vuoden aikana ole ollut montaakaan tuollaista yötä – yleensä herään lapsen kutsuun vähintään kerran, ja varsinkin aamulla se olen yleensä minä, joka pomppaa sängystä huhuiluun heränneenä. Tämä uusi (toivottavasti pysyvämpi) käytäntö tekee hyvää stressihormoneilleni.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi viihdytti meitä Hiltonin maita kiertäessämme sepittämällä vähintään puolen tunnin mittaisen tarinan rotkoon pudonneista villieläimistä. Rotko on hollanniksi ravijn, mutta hän unohtaa sen jatkuvasti ja sanoo söpösti karvijn. Elefantti oli hänen tarinansa sankarieläin, joka pelasti muita eläimiä vahvan kärsänsä ja suurten lerppuvien korviensa avulla. Rakastan näitä tarinoita!

Suurimmat menoerät
Ruokakauppalasku $80
Lounas beach clubilla $70 (ruokaa riitti mukaan otettavaksi)

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:

– Big Island (Havaiji)
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 10kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.