blogi,  IBD,  matkustus,  perhe

Matkapäivä 32/90: Kauai

Tehtiin
Heräsin huonoon oloon. Viime päivien epämääräinen tunne vatsan seutuvilla oli voimistunut pahoinvoinniksi, enkä saanut syötyä mitään. Vesikin tuli samaa reittiä takaisin. Olen kertonut aiemmin perussairaudestani, kroonisesta suolistotulehduksesta, ja siitä, että minulta puuttuu koko paksusuoli. Päätin, että on parasta lähteä läheiseen terveyskeskukseen, voihan kyse olla nestehukasta. Kävelimme parin kilsan päässä sijaitsevaan terveyskeskukseen. Menin vastaanotolle yksikseni, ja mies ja lapsi kuluttivat aikaa kauppakeskuksessa. Minut kutsuttiin pieneen tutkimushuoneeseen, jossa sainkin sitten odotella tosi kauan. Makasin liian lyhyellä laverilla liian hyvin ilmastoidussa huoneessa päälläni vain ohut kesämekko (ja sentään alusvaatteet). Parin tunnin odottelun jälkeen tapasin lääkärin, jonka kanssa minulla ei oikein synkannyt. En saanut häntä ensin ymmärtämään huoliani nestehukasta, mutta onneksi hän tarjoutui viimein antamaan minulle suonensisäistä keittosuolaliuosta. Kauttaaltaan tatuoitu miespuolinen sairaanhoitaja tuli laittamaan minulle litran tipan, joka tippui noin vartissa. Hoito oli varsin teknistä, eikä rupattelulle tai neuvottelulle ollut aikaa/tilaa. Koko hommassa kesti odotteluineen yli kolme tuntia, jonka siis vietin pääosin yksin pienessä kopissa. Nesteytyksen ansiosta oloni koheni kuin kohenikin hieman, mutta lounaskahvilassa huomasin, että pahoinvointi oli edelleen sitä luokkaa, että sain vain vaivoin syötyä yhden pizzapalan. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että jos pizza ei maistu, on joku totisesti pielessä. Kävelimme takaisin kotiin ja mietimme, mitä vaihtoehtoja meillä olisi. Kämpästämme puuttuu ilmastointi, ja luulen, että se on osittain syynä raskaaseen olooni: en pääse viilentymään tarpeeksi, kun asunto ei viilene yölläkään. Meistä tuntui, että paras tai ainoa vaihtoehto pelastaa seuraavat päivät olisi muuttaa läheiseen resortiin, jossa on hyvin ilmastoidut huoneet. Varasimme saman tien huoneen booking.comin kautta ja pakkasimme tavarat, joita oli mielettömän paljon, koska meillä oli jo viimeisen viikon ruokavarastotkin ostettuna. Mies meni Uberilla tavaroiden kanssa ja minä kävelin lapsen ja rattaiden kanssa, koska automatka pahoinvoivana ei houkuttanut. Huoneemme oli todellakin ihanan viileä! Yritin vielä syödä illallista resortin ravintolassa, mutta sain vain vaivoin alas kaksi pientä kevätrullaa. Ei auttanut muu kuin mennä aikaisin nukkumaan ja toivoa parasta seuraavalle päivälle.

Syötiin
Viittaan edelliseen ja skippaan tämän osion…

Sää
Standardisää: 28 astetta, välillä sadetta.

Takaisku
Olen onnellinen siitä, että muutimme toiseen asuntoon, koska en pahoinvoivana kestäisi enää yhtäkään hikistä yötä. Matkabudjetin kannalta se on (hallittavissa oleva) pieni katastrofi, jos emme saa mitään takaisin ensimmäisestä majoituskohteesta. Mitä tästä opimme: älä ainakaan tropiikissa vuokraa asuntoa ilman ilmastointia, jos sinulta puuttuu paksusuoli.

Kohokohta
Se hetki, kun pahoinvointi oli tovin poissa.

Omat tunnelmat
Olo oli tänään tosi kurja, myös henkisesti, koska pelkäsin, että joutuisimme keskeyttämään matkan minun terveyteni takia. Toisaalta tiedän, että heti kun fyysinen olo alkaa parantua, henkinen puoli seuraa. Harmittaa se, että en tänään pystynyt tekemään mitään enkä nauttimaan elämästä, vaikka ollaan vapaita ja ihan mahtavassa paikassa. Arjessa tämä olisi vain yksi harmillinen sairaspäivä, mutta jotenkin se tulee matkustaessa otettua raskaammin.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi huomasi tietenkin, että en ollut ihan kunnossa enkä pystynyt pahoinvoinnin takia aina keskittymään siihen, mitä hän sanoi. Hän oli käynyt miehen kanssa ostamassa varvassandaalit, joista oli tosi ylpeä, ja pysähtyi vähän väliä katsomaan, miten ne kimaltelivat auringossa. Hän oli itse saanut valita sandaaleiden värin, joten ne olivat tietenkin siniset. Sininen on jo kauan ollut hänen lempivärinsä. Illalla lapsi innostui kun näki resortin järjettömän suuren uima-altaan.

Majoitus
Asuimme edelliset kaksi viikkoa Kauain eteläosassa, Poipusssa, Kiahuna Plantationin condossa numero 110, jossa on yksi makuuhuone, olohuone, kylppäri ja keittiö. Asunto on todella hyvin varusteltu aurinkovarjoja ja snorkkelikamoja myöten, ja sen sijainti on loistava. Sekä rantaan että kaupoille on vain muutaman minuutin kävelymatka. Olimme etukäteen lukeneet arvosteluja, ja niissä sanottiin, että vaikka ilmastointi puuttuu, asunnon saa viileä(mmä)ksi, kun järjestää läpivedon. Harmi vaan, että pasaatituulet olivat heikot tai kokonaan poissa viimeisen kahden viikon ajan.

Suurimmat menoerät
Lääkärikäynti 400 euroa (hollantilaisen sairausvakuutukseni pitäisi korvata se)

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
Kauai (Havaiji)
Seattle (Washington)
Portland (Oregon)
Provincetown (Massachusetts)
Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 9kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: