matkustus,  perhe

Matkapäivät 30-31/90: Kauai

Tehtiin
Uskomatonta, että kolmasosa matkastamme on jo takanapäin! Olen seuraillut Instasta sekä hollantilaisia että suomalaisia syyskuvia. Mehän skippaamme tänä vuonna lempivuodenaikani syksyn, koska palaamme Hollantiin (toivottavasti) vasta joulukuun puolessa välissä.

Tiistaina mies kävi viemässä vuokra-auton takaisin Lihueen ja minä lähdin lapsen kanssa läheiseen ostoskeskukseen syömään jäätelöä. Lounasaikaan päätimme kävellä toiseen ostoskeskukseen parin kilometrin päähän. Meillä oli rattaat mukana, mutta lapsi halusi ehdottomasti kävellä koko matkan. Tallustimme käsi kädessä, ja lapsi ihmetteli tienvierustan kasveja. Mieskin liittyi joukkoon, ja menimme yhdessä syömään meksikolaisen lounaan. Kävin vielä vähän ihmettelemässä havaijilaistavaroita myyviä sisustuskauppoja (haluaisin sieltä monta juttua meidän mökille) ennen kuin kävelimme takaisin ja vietimme siestaa kämpillä. Minä nukuin jopa päiväunet. Iltapäivällä lähdimme vielä kerran läheiseen ostoskeskukseen, jossa piti olla Farmers’ Market. Se oli pienoinen pettymys; pari pientä kojua ja ihmisiäkin vain kourallinen. Mainoslehtisen iskulause Kauai Happens Here nauratti minua. Lapsi sai sentään juostua pois ylimääräiset iltaenergiat, bongasi pihaltamme banaanipuita (mahdollisesti omenabanaanipuita) ja nukahti suloisesti jo seitsemän aikaan, sen jälkeen kun mies oli loihtinut meille herkkuaterian jääkaapissa olevista jämistä. Minä katsoin miehen kanssa Suits-sarjan ihan viimeisen jakson ja itkeä pillitin.

Keskiviikkona heräsimme kaatosateeseen, jota oli ihana kuunnella kolmestaan niin kauan kuin lapsi pysyi aloillaan. Iltapäiväksi oli luvattu lisää sateita ja Flash Flood Watchkin oli taas voimassa, joten mies ja lapsi lähtivät ajoissa aamu-uinnille. Minä yritin vähän levätä ja rentoutua katkonaisen yön jälkeen. Iltapäivällä leikimme kauppaa, paistoimme lettuja, haimme jäätelöä, leikimme Ryhmä Hau -hahmoilla, luimme Tatua ja Patua ja lepäilimme. Rankkasateet jäivät sittenkin tulematta, mutta omasta mielestäni yksi lepopäivä oli oikein hyvä idea. Lapsi ja mies kävivät kaupassa ja toivat minulle yllätyslahjan: juuri sopivan turkoosin hellemekon!

Syötiin
Lounasta Tortilla Republic -ravintolassa, jonka tacot olivat tosi hyviä! Muuten kotona lettuja, hampurilaisia, pekoni-munaleipiä ja pyttipannua. Ja toki myös vähän kasviksia ja hedelmiä.

Sää
Pasaatituulet viilentävät ihanasti. Tykkään siitä, että voin astua ulko-ovesta ulos ilman ylimääräisiä vaatekappaleita, varsinkin ilman sukkia. Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli kuitenkin vaikea, koska tuuli oli laantunut ja ilma oli mielettömän kostea ennen keskiviikon ukkoskuuroja. Lapsi ja mies nukkuivat hyvin, joten jossain vaiheessa aloin epäillä itse kärsiväni jostain esivaihdevuosioireista. Mene, tiedä.

Takaisku
Kauain hyttyset ovat löytäneet meidät. Ehkä sateet saivat ne innostumaan. Meillä kaikilla on muutama pisto, jotka olemme saaneet parin viime yön aikana. Minä en yleensä saa juuri mitään reaktiota pistokohtaan, mutta lapsella on poskessa kunnon läiskä, joka ei onneksi näytä juurikaan vaivaavan. Kävin eilen CVS:ssä juttelemassa proviisorin kanssa hoitovaihtoehdoista, ja täkäläinen kollega oli kanssani samaa mieltä: 1% hydrokortisonivoidetta, jos jotain on laitettava ja lapsi osaa olla levittämättä sitä silmiin tai suuhun. Ei siis mitään After Bite -voiteita epämääräisine (tai puuttuvine) vaikuttavine aineineen. Toivottavasti katossamme haahuilevat gekot ottavat jatkossa hommansa vähän vakavammin ja eliminoivat hyttyset. Vai onkohan pihalla pyörivä valkoinen lehmähaikara (cattle egret) pistänyt meidän rakkaat gekot poskeensa? Mies näki eilen, miten se popsi yhden matelijan.

Kohokohta
Meidän ei tarvinnut enää lähteä ortopedin vastaanotolle Lihueen, koska lapsi pystyy taas juoksemaan ja hyppimäänkin oikella jalallaan. Lääkäri oli luvannut, että jos oireet häviävät, ajan voi peruuttaa. Huh, mikä helpotus! Olen niin onnellinen, että koko Kauain aika ei mennytkään jalkaa potien.

Omat tunnelmat
Minulle tulee välillä tarve olla vähän aikaa ihan rauhassa, koska olen introvertti ja tarvitsen hiljaista aikaa latautuakseni. Jos en saa olla välillä yksin, stressitasoni nousee ja ahdistun. On minusta itsestäni kiinni, miten hyvin raaskin jättäytyä pois päivän aktiviteeteista ja pyytää saada olla hetken yksin. Se on joskus vaikeaa, koska ajattelen missaavani jotain muuta hauskaa ja/tai lisääväni miehen lapsenhoitotaakkaa. Keskiviikkoaamuna heräsin hikisen yön jälkeen stressihormonit katossa ja minulla oli fyysisestikin nuutunut olo, joten päätin viettää aikaa yksin lapsen ja miehen uidessa. Kirjoittelin postikortteihin osoitteita ja tein yhden rentoutusharjoituksen. Se auttoi: puolentoista tunnin kuluttua olin jo eri ihminen. Lempihetkekseni on muodostunut lapsen nukuttaminen, joka on kotona yleensä aina ollut aikamoista hulinaa eikä välttämättä lempihommaani. Nyt matkalla lojumme kaikki isolla sängyllä ja juttelemme päivän tapahtumista ja seuraavan päivän suunnitelmista. Lapsi nukahtaa kainalooni pitäen kädestäni kiinni.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi on ollut vähän väsyneempi kuin normaalisti, joten on ihan hyvä, että meillä ei ollut näinä kahtena päivänä kamalasti ohjelmaa. Hän ei ole minun kanssani enää pitkään aikaan suostunut nukkumaan päiväunia sängyssä, ja jos emme lähde vaunukävelylle, hän ei nuku ollenkaan. Sellaisina päivinä tunnit 17-19 välillä ovat räjähdysalttiita, ja silloin on parasta keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä. Keskiviikkona lapsi kirjoitti mallista oman nimensä. Tosi söpöä!

Suurimmat menoerät
Auton vuokra 7 päivää (sis. bensan) $350

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
Kauai (Havaiji)
Seattle (Washington)
Portland (Oregon)
Provincetown (Massachusetts)
Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 9kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.

Kävelylenkillä kolmevuotiaan kanssa
Oikeasti siellä oli pari kojua

Omenabanaaneja?

Kuka tietää mikä kasvi?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: