Matkapäivät 20-22/90: Kauai

Tehtiin
Nyt on päästy lomassa siihen vaiheeseen, että päivät alkavat muistuttaa toisiaan. Ihanaa! Olemme chillailleet viime päivinä erityisen paljon asuntomme levitetyllä vuodesohvalla ja menneet iltaisin nukkumaan klo 19.30-21. Heräämme klo 5.30-6.30. Lapsi ei voi vielä kävellä, mutta hän voi joko istua rattaissa, löhöillä kotona ja katsoa piirrettyjä, istua/ryömiä rantahiekassa tai uida. Onneksi asuntomme lähellä on peräti kolme hienoa rantaa/uima-allasta. Saamme käyttää läheistä Poipu Beach Athletic Clubia, jossa on lapselle täydellinen uima-allas. Altaassa on hyvin matala hiekkapohjainen osa sekä syvempi osa, jossa on vettä aikuisen rintaan asti. Lapsi ui pelkän uimarenkaan kanssa ja pääsee itse liikkumaan altaan päästä päähän. Lähimmän uimarannan (Kiahuna Beach) aallokko on liian villi pienen lapsen uitavaksi, mutta siinäkin on ihanaa hiekkaa, ja meistä aikuisista on mukava istuskella, kuunnella aaltojen kohinaa ja katsella auringonlaskua. Vartin kävelymatkan päässä on lasten ranta (Poipu Beach Park), joka sijaitsee pienessä laguunissa. Siinä pienemmät lapsetkin voivat mennä veteen. Rannalla on myös kiva leikkipuisto, jota lapsi ei nyt siis sattuneesta syystä pääse testaamaan. Olemme käyneet tutustumassa lähialueeseen ja sen kahteen ostoskeskukseen, joista toinen, Kukui’ula Village Shopping Center, on hävyttömän kallis. Olemme nähneet hienoja auringonlaskuja ja lapsi on syönyt monta jäätelöä. Eilen kävin yksin ruokakauppareissulla, joka oli minulle hyvin tyypillinen: minulta loppui puhelimesta akku enkä siis tiennyt paljonko kello oli. Se olisi ollut tärkeä tieto, koska bussi kulkee täällä vain kerran tunnissa ja minulla oli kannettavana kaksi painavaa paperikassia. Onnistuin mm. kassakuitin perusteella arvioimaan ajan aika hyvin, mutta bussia odotellessani alkoi tietenkin sataa (päivän ainoa lyhyt sadekuuro) ja amerikkalaistyyppiset paperiset, sangattomat ostoskassit muuttuivat pehmeäksi mössöksi. Sain kuin sainkin itseni ja ostokset kotiin enkä edes tarvinnut apua, jota ohikulkijat minulle tarjosivat. En viitsinyt lähteä vieraan naisen kyytiin enkä hyväksyä itseäni parikymmentä vuotta vanhemman ihmisen tarjousta kantaa kassini. Mitäs muuta? Kiljukaksoset ovat poistuneet yläkerran asunnosta, ja olemme saaneet tilalle kanta-astujan. Olen ihaillut eksoottisia kukkia ja yrittänyt bongata delfiinejä. Ensimmäiset merikilpikonnat ja sateenkaaren näimme jo.

Syötiin
Olen kokannut uunifetapastaa ja kasvisfajitaksia. Luojan kiitos tajusin vähentää chilin määrää; täkäläiset chilipaprikat ovat vähän eri kaliiberia kuin ne, joita myydään meidän lähikaupassa Hollannissa. Mies paistoi lettuja lapsen ja minun tekemästä suomalaisesta lettutaikinasta. Lounaaksi olemme syöneet jämiä, Poipu Beach Parkin rantadelistä haettuja herkullisia leipiä ja beach clubin The Cabana Bar & Grill -ravintolan BLT wrappeja ja hot dogeja

Sää
Sää on joka päivä samanlainen: 30 astetta kuumimpaan aikaan ja 25 astetta aamulla ja illalla. Yöllä lämpötila laskee 20 asteeseen. Asunnossamme ei ole ilmastointia, vaan nukumme ikkunat auki läpivedossa, joka on onneksi mahdollinen hyönteisverkkojen ansiosta.

Takaisku
Meillä on pienet huolet, koska ainoa henkilökohtainen takaiskuni on ollut se, etten löytänyt lähikaupasta kookosmaitoa enkä currytahnaa. Toivotaan, että näin hyvä meno jatkuu vähän aikaa.

Kohokohta
Viime päivinä olen nauttinut kolmevuotiaan pikkuvanhoista kommenteista. Tämä on näköjään sellainen mahtava ikä, kun sanavaraston laajuus yllättää (koeienflats, proviand). Ja parasta on tietenkin se, että lapsen oivalluksia saa kuunnella koko päivän.

Omat tunnelmat
Olen nukkunut tosi paljon. Tuntuu kuin melkein neljän vuoden univelat alkaisivat vihdoin helpottaa. Illalla en jaksa edes yrittää pysyä hereillä, vaan nukahdan lasta nukuttaessani ja jatkan unia aamuun saakka. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen pystyin keskittymään kirjaan niin hyvin, että luin sen vuorokaudessa. Kirja oli Eve Hietamiehen Tarhapäivä. On ihanaa, että aikaa on niin paljon, että esimerkiksi lapsen aurinkorasvauksen voi tehdä kaikessa rauhassa. Aloitin rautatablettien syönnin (yäk), koska missaan matkan takia ainakin kahden kuukauden rautainfuusiot.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi on nukkunut pitkähköjä päikkäreitä, jotka olivat kotona jo jääneet pois melkein kokonaan. Uiminen ottaa voimille. Hän ottaa jalkavammansa aiheuttamat rajoitukset lungisti: pyytää rauhallisesti kantamaan hänet vessanpöntölle, tekee minkä pystyy ja yrittää välillä seistä. Hän on ylpeä siitä, että saa olla illalla valveilla siihen saakka, että on pimeää ja kertoo paljon juttuja kävellessämme rannalta kotiin. Uhmataistoja on ollut viime päivinä todella vähän.

Suurimmat menoerät
Ruokakauppalasku $100

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 9kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.