Matkapäivä 19/90: Kauai

Tehtiin
Yöllä satoi vettä kaatamalla, ja aamuyöllä kello 3.30 kuulin kukkojen kiekuvan. Asia on nimittäin niin, että Kauailla on joka paikassa villiintyneitä kukkoja ja kanoja. Siis ihan joka paikassa: pihoilla, rannoilla, ostoskeskuksissa. Sillä aikaa kun minä purin matkatavarat, lapsi ja mies tutustuivat loma-asuntoalueen uima-altaaseen, joka on juuri sopiva kolmevuotiaalle. Siinä on jopa pienillä kivillä pohjustettu matala alue, jossa lapsi pystyi leikkimään polvillaan murtuneesta jalastaan huolimatta. Pesin pyykkiä asuntoalueen pesulassa hintaan $3/koneellinen. Illalla täällä on niin pimeää, etten uskaltanut hakea viimeisiä pyykkejä kuivausrummusta, vaan lähetin miehen asialle. (Arvaan, että yhtä lukijaa naurattaa tämä, koska hän joutui samasta syystä aikoinaan keskellä yötä minulle mökkihuussiseuraksi.) Soitin läheiseen sairaalaan, ja saimme ajan lastenlääkärille ensi keskiviikoksi. Lapsen jalka kun pitää kuvata uudelleen diagnoosin varmistamiseksi. Iltapäivällä kävimme ostoksilla Koloan kylässä isossa kaupassa nimeltä Big Save. Matkustimme sinne pikkubussilla, joka maksoi 50 senttiä per aikuinen. Rattaat piti laittaa kasaan matkan ajaksi, ja olimme varmasti aika huvittava kolmikko varsinkin paluumatkalla: viisi ostoskassia, yhdet rattaat, rampa kolmevuotias ja kaksi hikistä aikuista. Otimme loppupäivän iisisti, ja lapsen nukkumaanmenoaikaan tajusin, että suloiset kaksoset, jotka näin aiemmin pihalla, asuvat meidän asuntomme yläpuolella ja muuttuvat iltaisin kahdeksi pieneksi terminaattoriksi.

Syötiin
Haimme kevyttä lounasta Island Tacosta. Kokkasin illalliseksi pastaa tomaattikastikkeella suoraan purkista. Olemme löytäneet mahtavan kahvilan (Little Fish Coffee Poipu) ihan läheltä asuntoamme. Mies oli tapansa mukaan jo ehtinyt jututtaa omistajaa ja kuullut, että hän teettää kahvipavut paikallisessa paahtimossa, jotta saa parasta italialaistyyppistä kahvia, tai jotain siihen suuntaan. Cappuccino onkin tosi hyvää!

Sää
30 astetta ja helteistä.

Takaisku
Uima-altaassa on kuulemma ihana vesiliukumäki, josta lapsi ei kuitenkaan nyt voi laskea murtuneen jalkansa kanssa.

Kohokohta
Oli jotenkin ihanaa taas huomata, miten tärkeitä hoitajat ovat lapselle. Lapsen elämä kirkastui selvästi, kun hän pääsi pussailemaan hoitajia (eli kännykän ruutua) ja kertomaan kuulumisia videopuhelun aikana.

Omat tunnelmat
En ole ihan varma, mitä mieltä olen asuntomme katossa kävelevistä gekoista. Ne ovat kuulemma harmittomia, mutta liskot, kalat, linnut ja muut fossiilityyppiset eläimet ovat minusta aika inhottavia. Muuten tunnen olevani paratiisissa.

Mitä lapselle kuuluu
Lapsi on aina onnellinen, kun saa uida. Tänä aamuna huomasimme kuitenkin, että jokin vaivasi häntä; hän oli erityisen kiukkuinen. Ehdotin, että soittaisimme videopuhelun lapsen molemmille hoitajille. Lapsukainen tarttui ehdotukseen heti ja esitteli hoitajille tukikenkäänsä, kertoi juttuja ja antoi pusuja. Hän otti toisen videopuhelun aikana jopa muutaman haparoivan askeleen tukikengän kanssa! Illan rauhallinen aikataulukin teki selvästi hyvää kaiken matkustuksen jälkeen.

Suurimmat menoerät
Ruokakauppalasku $150

Blogissa mainitut paikat löytyvät hollanninsuomalaisen kartoista:
– Kauai (Havaiji)
– Seattle (Washington)
– Portland (Oregon)
– Provincetown (Massachusetts)
– Boston (Massachusetts)

Olen parhaillaan kolmen kuukauden mittaisella lomamatkalla tuoreen aviomieheni ja 3v 9kk tyttäreni kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja jaan sitä täällä aina kun ehdin nettiin. Päiväkirjassa on joka kerta samat osiot ja vähintään yksi kuva. Kirjoitan myös omista tunnelmistani, ilman sensuuria.

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen matkaa! Jos haluat saada tiedon uusista postauksista suoraan sähköpostiisi, voit liittyä blogin sähköpostilistalle (linkki löytyy blogin etusivulta).

Matkaan ei liity kaupallista yhteistyötä.