Kuukauden kymmenen: syyskuu

Olen jo maaliskuusta saakka kirjoittanut muistiin kuun ensimmäisen päivän ajatuksia kaimani, Salamatkustaja-blogin Sadun, ideaa lainaten.

Tämä postaus on sarjan viimeinen. Parin viikon päästä voit seurata blogissani meidän perheen kolmen kuukauden mittaista kaukomatkaa. Kirjoitan ajatuksiamme muistiin päivittäin ja julkaisen tunnelmia sitä mukaa kun ehdin/pääsen nettiin. Luvassa on peräti 89 postausta – yksi jokaiselta matkapäivältä!

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Missä lapsi? Olimme mökillä, jossa nukumme toistaiseksi vielä kaikki samalla patjalla. Lapsi pyörii öisin pitkin sänkyä ja oli tällä kertaa puoliksi lattialla (alavartalo) ja puoliksi miehen kainalossa (ylävartalo).

Tämän kirjan aion lukea:
Olin perjantaina tosi mielenkiintoisessa aamiaissessiossa. Sain sieltä lähtiäislahjaksi hollantilaisen miehen kirjoittaman kirjan, joka tarjoaa vinkkejä start up -yrityksille. Mies osasi kertoa asiasta niin innostavasti, että minun tekisi mieli lukea lisää hänen ajatuksiaan. Otan kirjan mukaan matkalle.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Palaan töihin vasta tammikuussa 2020. Menen kyllä vielä tänään iltapäivällä yliopistolle neuvottelemaan tammikuun hommista ja niihin liittyvistä työehdoista. Ne on hyvä saada pois ajatuksista ennen matkaa.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Väitöskirja. Yli puolet on jo kasassa. Ehkä ensi vuonna?

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
On ihan normaalia jännittää omia häitään.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Hahaa, kuukauden jännin maistelukokemus on meidän omien häiden tarjoilu… Myöhemmin tässä kuussa menen Bostoniin syömään erään tietyn red velvet cupcaken. Kolmevuotias kysyi muuten yhtenä päivänä yhtäkkiä: Miksi sinä otat aina led velvet?

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Häät ja kaukomatkalle lähtö. Kuka keksi laittaa ne samalle kuukaudelle? (Me.)

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Se, että lapsi joutuu matkamme takia olemaan erossa rakkaista hoitajistaan peräti kolmen kuukauden ajan.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Unohtaa projektinhallinta ja vain nauttia omista häistäni. Se on haasteellinen tavoite ihmiselle, joka on ammatiltaan projektipäällikkö. Onneksi hommat on delegoitu hyville tyypeille.

Minkä asian haluaisin lasteni/lapseni muistavan tästä kuukaudesta:
Sen, että ehdittiin olla paljon yhdessä – varsinkin kuun loppupuolella.

Edelliset kuukaudet:
Maaliskuun kymmenen 
Huhtikuun kymmenen
Toukokuun kymmenen
Kesäkuun kymmenen
Heinäkuun kymmenen
Elokuun kymmenen